perjantai 21. maaliskuuta 2014

Illan pääluvusta ei tarkkaa tietoa

Tulijoita ja menijöitä on riittänyt illan aikana. Melska tuli yökylään, Saara ja Miika lähtivät Kampaajasiskolle yöksi, yksi isoista pojista kävi käännähtämässä kotona ja isi on koko yön töissä. Äsken hän soitti ja valitteli menon olevan hyvin levotonta kaupungilla. Kuulema paljon nuorisoa liikkeellä ja meno sellaista, että tuntuu kuin tolkku olisi päästä kadonnut. Miehellä uusi bussi alla ja nuorisojoukko oli hakannut jollakin teräaseella auton takapellit lommoille. Mies oli soittanut esimiehelleen ja tämä lohdutellut, että "eihän siinä mitään voi tehdä". No eipä niin.

Viime yönä oli ollut talven hurjin keli kaupungilla. Mies sanoi aamulla, että viimeiset neljä tuntia työvuorosta sai tehdä töitä ihan tosissaan.
Tänään suli viime yön lumet pois, kun lämpö kipusi seitsemään asteeseen ja vettä satoi pitkin päivää.

Vaikka olen vakuutellut, että aloitan yritykseni toimintaa hisuukseen, niin täytyy kyllä todeta, että edellisen kirjoitukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon uutta. Olen aloittanut asiakaskäynnit,
vastaanottanut yhden työtarjouksen ja lähetellyt jo useamman tarjouksen yrityksille. Pikkuveljen kanssa kävimme katsastamassa Vanhassa Satamassa yritysmessut ja monta tärkeää asiaa sain sieltä evääksi.

Muutenkin on Pikkuveli ollut korvaamattomana apuna käytännön asioissa. Minä kun monessa asiassa elän vielä "kynä ja paperi" -aikaa. Pikkuveljellä näkyy olevan myös kärsivällisyyttä odotella, että sisko vähitellen havahtuu nykyaikaan. Esimerkiksi moni käytännön asia helpottuisi ja nopeutuisi, jos olisin valmis luopumaan museopuhelimestani. Kerranhan se kirpasee, mutta jotenkin on vain niin helppo asioida vanhan palvelijansa kanssa, jota voi käyttää vaikka silmät kiinni. Kaiken lisäksi puhelimeni on ollut idioottiluotettava kohta kymmenkunta vuotta. Akkukin on alkuperäinen.

Keväisen valon lisääntymisen myötä olen löytänyt itseni useana päivänä siivoamassa jotakin pölyttynyttä loukkoa täällä kotona. Eilen etsin kolme tuntia yhtä hyvin tärkeää kuittia keittiön kaapista ja löytyikin se viimein. Samalla tuli koko kaappi siivottua. Tänään tartuin rohkeasti tavarakasaan, joka keräsi pölyä uusimman pakastimen päällä ihan tässä tietokonepöytäni vieressä. Sinne pakastimen päälle olin näköjään viime kesäiseltä Kangasniemen reissulta asti säilönyt tärkeitä papereita ja kirjoja ja pölyähän niiden päälle oli kertynyt. Oikeastaan en ollut iloinen, että samaisesta paperikasasta löytyi myös Lautakankaan metsiä koskeva lappu, jota olimme alkuvuodesta etsineet talolta ja äitini papereista, Kuopion veli tahollaan ja minä kaikkialta muualta, paitsi sieltä pakastimen päältä. Olin aika ihmeissäni, että minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että se paperi yleensäkin oli minulla, eikä kellään muulla. Tietysti minua hävettääkin, että olen veljilleni vakuutellut, että "minulla se ei ainakaan ole".
Jottei vastaava pääsisi toistumaan, olen laittanut keittiön paperikaappiin mapit erikseen tästä asunnosta ja Lautakankaan talosta. Toivottavasti  kaikki tärkeät paperit myös päätyvät niihin mappeihin.

Huomenaamulla menemme Melskan kanssa katsastamaan Kansainvälisen koulun kirppiksen. Perinteisesti sieltä löytää suomalaisittain harvinaisia leluja ja vaatteita.
Isi tulee aamulla kuudelta töistä. Toivotaan, että ehjin nahoin.

4 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä. Järjestelmällisyys kannattaa. Tsemppiä uuteen!
    Mies sanoo minulle, että laita heti kuitit ja tositteet mappeihin ja järjestelmällisesti lajeittain. Usein unohdan usein ne pölyttymään minäkin ja etsin sittten tosi hankalasti...
    Nyt olen lajitellut muutaman viikon aikana kaikenlaista vanhaa ja tehnyt löytöjä: vanhoja kirjeitäkin on ollut todella mukava lueskella.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Isi tuli aamulla kotiin ehjin nahoin. Niin aina hirvittää lukea pääkaupunkiseudun bussikuskien saamasta kohtelusta. En tiedä iskeekö ne nykyään vaan silmääni niin helposti muiden uutisten seasta, vai onko väkivalta jo niin kovin yleistä?

    Siunausta ja varjelusta teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä näiden väkivaltatapausten uutisointi on noussut näkyvämmäksi. Aina on kuljettajia härnätty, mutta 20 vuotta sitten vakavatkaan tapaukset eivät yltäneet lehtiin asti. Julkinen huomio on kyllä reippaasti lisännyt toimia kuljettajien turvallisuuden parantamiseksi ja koulutuksessa otetaan enemmän huomioon uhkatilanteiden hoitaminen turvallisesti. Usein on kyllä niinkin, että kuljettaja käytöksellään provosoi häiriköitä menemään liian pitkälle. Diplomatialla pelastaa usein nahkansa tiukan paikan tullen.

      Siunausta, KirsiMaritta, sinunkin elämääsi.

      Poista
  3. On teilläkin hulinaa. No, ei ainakaan tule aika pitkäksi. niin olen itse ajatellut tätä touhua katsellassa omalla poppoollani.
    Olen myös lukenut noista Helsingin bussi jutuista ja ajatellut juuri teitä.
    Voi kumpa minäkin saisin jonkunlaista järjestystä tänne tupaani.

    VastaaPoista