Vahva turva aivan

Täällä isosiskot pähkäilee, mille luokalle kukin pikkuveljistä menee. Pähkäilevät ja kauhistelevat. Se, että meidän pikkuisin poika menee jo viidennelle luokalle, on tosi vaikea käsittää. Saara-tillikka aloittaa toisen luokan ja yksi isoista tytöistä aloittaa peruskoulun jälkeiset opinnot.
Koulujen alkuun on yksi viikonhuiske ja sydänalassa nipistelee kesäloman äkillinen riento.

Vaihteeksi kesämme oli enimmäkseen rauhallista kotonaoloa. Jotkut lapsista reissasi, mutta koko perheen matkaa maalle emme tehneet. Isi sai sovittua kaksi kesälomaviikkoaan myöhäisempään ajankohtaan ja minä olen tehnyt kaikki tarjolla olleet keikkavuorot vanhainkotiin. Vuorot ovat olleet enimmäkseen yövuoroja ja olen niistä kovasti tykännyt. Keskiviikkoiltana pääsen kokeilemaan ihan kunnon puserrusta, kun olen luvannut tehdä viisi yövuoroa. Vuorot loppuvat juuri sopivasti koulun alkuun.
Helteillä hierontaan tulevat vain ne, jotka eivät enää ilman hierontaa pärjää, eli oikeasti kipeät. Ajatus öljyllä läträämisestä hikivettä valuvalla iholla ei moniakaan innosta. Hoitohuoneeni on onneksi varjon puolella ja tuulettimella huone saadaan ihan miellyttävän viileäksi. Eli mielihyvin hoidan asiakkaita myös helteillä.

Meidän isi on ollut tunnetusti työintoinen. Into työhön hänellä on edelleen, mutta asteen verran siirtymistä eläkeläisajatteluun on ollut havaittavissa.
Eräänä iltapäivänä hän teki lähtöä työvuoroon, joka alkoi iltapäivällä ja päättyi yöllä kolmelta. Hän oli juuri tullut kylmästä suihkusta ja istui keittiössä syömässä. Ennenkuin hän ehti syödä, oli työpaidan selkämys hiestä läpimärkä. Tuota taustaa vasten ymmärsin hänen sanavalintansa:
- "Kohta pitää lähteä sinne peltiseen kidutuskammioon,"
Toki hän nauroi puheittensa päälle ja pyyhki samalla hikeä niskastaan, mutta tämän kesän aikana puheet "helteellä on kaikkein parhaat työkelit" ovat jääneet tykkänään pois.
Helsingin kaupunkiliikenteen busseista edelleen vain murto-osa on ilmastoituja, joten useimmiten kuljettajan ohjaamon lämpötila nousee yli 50 asteen tällaisina päivinä.
Myötätunto ja esirukoukset saattelevat miestäni työhön.

Oletteko havainneet saman asian kuin minä? Onko teidän mielestänne "maailmanmeno" muuttunut viime kuukausien aikana? Eikö tunnukin siltä, että ihmiskunnan elossa on entistä enemmän epävarmuustekijöitä, jotka tekevät olosta turvattoman tuntuista? Ja onko niin, että ikäänkuin turrumme huomaamatta sille epävarmuudelle, hyväksymme sen ja jatkamme elämistä. Mutta kun tarkastelemme sydämemme tilaa, se vaivihkaa muuttunut perusvire on sieltä löydettävissä. Eron huomaa vasta sitten, kun muistelee tuntemuksiaan vaikkapa toissakesältä.
Näissä tunnelmissa olen kokenut, että nyt täytyy painautua ihmisenä, äitinä, puolisona, ystävänä, hoitajana, armahdettuna syntisenä ja taivaan perillisenä entistä tiiviimmin Raamatun lupauksiin, Jumalan läheisyyteen rukouksen kautta ja keskittyä entistä enemmän keskusteluun Jumalan kanssa.

Jos koet, että elämäsi tukirakennelmat ovat huteralla pohjalla tai että olosi tuntuu epävarmalta ja pelkäät asioita, suosittelen sinulle Raamatun lukua ja asioittesi kertomista Taivaan Isälle. Jos tuntuu, että et löydä mitään itsellesi näillä keinoin, hakeudu sellaisen seurakunnan tilaisuuksiin, jonka tunnet tai tiedät perustuvan Jumalan Sanalle. Älä hämäänny ihmisistä. Kaikki seurakunnat koostuvat ihan tavallisista ihmisistä.

Ja vielä: jos koet, että haluaisit jossakin elämäsi asiassa meidän blogiystävien esirukoustukea, laita kommentoimalla viestiä.
Jumala haluaisi ilmestyä monen elämässä, mutta Hän odottaa, että annamme Hänen avulleen luvan.