Ihminen päättää, Jumala säätää

Vaivaiset ja sairaat ovat hanakoita kertomaan oireistaan ja vaivoistaan kaikille, jotka ovat kuulolla - välittämättä siitä, kiinnostaako aihe kuulijoita tahikka ei. Niin toimin minäkin nyt, koska sairastaminen on aika harvinaista minulle ja varsinkin sellainen, joka lamauttaa petiin toimintakyvyttömäksi.
Olen ollut lauantaiaamusta lähtien käytännöllisesti katsoen vuoteen oma. Aamusta lähtien sen takia, että edeltävän yön tyhjensin tunnin välein ämpäriä. Miikalla oli rajumman puoleinen vatsatauti.
Omasta taudistani en ole oikein saanut tolkkua, mitä tämä olisi nimeltään. Tauti alkoi kohtalaisella vatsanvääntelyllä ja sen päälle tuli niin ankara päänsärky, että pään kääntäminenkin vaati ponnisteluja. Sitten hävisivät kaikki voimat ja tilalle tuli lihaskivut.
Nyt päätä särkee enää toiselta puolelta päätä, mutta äsken suihkussa shampoopullon puristaminen tuntui kovalta työltä puhumattakaan lattialle pudonneen saippuapalan nostamisesta.
Pankkiautomaatille mies talutti minut. Sinne on matkaa kotioveltamme alle 100 metriä. Reissun jälkeen täytyi huilata.
Kuten edellisestä jutusta muistatte, minulla oli etukäteen vakaita suunnitelmia tälle viikonlopulle ja ensi viikolle.
Tämän taudin jälkeen ehkä vähän aikaa muistan, että elämää ei kannata suunnitella ihan valmiiksi omien aivoitustensa mukaan.

Muu perhe on suurinpiirtein kantimissaan. Miika on jo toipunut, mutta lepäili kyllä pitkin päivää ja sanoi, "ettei varmaan jaksa vielä maanantaina mennä kouluun". Yksi isoista on huolehtinut keittiöhommista, mutta tämän päivän ruokailut on hoidettu helpomman kautta. Olen antanut jokaiselle rahaa ja kukin on saanut käydä itse ostamassa sitä ruokaa mitä on halunnut. Oikeastaan aika mielenkiintoinen tehtävä lapsille, jotka ovat saaneet tottua siihen, että kattilassa on sitä mitä on ja sitä on syötävä. Helppo homma oman ruuan ostaminen on lapsille ollut, koska sunnuntaista huolimatta on kodin ympärillä auki kolme ruokakauppaa ja kymmenkunta erilaista ravintolaa hampurilaispaikoista nepalilaiseen ravintolaan asti.

Olen istunut vaivaisen vartin tässä koneen ääressä ja silmissä näkyy mustaa tietokoneen näyttöä lukuunottamatta. Tiedän paikkani.

Muistetaan rukouksissa Ukrainan tilannetta. "Kuninkaiden sydämet ovat kuin vesiojat Jumalan kädessä" sanotaan Raamatussa.
Minusta tuntuu käsittämättömältä, että vielä tänä päivänä niin kutsuttujen sivistysvaltioiden toimien rajoihin mahtuisi myös sodankäynti.
Mutta Jumala voi kääntää kokonaisten kansakuntien kohtalon.