Kynsin ja hampain näköjään yrittää pitää kiinni siitä ajasta, mihin kuuluu pienet lapset ja niin sanottu "lapsiperheen elämä". Halusimmepa tai emme, niin armoton aika kasvattaa lapset aikuisiksi. Yksi toisensa jälkeen siirtyy perheen yhteiseltä polulta kulkemaan omaa polkuaan.
Tänään kävi täällä kaksi tytärtä, jotka kulkevat jo vakaasti omia, suoria polkujaan. Minulle tuli kurkkua pakahduttava tunne, että "tätä se vanheneminen ja vanhuus sitten on". Lapset tulevat käymään vanhempiensa luona ja menneiden vuosien monet muistot lyövät suurilla laineilla mielen yli.
Varmasti näihin ajatuksiin vaikuttaa myös se, että 24 vuotta lähellämme kasvanut ja varttunut perheemme ensimmäinen poika muuttaa omaan kotiinsa puolentoista viikon kuluttua. Nuo vuodet ovat todellakin pyyhkäisseet uskomattoman ajattomasti ohi, mutta niin rikkaan runsaat on niiden vuosien muistot. Luulen hidastavani ajan pyörän pyörimistä pitämällä kynsin ja hampain kiinni perheen tutuista rutiineista.
Jokaisen lapsen kohdalla on muodostunut omat rutiinit, joita kunnioitamme ja vaalimme ja jotka ovat meille tärkeitä. Tämän vanhimman pojan kohdalla ne rutiinit ovat niin pieniä ja arkipäiväisiä, kuin aamupalaleivän teko valmiiksi kylmiöön ja työvaatteiden pesu tuoksuviksi ja vaatepinon tuominen pojan huoneen oven vieressä olevan lipaston päälle.
Kampaajatyttö vei kaksi nuorinta siskoaan yökylään luokseen. Vakavasti varoitin heitä syömästä iltapalaksi sipsejä ja karkkeja.
Miika käy kuvaamassa uudella puhelimellaan videoita kirkuvista lokeista ja tappelevista varpusista. Sitten hän tulee sisälle luokseni, näyttää innoissaan videot, sanoo: "päivähali" ja ojentaa merelle tuoksuvat käsivartensa. Pojan karkea tukkakin tuoksuu keväisen meren tuulelle.
- "Äiti, mä meen vielä ulos" hän sanoo ja pyrähtää saman tien ulko-ovesta.
- "Mene viettämään laatuaikaa emännän kanssa" sanoi esimies miehelleni viime viikolla, kun mieheni oli päättelemässä ylityövuoroa.
Meille kaikki yhdessä vietetty aika on laatuaikaa. Meillä on niin vähän aikaa olla yhdessä, ettemme haaskaa siitä hetkeäkään.
Nykyään käymme yhdessä ruokakaupassa.
Jos miehellä on töihinlähtö koulupäivänäni niin, ettemme ehtisi tavata ennen kouluni loppumista, lähden koulusta etuajassa, jotta ehdimme syödä yhdessä ennen miehen töihinlähtöä.
Yhden päivän kaksi oivallusta kirjaan muistiin:
"älä elä tunteittesi viemänä",
"älä anna ympäröivien olosuhteiden vaikuttaa".
Minun kohdallani nämä kaksi asiaa tarkoittaa sitä, että Jumalan lupaukset elämässäni ovat voimassa tunteistani riippumatta ja ympäröivistä olosuhteista huolimatta elän turvassa.
Jos sinusta tuntuu tänä pääsiäisenä, että kaipaat kipeästi elämääsi turvaa, joka ei järky olosuhteiden paineissa, ota vastaan Jumalan tarjoama yksinkertainen apu elämääsi Jeesuksen sovitustyön kautta. Sen avun löydät avaamalla Raamattusi ja ottamalla sanan vastaan.
Vehreää, valoisaa, lämmintä ja Jeesuksen rakkauden täyttämää pääsiäisjuhlaa kotiisi!
Hauska sattuma. Tai kaksikin:
VastaaPoistaKirjoitin juuri tosi pitkän blogitekstin ja kun palasin tekstin julkaistuani lukulistalleni katsomaan onko uusia kirjoituksia kellään, mietin juuri, että olisitkohan vaikka sinä kirjoittanut. Ja siinähän se oli tekstisi silmien edessä.
Toinen sattuma sitten liittyy noihin oivalluksiisi, koska mielestäni molemmat sopii omaan tekstiini ja pähkäilyihini juuri nyt tosi hyvin. Vaikkakin mietin, pitäisikö tehdä niin kuin sydän sanoo... eli tunteiden mukana menen. Ja olosuhteet... annanko niiden vaikuttaa vai en - siinä minulla juuri nyt mietittävää!
