Lapsista

Uutta Testamenttia lukiessa olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Jeesus kohteli lapsia ja mitä hän puhui lapsista.
Jeesuksen suhtautuminen oli yhdenmukaisen selkeää. Edes hänen opetuslapsensa eivät yltäneet sille tasolle lapsen kunnioittamisessa ja rakastamisessa. Syvästä rakkaudesta oli Jeesuksen kohdalla kyse - sen todistaa ne muutamat raamatunkohdat, joissa kerrotaan tilanteista, missä Jeesus kohtasi lapsia.
Mark.10:13-16 paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan Jeesuksen ajan lapsista ja heidän vanhemmistaan: Jeesuksen luo tuotiin lapsia siinä tarkoituksessa, että Jeesus koskettaisi lapsia.
Jeesuksen kosketuksessa täytyi siis olla jotakin sellaista, mitä vanhemmat halusivat lastensa saavan kokea. Toki Raamatussa kerrotaan myös useampi tapaus lapsesta, jonka sairastuessa vanhempi lähtee hakemaan apua Jeesukselta.
Kun Jeesuksen opetuslapset nuhtelivat lapsiaan tuovia vanhempia, opetuslapset luulivat ajattelevansa tilannetta Jeesuksen näkökulmasta, hänen parastaan ajatellen. He ehkä olisivat halunneet säästää Jeesuksen korvia lasten hälinältä tai hänen viittaansa tahriintumasta heidän hiekkaisista käsistään ja vaatteistaan. Ehkä he ajattelivat Jeesuksen olevan liian väsynyt jaksaakseen keskittyä kuuntelemaan lasten puheita. Tai ehkä heidän mielestään lasten olisi sopinut vain tyytyä katselemaan sivusta aikuisten keskusteluja. Heidän mielestään lapset eivät olleet suuren opettajan huomion arvoisia.
Jeesuksen reaktio tilanteessa oli hätkähdyttävä. Jeesus, nähtyään opetuslasten toimet, närkästyi. Jeesus närkästyi opetuslasten, lapsiaan tuovien vanhempien ja pikkulasten nähden.
Jeesus sanoi heille kaikille:
"Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

Kun ajatellaan Jeesuksen lunastustehtävää, niin sitä taustaa vasten ajateltuna lapsen asettaminen tuolle arvopaikalle on merkityksellistä. Lapsen suhtautuminen Jeesuksen asettamaan arvoon oli tuolloin ja on yhä edelleenkin nöyrä ja vastaanottavainen.

Kun Jeesus määritteli lapsen aseman näin selkein sanoin, niin mitä hän teki? Olisin halunnut nähdä vanhempiaan nuhdelleiden opetuslasten painuneet päät. Myös meidän tämän päivän vanhempien ja jumaluusoppiviisaiden on syytä mennä itseemme: löytyykö meistä Jeesuksen vaatimaa lapsenuskoa, vai halvennammeko Jumalan valtakunnan suurien ja mahtavien saavutettavaksi.
Niin, Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä."

Jeesuksen suhtautuminen lapsiin oli johdonmukaista. Hänellä ei ollut erikseen vastaanottoaikaa lapsille tai erillisiä lastentunteja kedolla, jonne suuret väkijoukot kokoontuivat kuuntelemaan Jeesuksen puheita.
Luuk.9:46-48 kertoo mielenkiintoisen tapauksen. Opetuslapset olivat ajautuneet perin lapselliseen kinaan. He väittelivät keskenään siitä, kuka heistä mahtoi olla suurin. Ehkä he vertailivat aikaansaannoksiaan ja saavutuksiaan matkoillaan Jeesuksen kanssa. Ehkä he väittelivät siitä, kuka istuu parhaimmalla paikalla taivasten valtakunnassa.
Jeesus otti viereensä lapsen. Jälleen kerran lapsi oli esimerkkinä Jeesuksen opetuksen ytimestä. Jeesus sanoi:
"Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimessäni, se ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Joka on pienin teistä kaikista, se on suuri."

Osoittamalla lapselle Jeesuksen rakkautta, sama Jumalasta lähtöisin oleva rakkaus on oleva myös meidän elämässämme.

Minun rukoukseni on tänä iltana se, että Jeesuksen rakkaus voisi välittyä kauttani niille lapsille, joita tapaan ja joiden kanssa olen. Oman rakkauteni voimalla lapsille osoitettu välittäminen väsyy pian ja kuuluu vain kilisevän kulkusen tai kumisevan vasken ääni.
Ja että Jumala saisi opettaa minulle enemmän sitä lapsenkaltaisuutta.