sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Hoitohuone valmistuu

Viime päivien ilmapiiriä voi hyvällä syyllä kuvailla jännittyneen innostuneeksi. Vanhimman pojan poismuuton jälkeen olemme siivonneet ja raivanneet huoneita. Kaksi poikaa muutti vanhimman pojan entiseen huoneeseen ja suurimmasta makuuhuoneesta tuli nyt kolmen tytön huone.

Ulko-ovelta tultaessa ensimmäisestä huoneesta on jo kovaa vauhtia tulossa minulle työhuone. Ensi viikolla vävy tulee maalaamaan huoneen seinät ja eteiskäytävän seinät. Maalaamisen ja eteisen järjestelyn jälkeen laitan työhuoneen jo sellaiseen kuntoon, että voin ilmoitella odottaville asiakkaille, että aikoja voi varata. Kaksi ennakkoluulotonta asiakasta kävi jo tänään hieronnassa vähääkään välittämättä Koto-hieronnan perikodikkaasta tunnelmasta. Seiniltä kun löytyy vielä 20 vuoden asumisen jäljet.

Huone vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta hoitohuoneeksi. Huoneen ikkuna on aamuaurinkoon päin ja sisäpihallamme on tähän aikaan vuodesta ilahduttavan paljon lintuja, joiden laulu kuuluu avonaisesta ikkunasta. Vaikea kuvitella, että olemme muutaman minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta ja pihatunnelma on täynnä linnunlaulua.
Ne äänet, mitkä hoitohuoneeseen kuuluu meiltä kotoa, vahvistavat vain yritykseni nimeä. Loppujen lopuksi huone on asunnon rauhallisin, eikä esimerkiksi äänet keittiöstä ja olohuoneesta sinne juurikaan kuulu.
Suurella innolla odotan töihin tarttumista, koska tähän asti olen joutunut monelle kyselijälle antamaan vain lupauksia hoitohuoneen valmistumisesta piakkoin.

Viikonloppuun antoi oman ihanan tunnelmansa Melskan perheen soittelemat kuulumiset Lautakankaan talolta. Koko lapsenlapsen perhe ja vanhin poika vietti viikonlopun talolla ja mieltäni tietysti lämmitti nuorten oma-aloitteinen tarttuminen talon töihin. He olivat raivanneet pihaa ja vanhin poika oli pessyt painepesurilla takaterassin talvisen lintujenruokkimisen jäljiltä.
Aikanaan mekin taatusti ruokimme lintuja terassilla, koska talviaamujen yksi suurimpia iloja on katsella aamukahvipöydästä lintuparvien säpinää keittiönerkkerin ikkunoiden takana.

Melska oli sanonut talolla hommiensa lomassa, että haluaisi muuttaa sinne! Sanoin Melskan äidille, että annan heille lahjaksi tonttimaata, jos haluavat joskus rakentaa mökin tai talon. Kyllä se talo valmistuu vaikka hirsi kerrallaan.

Melskan äiti oli löytänyt talolta tällaisen kuvan 45:n vuoden takaa. Kukahan siinä mahtaa kiikata?

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa upealta eikä ihme, jos puhkut intoa päästä aloittamaan uudessa työhuoneessa. Sama vauhti jo pienestä pitäen!

    VastaaPoista
  2. Olisiko hän talon tuleva emäntä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ajatus. Melska on kyllä niin sanottu "topakka tyttö".

      Poista
  3. Hei! Löysin blogisi vahingossa viime kesänä googlatessani jotain ruispuuron ohjetta. Sen jälkeen olen käynyt täällä lukemassa juttujasi. Halusin vain kiittää kirjoituksistasi. Niistä saa ajattelemisen aihetta ja maallemuuttoprosessianne on mielenkiintoista seurata. Asuin ennen pitkään Helsingissä ja senkin takia tätä on kiva lukea, koska monet asiat mistä kirjoitat, tuntuvat niin tutulta. Olen myös löytänyt uusia kiinnostavia blogeja blogilinkkilistasi kautta. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut.
    Kylläpä on ihana kuva.

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava juttu tuo hierontatouhu! Paljon on tapahtunut täällä sitten viime käyntini!

    VastaaPoista