Muutama päivä sitten huomioni kiinnittyi iltapäivälehden lööpin tekstiin, jossa pelottelevaan sävyyn ilmoitettiin, että ruuan hintoihin on odotettavissa roima nousu. En lukenut kyseistä lehtijuttua, mutta ruuan hinnannousuun liittyen muutama ajatus ja huomio.
Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet muutaman viime vuoden aikana poikkeuksellisen paljon. Syitä siihen on monia. Moni kuluttaja kokee tilanteen jo sietämättömänä, koska kotitalousmenojen vähentämisessä tulee jossakin vaiheessa auttamatta seinä vastaan: säästökohteita ei vain enää löydy, mutta syödä pitäisi ja sähkölaskukin maksaa.
Uudessa tilanteessa ovat myös ruokakaupat. Ruuan hinnannousu on saanut aikaan melko erikoisen ilmiön: hintojen noususta huolimatta ruuan myynti on vähentynyt. (http://www.hs.fi/talous/a1390965403925)
Kalliin ruuan aikana kuluttaja miettii valintojaan tarkemmin ja ruokaan käytettävän rahan määrä vähenee. Vaikka ruuan hinta nousee, ruokaa ostetaankin vähemmän kuin aikaisemmin.
Viime vuosina kaupat ovat sijoittaneet myymälöiden uudistamiseen. Kilpailu asiakkaista on kiivas, vaikka sitä käydäänkin huomaamattomasti.
Kaikki nämä yhtälöt - ruuan hinnannousu, myynnin väheneminen, liiketiloihin sijoittaminen ja tiukka kilpailutilanne - ovat saaneet aikaan kuitenkin kuluttajan kannalta jotakin hyvin myönteistä ja tervetullutta.
Monet asiakkaat ovat sitoutuneita tiettyyn kauppaketjuun, mutta toisen kaupan asiakkaita on helppo houkutella vieraisille lompakon kanssa, kun houkuttimena on yltiöpäiset tarjoukset. Tutkittu juttuhan on, että tarjouskahvipaketin ostaja nappaa helposti mukaansa myös päivän leivät ja maidot, joskus vähän enemmänkin.
Silmämääräisesti, ihan omiin ostokokemuksiin perustuen voi sanoa, että kuluneen vuoden aikana on kauppoihin ilmestynyt tarjoushintoja, jollaisia ei ole koskaan euroaikana nähty. Ne kuluttajat, joilla on valinnanvaraa ruokakauppojen suhteen, voivat tätä nykyä pelata jo pitkälle pelkkien tarjousten varassa.
Muutama huomio vielä tarjousten hyödyntämisestä.
Nyt viimeistään kannattaa luopua kärsimättömästä asenteestaan kauppojen tarjouslehtisiä, tarjouskuponkeja ja sähköisiä mainoskirjeitä kohtaan. Tarjoukset kannattaa silmäillä läpi ja lähikauppojen mainoskirjeet kannattaa tilata omaan sähköpostiin, jos kauppa vain tätä mahdollisuutta tarjoaa. Lisäksi kauppareissulla kannattaa pysyä hereillä, sillä varsinkin suurimmissa marketeissa on spontaanien poistomyyntien määrä lisääntynyt ja hinnat laskeneet, kun kaupat haluavat päästä liiasta tavarasta eroon hinnalla millä hyvänsä. Ruokatarjousten alennuskyltit eivät useinkaan ehdi ulos asti, vaan tarkkasilmäinen asiakas löytää pienet tarjouslaput ja korjaa tarjoukset talteen.
Kun eteen tulee tarjous, jonka oma perhe voi hyödyntää, on hyvä tarttua tilanteeseen oitis. Jos perheessäsi kuluu 30 kiloa perunaa viikossa, eikä omaa perunamaata ole, älä kävele tarjouksen ohi, josta saat 5kg perunoita eurolla. Älä ajattele, että "täytyypä huomenna tulla hakemaan erikseen nuo tarjousperunat". Todennäköisesti tarjous ei ole enää voimassa huomenna.
Jos olet epävarma tarjouslehtistä tutkiessasi, kannaattaako pakastin täyttää tarjousleivällä tai -kalalla, kysele perheenjäsenten mielipiteitä. Joskus saat tukea ajatuksellesi, että "kyllä kannattaa ostaa Reissumiestä pakasteeseen, jos kilohinta on 1,20e". Jos kaikki tyrmäävät suunnitelmasi leivän hamstraamisesta, mieti asia vielä uudelleen, jos joka tapauksessa teillä kuluu kyseistä leipää kaksi pakettia päivässä. Ilman muuta sinun kannattaa ostaa leipää tuohon hintaan, jos se on teillä jatkuvasti käytettävä elintarvike ja pakasteessasi on tilaa.
