Muuttoja ja muutoksia

En tykkää ruikuttaa blogissa vaivojani, mutta tämä tauti on ihan pakko mainita: minulla ei varmaan koskaan ole ollut niin kipeä kurkku, kuin mitä tämän taudin alkaessa oli. Yhden yön valvoin ja nieleskelin, kun en hurjalta kivulta saanut nukutuksi. Nyt tauti on vaihtunut kuumeeksi, äänen käheydeksi ja nuhaksi.

Minulta on vuosien saatossa useammankin kerran kysytty, miten suurperheen äiti sairastaa ja tuleeko perheeseen siinä tilanteessa kodinhoitaja tai joku muu apu. Jälleen kerran tautini sattui isin vapaapäiville, kuten useimmiten aikaisemminkin. Tosin iltapäivällä emme olleet uskoa korviamme, kun isiä pyydettiin kuudeksi tunniksi ylitöihin. Viimeksi kun isi kyseli ylitöitä vapaapäivänään, oli vastaus, että "neljäkymmentä miestä istuu jo nyt varalla".
Tänään minä jäin hyvällä omallatunnolla peiton alle ja isi kömpi tyytyväisenä töihin. Kotityöt näyttävät hoituneen keskivertoa paremmin nukkuessani. Saara ja Kaisa kävivät säännöllisin väliajoin tarkistamassa, etten nuku liian pitkään.

Meillä oli kaksi päivää pietarilainen koulutyttö majoitettuna, kun Ruoholahden koulun ystävyyskoulusta tuli vieraita. Kovin paljoa emme naapurimaan koululaisten elämään päässeet tutustumaan, kun vieraamme oli kovin ujo ja niukkasanainen. Lisäksi hän oli ensimmäistä kertaa reissussa ilman perhettään. Englannin kielellä pärjäsimme välttämättömistä asioista.

Meillä on lähiviikkoina edessä uusia asumisjärjestelyjä. Vanhin poika sai asunnon ja pääsee muuttamaan jo kuukauden vaihteessa. Pojan muutto tarkoittaa myös sitä, että pääsen laittamaan itselleni työhuonetta. Työhuone tarkoittaa sitä, että pääsen ottamaan yhteyttä niihin odottaviin asiakkaisiin, jotka ovat jättäneet yhteystietonsa ja sanoneet "laita viestiä, kun hoitohuoneesi on valmis". Käyntikorttien painattamistakin olen tarkoituksella siirtänyt odottamaan tätä aikaa.
Niin paljon kuin 24-vuotiaan asunnonsaamista on odotettukin, huomaan selvästi myös pienen haikeuden perheessä. Isoveli on ollut monessa asiassa roolimallina sisaruksilleen. Huomaan monessa tilanteessa nuorempien poikien seuraavan vanhimman veljen esimerkkiä hillityssä käytöksessä.
Saara tulee varmasti isoveljeä kaipaamaan, koska on saanut vauvasta asti olla veljen lemmikki ja muihin sisaruksiin nähden erityisasemassa. Saara on se, joka saa veljen karkki- ja sipsipussien jämät. Onneksi veli muuttaa melko lähelle, joten luotamme siihen, että puolin ja toisin käydään kyläilemässä.
(Jotka tuntevat minut ja vanhimman poikani, naurahtavat tuolle lauseelle - tuskin mamma alvariiinsa höntää pojan asunnolla, mutta Saara saattaa saada erikoiskutsuja pleikkarin peluuseen.)

Koska jouduin perumaan pitkän listan menoja viikonlopulta tämän taudin takia, on huomisaamuna luvassa nukkumista ilman herätysaikaa. Jos en ihan kauheasti vaikuta taudintartuttajalta, menemme Ruoholahden kappeliin naapuritaloon tapahtumaan, jossa on luvassa kolmen euron keittolounas, euron kakkukahvit ja kirpputori. Vaikuttaa leppoisalta seurustelulta tuttavien kanssa samalla kun saa hoidettua puolenpäivän ruokailun ihan ilman vaivaa. Tilaisuus alkaa kymmeneltä ja jatkuu iltapäivän puolelle. Jos liikut huomenna Ruoholahdessa, poikkea ihmeessä paikalle. Kappeli löytyy samasta talosta kuin metroasema, joten paikalle on helppo löytää.