Täällä äiti, joka ikävöi lapsiaan

Eilen lähti Kaisa ja Miika kahden viikon reissulle tuttavaperheen kanssa ja heidät saatettuani matkaan piti ikävää karkoittaakseen ruveta alustamaan isoa pullataikinaa.
Tänään ollessani iltavuorossa Anne-Mari tiedustelee olinpaikkaani ja kuultuaan, että olen kahdeksaan asti töissä, päättikin hakea Saaran yökyläilemään.
Nyt tulin töistä ja ihmettelen täällä, kun kellään ei ole nälkä, kukaan ei tarvitse mitään eikä täällä ole edes mitään tekemistä äidille. Isikin tulee töistä vasta iltayöstä.
Tilanne on minulle aika uusi. Selvästikin näyttää siltä, että perhe on alkanut tottua työssäkäyvään äitiin. Todennäköisesti keitän itselleni hyvää teetä, syön hyvin ja istun pitkäksi toviksi parvekkeen sohvalle kuuntelemaan ja katselemaan illan huminoita ja sitten lähden onnellisena nukkumaan.

Isi tänään iltapäivällä napisi, että on kurjaa lähteä töihin. Minä häntä vähän oikaisin, että me olemme siunattuja, kun saamme lähteä töihin. Olemme kumpikin terveitä, että voimme työtä tehdä ja ei se ole itsestäänselvyys, että on työ, johon mennä.
Metroon lähtiessäni sanoin isille: "ole siunattu". Samaa hän toivotti minulle.

Olkoon päivänne hyvä. Olette esirukouksissani.