Iltavuoron jälkeen

Tulin äsken iltavuorosta vanhainkodista sillä ajatuksella, että aamulla on oltava paikalla uudestaan aamuvuorossa. Esimieheni kuitenkin soitti ja kysyi, sopisiko minulle vaihtaa huominen aamuvuoro huomenillalla alkavaan yövuoroon. Oikein mielelläni vaihdan vuoroa ja esimiehellekin sanoin, että kiva nukkua aamulla pitkään.
Jostain syystä pidän erikoisesti vanhainkodin yövuoroista. Yöt ovat hiljaisia ja rauhallisia ja vanhusten nukkuessa ehtii kiertojen välillä lukemaan, mitä en tahdo muulloin ehtiä tehdä.
Ilmojen lämpeneminen näkyy vanhainkodissa: vanhat ja sairaat ovat hyvin väsyneitä ja uupuneita. Asukkaiden keski-ikä on reippaasti yhdeksänkymmenen paremmalla puolella, koska joukossa on pari yli satavuotiasta.

Työni on antoisaa. Tänäänkin työvuoron alkajaisiksi sain pitkän ja sydämellisen halauksen eräältä asukkaalta. Sellaisen halauksen, että siinä oli sydän mukana ja sen myötä halauksen antaja kertoi hyvin paljon tuntojaan minulle ilman sanoja.
Jokaiseen työvuoroon lähden mielelläni. Yksi syy siihen on luonnollisesti vielä "uutuudenviehätys", eli olen kovin vähän aikaa saanut tehdä tuossa talossa töitä. Lisäksi koko henkilökunta on suhtautunut minuun sydämellisesti ja avuliaasti. Onhan edellisestä hoitajanpestistäni aikaa melkein 30 vuotta.

Huomaan, että nyt on minunkin aika oppia hoitotyön todellinen olemus. Eräänä iltana auttaessani parkinsonintaudin kangistamaa vanhusta vuoteeseen ja katsellessani hänen kumaraan käynyttä selkäänsä, mieleeni muistutetiin: "auta ja rakasta häntä niin kuin hän olisi isäsi".
Aivan toisenlainen asenne työhön tulee, kun kohtelen vanhuksia samalla tavalla, kuin jos he olisivat isäni tai äitini. Nöyryydestä tarvitsee muistuttaa itselleen, kun auttaa pitkän elämän elänyttä, vaikeiden elämänkokemusten läpikäynyttä monisairasta vanhusta, joka ei välttämättä omasta tahdostaan ole joutunut vanhainkotiin elämään elämänsä viimeistä ajanjaksoa.


...
Kaksi meidän pojista pääsi huippulomalle Kangasniemelle Pikkuveljen ja tämän Vaimon kanssa. Siellä pulikoivat Puulassa, ihailevat yöllistä auringonlaskua järven taakse ja kalastavat Enon kanssa sydämen kyllyydestä. Ja minua huojentaa, kun on ihmisiä valuttamassa vettä talon raanoista, pöllyttelemässä petivaatteita ja kulkemassa nurmikoilla.