Vaikka puheet ja hintalappujen todellisuus saattaa vaikuttaa ensi silmäyksellä "lopunajan" touhulta, on asiakas kuitenkin ruokakaupassakin kukkulan kuningas. Ruuan hinnannousu ei ole toivottava suuntaus, mutta yksittäisellä asiakkaalla ei ole sen suhteen kuitenkaan valinnanvaraa. Tällä hetkellä ostotarpeen harkitseminen ja tarjousten tiukka hyödyntäminen on aseita, joilla perheen ruokalaskua voi vielä suitsea. Lisäksi täytyy ottaa mielikuvitus avuksi ja keksiä aivan uusia tapoja hankkia elintarvikkeita. Luulen, että siitä toiminnasta kehittyy lähitulevaisuudessa oma ja mielenkiintoinen alansa.
En saanut jostain syystä auki tuota Hesarin juttua, mutta hinnan nousu ja kysynnän laskuhan noudattaa ihan sitä kaikkein klassisinta kysynnän ja tarjonnan lakia. Kun televisioiden hinta nousee, niitä ostetaan vähemmän. Kun hinta laskee, kulutus kasvaa. Ilmiötä voi tarkastella kummin päin tahansa: kun kysyntä kasvaa, tuotteita on vaikeampi saada, jolloin kauppiaalla on varaa nostaa hintoja. Toisaalta, jos kauppias nostaa hintoja, mutta kulutuksesta on varaa tinkiä, silloin myynti pienenee.
VastaaPoistaEi näitä markkinoiden kippuroita tahdo ymmärtää. Maidontuottejien omistama Valio kuulemma myi maitoa alihintaan kaupoille saadakseen kaupoista eniten tilauksia. Sitten joku kilpailuviranomainen kielsi alihinnan, Valio joutui nostamaan hintoja, Valio menetti tilauksia - mutta tulos parani roimasti. No, tuottajille se tietysti meni suoraan, koska Valio ei firmana pyri voittoon, vaan kaikki menee tuottajille. Mutta ksupunkilainen kuluttaja menetti. - näin ainakin sanomalehden talousuutisesta ymmärsin...
PoistaSuomessa on ruualla monopoli s- ja k-ryhmillä, se lienee yksi iso syy ruuan hinnan nousuun. Omat ostokset on keskitetty aika pitkälle Lidliin, ja mitä ei sieltä löydy, haen yleensä s-marketista. Mutta kyllä sitä aika velho saa olla jotta saa omassa työssä tarjottua lapsille hyvää ruokaa kulukorvauksen rajoissa.
VastaaPoistaTuo kirjoitus oli hyvä näin paastonajan alkuun. On hyvä miettiä, mitä tarvitsee ja mihin hintaan. Tarjoukset kannattaa aina hyödyntää...
VastaaPoistaKohta teillä on oma kasvimaa ja muu lähellä, mutta tarjouksia ei niinkään... luontaistalouteen.
Vinkki: Kannattaisi muuten mennä mehiläistenhoitokursiille siellä Helsingissä ensi talvena...
Siunattua paastonaikaa
Ruoka on täällä Norjassakin kallista ja kyllä käytän minäkin hyväkseni kaikki mahdolliset tarjoukset. Nyt kun olen töissä tuolla kuntakeskuksessa, niin mahdollisuus kauppojen tarjouksien hyväksikäyttöön on helpompaa. Työn jälkeen pistäydyn useammassa kaupassa poimimassa tarjoukset. Käytän myös hyväkseni parasta ennen päiväystarjoukset: kunnon tavaraa puoleen hintaan, jotka useimmiten pakastan.
VastaaPoista
VastaaPoistaKirjoitit niin viisaita, että oli ihan pakko kopioida tuosta sivusta Päivän Sana:
Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
Sananl. 13:20
Nuo
VastaaPoistaovat Ratkaisuja kaupunkilaiselle, jolla on mahdollisuus ravata
alvariinsa kaupassa. Ne jotka eivät voi (kykene) siirtyvät halvempaan ja
halvempaan kunnes jää jäljelle kaurapuuro.
Aika lyhytnenäinen näkemys. Noin suuren perheen opiskeleva äiti ei todellakaan vietä kallista aikaansa kaupoissa.
PoistaKiitos positiivisista huomioistasi tällaisen pahalta kuulostavasta uutisesta huolimatta. Ensin aivan lannistuin kun luin, että tuollainen on taas on lööpissä ollut. On ihanaa, kun sinulla on jalat maassa, etkä anna kaikkien juttujen viedä järkytykseen vaan etsit ratkaisukeinoja!
