Niin ja aamen

Kuluva viikko on hoitajantöistä vapaa lukuunottamatta perjantaista iltavuoroa. Henkisesti miellän nämä vapaapäivät lomailuksi, koska allakkamerkinnät ovat vain kotoisia hammaslääkärireissuja ja niihin verrattavia velvollisuuksia.
Asioiden hoitamista olen yrittänyt tehdä ajatuksen kanssa, koska nyt alkaa olla jo niin  paljon taloon liittyviä asioita, joita pitää pohtia, kysellä tietäviltä neuvoja ja sitten tehdä myös ratkaisuja. Onneksi velipojat ovat alttiita neuvonantajia ja aika usein heidän neuvojaan kuuntelenkin. Tosin viime puhelulla Kuopion Veljen kanssa tämä sanoi pariinkin kysymykseen "tee, miten parhaaksi katsot". Lähinnä tulkitsin nuo sanat "voit opetella jo itsekin hoitamaan noita asioita, koska lähitulevaisuudessa ne ovat väistämättömiä asioita hoitaa". Nyt oli kyse metsästä, ei onneksi sen vakavammasta asiasta.

Kolme kuukautta on lyhyt aika. Vähitellen, oikeastaan jo tänään, pitäisi jo aloittaa niiden nurkkien koluaminen, joissa harvemmin pesitään. Kirjat, levyt, elokuvat ja valokuvakansiot voisi varsin hyvin jo tomutella ja pakata banaanilaatikoihin. Sitten voi siirtyä talvikamppeisiin, luistimiin ja ylimääräisiin liinavaatteisiin. Viimeistään kesäkuun alussa taloyhtiön pihalle saadaan jätelava ja sinne nakkaan kaikki rikkinäiset huonekalut.
Olin haaveillut parista pakettiautolastillisesta ennen kesää, mutta Anne-Marin muuton jälkeen ne jäivät haaveeksi. Todellisuudessa isin ja minun yhteisiä vapaapäiviäkään ei ole nähty koko keväänä - tänään on ensimmäinen pitkään aikaan ja siitäkin haukkasi osan yksi hammaslääkärireissu.
Koska puolet muuttotavaroista on säkitettävää tavaraa, alkaa vähitellen näyttää todennäköiseltä, että ihan pakettiautokuormilla ei meidän muuttoa hoideta, vaikkei huonekalujakaan juuri matkaan lähde. Säkit vievät enemmän tilaa, vaikka ovatkin helppoja ja nopeita itse muuttohommassa.
Kun kesäkuun alussa talolle siirtyy joitakin koululaisia, yritän siihen yhteyteen saada mukaan myös mahdollisimman paljon tavaraa.

Kun pyörittelee päässään sen seitsemääkymmentä eri asiaa, on arjen pyörittäminen jäänyt lapsipuolen asemaan. Tällä tarkoitan  vain sitä, että siivoaminen ei ole ollut työlistalla ihan tärkeimmässä päässä ja pyykkiä on kyllä pesty aamusta iltaan, mutta sen jatkokäsittely on ollut kunkin vaatteenomistajan omissa näpeissä. Lakanoista on todettu, että kelpaa nukkumiseen vielä tämän yön ja perinteikkäät kotiruuat ilman eksoottisia kokeiluja ovat kiertäneet ruokalistalla. Ruokakaupassakäynti on ollut sellaista työjuhdan hommaa ja hyvin mielelläni olen ottanut isin mukaan kantoavuksi. Tänään varastoin lähikaupan tarjouksesta 100 kappaletta kananmunia. Kymmenen sentin kappalehinta laittoi miettimään omavaraistalouden todellisuutta. Onpahan ainakin kymmenen munakoteloa lisää lähdössä muuttokuormaan, kun puolessatoista viikossa nuo munat on likipitäen syöty.

Olo on hyvin onnellinen - täyteläisen onnellinen. On turvallinen olo ajatella suurien asioiden järjestymistä juuri ajallaan ja juuri meille sopivalla tavalla, kun kaikki pienintä yksityiskohtaakin myöten järjestyvät. Ei ole kysymys siitä, miten me asioita järjestelemme, vaan on kyse Jumalan johdatuksesta ja Hänen antamastaan viisaudesta ja ohjauksesta, kun teemme päätöksiä. Tämä elämän osa-alue on yksi niistä, jotka kuuluu Raamatun lukuisiin lupauksiin. Jumala on luvannut iankaikkisella lupauksellaan johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Luottamus Jumalan huolenpitoon kantaa myös silloin, kun meidän mielestämme olosuhteet eivät ole linjassa toiveittemme tai etumme kanssa. Jos meillä on luja luottamus Isään, Hän tekee kaiken meidän parhaaksemme. Ja tämä on niin ja aamen.