Meiltä on vasta eka lapsi muuttanut omaan kotiin. Muutto oli siinä mielessä aika huomaamaton, että tyttö on jo vuosia asunut tuolla erillisessä aittarakennuksessa ja viimeisen vuoden viihtynyt hyvin tiiviisti poikaystävän, nykyisen avopuolison, kanssa. Eli paljoa ei ole kotona näkynyt. Mutta oli se hiukan hassu tunne, kun tyttö tuli tänne eräänä päivänä kylään!!
Mukavaa pääsiäistä!
Mäkin huomasin, kun kävin lukemassa sun tekstin omani kirjoittamisen jälkeen, että "olosuhteita" pohdit sinäkin.
VastaaPoistaLepoa ja iloa, Heli, pääsiäiseesi!
Hyviä sanoja! Juuri noin on asiat. Pakahduttavaa tunnetta menneistä lapsi-vuosista. Minulla niistä on jo kauan, mutta yllättäen ne tulevat kovin lähelle.
VastaaPoistaJeesuksen sovitustyö on niin merkittävä asia, että vaikea ajatella elämää ilman sitä. Nyt on toivo ja tulevaisuus.
Voi, Sirkku! Jokin suunnattoman suuri tunne minut nyt valtasi tekstiäsi lukiessa. Muistan, kun esikko muutti pois, miten ilosta huolimatta jokin niin koski sydänsopukoissa, nyt ikävöinti on muuttanut muotoaan, taidan aina tullessaan halata puhki koko ison miehenalun:)
VastaaPoistaArkirakkaus on parhautta! kertomastasi sitä ihan huokuu! Ja kun sen lisänä arjessa kulkee vielä Jeesuksen läsnäolo, mitä voisikaan kuin huokaista, että mitä tahansa elämä jakaa, siitä selvitään!
Itse elän kuohuntaa nyt töissä, työpaikkakiusaaminen on valtavan voimiavievä ilmiö pienessä yhteisössä. Rukoillen kuljen ja luotan Jumalan hyvyyteen ja viisauteen. Olen myös pohtinut, voisiko Jumalalla on osalleni jokin uusi suunnitelma, joka vaatii ensin irtaannuttamisen minulle niin hurjan rakkaasta 27 vuotta kestäneestä työsuhteesta.....Tahtonsa tapahtukoon!
Tahtonsa tapahtui kauan sitten Golgatan keskimmäisellä ristillä, rakasti meitä käsittämättömän paljon ja rakastaa yhä. Riemuitaan Vapahtajamme ylösnousemuksesta, armosta , jonka saamme ilman omia ansioita!!
Kaikkea hyvää sinulle ja jokaiselle rakkaallesi!
Siunattua pääsiäisen aikaa!!
Tänä aamuna linnut lauloivat kesäntulemisesta, uuden kasvun ikuisesta ihmeestä, niin uskon:)
Heips, neljästä lapsestamme kaksi muutti pois kotoa opiskelujen vuoksi samana vuonna ja monet sitä surkuttelivat, vaan jäihän kotiin vielä kaksi. Nyt nämä viimeiset kaksikin tulevat lähtemään, ainakin toivon että pääsevät opiskelemaan, ja totuus lähestyy, kohta on koti tyhjä ja hiljainen.
VastaaPoistaOlimme Teneriffalla viikon vastikään, ja eka kertaa kahdestaan reissussa. Olemme olleet perhematkalla Teneriffalla useasti ja sinne liittyy paljon onnellisia muistoja perheen kanssa matkailusta, ja siellä tuli kaipuu ja ikävä niihin matkoihin.
Pääsiäisenä kaksi vanhinta tuli perheineen kyläilemään ja onneksi -350km välimatkasta huolimatta - näemme heitä melko usein ja onhan taasen ihana olla yhdessä.
Työpaikkakiusaaminen on minullekin tuttua, tuli vaihdettua työpaikkaa sen takia, mutta kaikki ei kuitenkaan ole hyvin, pitäisi antaa anteeksi ja unohtaa ja se on aika vaikeaa.
esirukouksia pyytäisin että pääsisin asian yli ja että lapsenlapseni terveysongelma olisi taaksejäänyttä elämää, mm. nämä asiat ois listalla
Tämä blogi on juuri oikea paikka jättää esirukousaiheita, koska täällä käy paljon sellaisia lukijoita, jotka ymmärtävät esirukousten voiman. Myös minä ja mieheni kerromme Taivaan Isälle niistä asioista, jotka täällä kävijöitä painaa.
PoistaRiemullista ja rakasta aikaa lasten kanssa - ja irtipäästämistä, kun omilleen lähtevät. Rukoillen edelleen
VastaaPoista