VastaaPoistaHeräsi kysymyksiä, kun luin blogiasi. Millä te elätte ja minkä ikäisiä lapsenne ovat tällä hetkellä? Liittyykö suureen lapsimäärään joku uskonnollinen ajatus? Jos teillä on "jo valmiina" maatila, niin miksi ette muuta sinne aiemmin? Minkä ikäisiä te vanhemmat olette? Millainen tukiverkko teillä on? t: yhden erityislapsen väsynyt äiti
VastaaPoistaHei,
Poistailahduin kommentistasi, kiitos siitä. Ilahtuminen varmaan johtui siitä, että kerroit viimeisessä lauseessa hyvin paljon itsestäsi ja koin heti, että minulla voisi olla jotakin annettavaa sinulle - ehkä kannustusta ja rohkaisua. Ensiksikin: tuo termi "erityislapsi" on tuttu meidänkin perheessä. Kolme lapsistamme on saanut aikanaan ennen kouluikää diagnoosin erilaisista kielen kehityksen viiveistä ja sillä perusteella erityislapsi-"profiilin", jos näin asian voisi ilmaista. Kun heidän vaikeuksilleen oli nimi eli diagnoosi, he sillä perusteella saivat koulupaikan pienluokasta, jossa heidän vaikeuksiaan on osattu ottaa oppimisessa huomioon. Yksi lapsista on aikaa sitten päättänyt peruskoulun ja oikean tuen avulla ja omilla ponnistuksilla on päihittänyt vaikeuksensa ja voittanut ne ongelmat, jotka oppimista hankaloittivat. Toki hän joutuu edelleenkin tekemään esim. kirjallisissa tehtävissä töitä enmmän kuin muut.
Tarkoitan sitä, että kaikki myötätuntoni on puolellasi. Lapsilla voi olla hyvin monentasoisia erityisvaikeuksia, mutta useimmiten asiantuntevan ja pätevän avun kanssa niistä päästään voitolle tai ainakin niiden kanssa oppii elämään.
Äiti voi väsyä, vaikka erityislapsen elämässä olisi välillä seesteisempiäkin aikoja. (Jos haluat vaihtaa ajatuksia, voit ilomielin lähettää minulle sähköpostia. sirkku6 5 @ hotmail. com Kirjoita kaikki yhteen, eli poista välit.)
Sitten kysymyksiisi.
Toimeentulomme perustuu tällä hetkellä bussinkuljettajamieheni palkkatuloihin, omiin satunnaisiin keikkatyötuloihini ja lapsilisiin. Suurien tulojemme(!) vuoksi emme ole oikeutettuja mihinkään tukiin tai avustuksiin, eli 1500euron vuokrakin maksetaan ihan tienaamalla. Toki on ollut aikoja, jolloin elämäntilanteemme on ollut tiukempi ja olemme saaneet esim. asumistukea.
Vuokraan ja muihin menoihin osallistuvat luonnollisesti myös vielä kotona asuvat säännöllisessä työssä käyvät täysi-ikäiset lapset.
Nuorin lapsemme on 7 ja vanhin 25.
Suureen lapsimäärään liittyy meillä pohjimmiltaan kummankin puolison haave suuresta perheestä. Toki Jumalalta on vuosien mittaan aneltu, että hän uskoisi hoitoomme useamman lapsen ja tänne asti Hän on pyynnöt huomioinut. Ehkäisyä vastaan emme ole, mutta meille ehkäisy ei ole koskaan päässyt edes vakavasti pohdinnan asteelle, koska toive lapsesta on ollut suurempi. Tämäkin on sellainen asia, että jokainen perhe joutuu tekemään päätökset omista lähtökohdistaan.
Meillä on siis talo ja tavarat valmiina, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että joudumme odottamaan isän eläkkeellepääsyä ja lasten kouluasioiden etenemistä. Toki minunkin kouluni on vielä kesken. Ennen muuttoa täytyy myös järjestyä Helsinkiin jäävien lasten asuminen. Näin kallisvuokraisen asunnon pitäminen Helsingin "tukikohtana" ei tällä hetkellä näytä mahdolliselta.
Minä olen 48 ja mieheni täytti viime vuoden lopulla 60.
Koska lapsistamme moni on jo täysi-ikäisiä, niin esim. "kotimiestä" tarvitessamme kysymme ensin joltakin heistä. Sellaisia tilanteita on tullut aika harvoin, mutta niin kauan kuin muistan, on lapsenlikka palkattu omista lapsista.
Muusta tukiverkosta voin sanoa, että miehen kaikki sisarukset asuvat lähiseuduilla, joten hän voi tukeutua heihin tai omaan äitiinsa. Kun minä tarvitsen tukiverkkoa, soitan omalle äidilleni tai pyydän apua Pikkuveljeltäni ja tämän sydämelliseltä vaimolta.
Tosi usein Jumala on johtanut niin, että jos minulla on ollut jokin akuutti kriisi, johon en ole nähnyt ratkaisua omilla ajatuskuvioilla, seisoo ovemme takana veljeni vaimonsa kanssa, he ovat tulossa kylään ja juteltuani heidän kanssaan asia on selkiytynyt.
Kriisit ja vaikeudet ovat viime vuosina liittyneet lähinnä näihin valtaisiin maallemuuttoprojekteihin ja perintöasioiden hoitamiseen, ei niinkään parisuhde- tai lastenhoito-ongelmiin.
Tuo lähempänä asuva Pikkuveljeni on kyllä sellainen tukiverkko, että sellaista asiaa ei ole vastaan tullut, etteikö häneltä olisi saanut apua tai hyviä neuvoja.