tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tämän päivän "viisi leipää ja kaksi kalaa"

Kaikkien juhannuksen seudun mummolassa viettäneiden mieleen jäi varmaan ikiajoiksi eräs koskettava tapahtumasarja. Meille nuo pienet tapahtumat viestittivät, että Taivaan Isällä on omat keinonsa huolehtia kaikista jokapäiväisistä tarpeistamme. Aika usein Hän käyttää tavallisia ihmisiä ihmeidensä välikappaleina tai toimeenpanijoina.
Senhän jo aikaisemmin kerroinkin, että juhannuksen perunat poimittiin maantieojasta. Upeita, puhtaita, suuria, maukkaita perunoita.
Torstaiaamuna tätini kiikuttaa mummolaan kymmenen litraa pullotettua mansikkamehua. Hetken kuluttua pihaan kaartaa tutun naapurin auto. Naapurin rouva, jota olin nähnyt viimeksi 20 vuotta sitten veljeni häissä, tiesi perheemme tulleen mummolaan. Hänellä oli ollut "sydämen pakko" tulla katsomaan meitä, halaamaan minua ja tuomaan lapsille kolme laatikollista jäätelötuutteja.
Minulle merkitsi hyvin paljon heidän näkemisensä, koska he olivat ja ovat edelleen mummolan lähimpiä ja rakkaimpia naapureita. Ikä oli heidän kasvojaan vain kaunistanut.

Seisoimme veljien kanssa pihassa jutustelemassa, kun ladon kulmalle kaartaa Roinilan liikkuva lihatiski; auto, josta käsin myydään tilan lihaa teurastuoreena. Autosta ponkaisee hyväkuntoisen näköinen tilan isäntä. Hän ojentaa täpötäyden kassillisen lihaa ja toivottaa perheellemme hyvää juhannusta. Sanoi arvelleensa, että tällaisella porukalla syöjiä löytyy.
Kun söimme porsaankyljyksiä ja grillasimme tuoreita makkaroita, totesimme, että on ero lihalla ja lihalla.

Lauantaina "viisi leipää ja kaksi kalaa" -ihme täydentyi. Pieksämäeltä tuli tätini, joka oli käynyt leipomon myymälässä täyttämässä suuren kassin tuoreella leivällä.

Nämä pienet tapaukset olivat meille kaikille riemastuttavia ja koimme suurta kiitollisuutta.
Kiitollisuudentunne muuttuikin sitten ihmetykseksi, kun maistelimme Kuopion veljen vaimonsa kanssa sommittelemia voileipäkakkuja. Edellisistä voileipäkakuista olikin aikaa, mutta kaikki syöjät olivat yhtä mieltä siitä, että täydellisiä olivat.

5 kommenttia:

  1. Uskomattomaksi muuttuu monia asia Jumalan käsissä! Iloa ja hyvää mieltä sille jolla oli sydämen pakko lähteä matkaan ja nöyryyttä toteuttaa lähtö.
    Erityisen siunatuksi tulee saaja kun saa kokea Taivaallista Rakkautta.

    VastaaPoista
  2. Jutusta unohtui vielä upea pojan polkupyörä, jonka serkkuni antoi lahjaksi meidän pojille, kun omansa ei enää tarvinnut.
    Pyörä matkasi vaivattomasti Helsinkiin bussimme kyydissä ja on nyt täällä "ajossa" aamusta iltaan.

    VastaaPoista
  3. Tunnen omakohtaisesti tuon lahjojen runsauden aiheuttaman muistihäiriön.
    Kyllälti, lienee oikea ilmaisu.

    Ainoa joulu jonka olen viettänyt ensimmäisen kummipoikani kanssa, opetti (?) minulle sen että kaikki ei ole tarpeellista (p-pyörä on :) ) mitä lahjaksi antaa/saa.
    Hän toivoi luistimia ja hyvällä vainulla aukaisi ensimmäiseksi paketin jossa oli luistimet.
    Siirtyi syrjemmälle ja kun Hänelle sanottiin avaamatta jääneistä lahjoista hän sanoi toivoneensa vain luistimia, eikä avannut muita paketteja. (En muista miten niille kävi)

    Taivaan Isä, pyydän että suojelet ja varjelet myös Sirkun poikien polkupyörää vammoilta ja vaivoilta! Amen

    VastaaPoista
  4. Kauniisti järjestyivät asiat taas.

    VastaaPoista
  5. samanlaisia kokemuksia on itsellänikin ja perheellämme ollut monta kertaa:)lapsille lahjoitetaan vaatteita säkki-kaupalla,keväällä ilmestyi pihaan polkupyöriä ja ikimuistoisin yllätys meille 2v sitten jouluna:ovella pussillinen nimellä varustettuja paketteja(kaikissa itsetehdyt villasukat,jopa silloin syntymättömälle vauvalle),2 pussia tuoretta pullaa ja minulle nimellä varustettu kirjekuori,jossa 50 euron seteli.Lisäksi kortti,jossa toivotettiin taivaan isän siunausta koko perheelle ja nimi!Tuon lahjan antajaa en vielä tänäkään päivänä ole saanut selville!Sydämessäni olen vain kiitollinen antajalle!

    VastaaPoista