Nokkosia saksimaan pakkaushommien lomassa

Kun aloittamisen kynnys on ylitetty, niin luulen jatkon sujuvan ilman hirmuista ajatustyötä. Puhun nyt pakkaamisesta, joka on tänne asti ollut lähes pelkää "meinaamista".
Tänään sain valmiiksi ehkä 1/100 koko työstä. Käytännössä työn alle otetaan yksi "kohde" tai "nurkka" ja sitten tiukalla asenteella lajitellaan tavarat joko roskiin, kiertoon tai muuttolaatikkoon.

Tämänpäiväinen kohde oli eteisessä ja tuloksena oli kaksi laatikollista nimikoitua muuttotavaraa, sylillinen pyykkiin menevää, säkillinen roskikseen joutuvaa ja neljä pussillista kirpputorivaatetta.
Pidän tarkoituksellisesti kriteerit tiukkoina, koska ajattelen myös siltä kantilta, että olenko valmis maksamaan lumpun kuskaamisesta 300 kilometrin päähän.

Pölyistä kurkkua tuulettaessani huomasin talomme sisäpihalla versovat nokkoset. Kasvusto oli niin hyvän näköistä ja tauditonta, että hain sakset ja kupin ja keräsin lettutaikinaan hyvät lisukkeet. Nokkosenlehtiä huuhtoessani huomasin, että vallan syömäkelpoista on ruoholahtelainenkin nokkonen ainakin puhtautensa puolesta. Edes pölyä ei ollut muutamassa päivässä puhjenneissa versoissa.

Nokkonen on yksi niistä kasveista, joista aion vastaisuudessa hehkutella tämän tästä myös täällä blogissa. Talolle pääsyn myötä myös kasvin kerääminen tulee helpommaksikin. Viime vuodet, jolloin äidilläni oli vielä kasvimaita, hän jätti pinaatin viljelyn tyystin ja korvasi pinaatin nokkosella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nokkonen Muistin virkistämiseksi lukaisepas oheisesta linkistä, miksi nokkosta kannattaa ruokakasvina suosia. Oikeastaan onkin ihan käsittämätöntä, miksi meillä ei tuollaista Luojan luomaa monipuolista ravintoa hyödynnetä massiivisesti. Ainakin meidän perheessä voisi nokkospohjaista ruokaa laittaa vaikka kahdesti viikossa ja vuositasolla se tarkoittaisi useamman kilon säilöntää joko pakasteena tai kuivattuna. Jotta nokkosen todelliset terveysvaikutukset saisi hyödynnettyä, sen käyttöä tulisi lisätä osana ruokavaliota todella reilusti.

Lapinlahden sairaalan idyllinen alue on ihan tuossa naapurissamme. Sairaalan puistossa olen saksieni ja nokkoskippojeni kanssa kulkenut aikaisemminkin. Kun oman pihan nokkoset on tältä erää nirhitty, voisin huomenna tehdä retken naapurustoon. Sairaala-alueen tulevaisuudesta olen lukenut viime aikoina ja toivottavasti suunnitelmat tilojen käytöstä saisivat innokkaita ihmisiä liikkeelle. Alueella kun on niin kauniita taloja, että olisi sääli, jos tahtoa niiden säilyttämiseen ei löytyisi. Varjopuolena on tietysti, että rahaa se projekti tulee nielemään.