Ekologinen papan parta

Hetikohta maallemuuton jälkeen houkuttelin miehen lopettamaan parranajon.
Töissä ollessaan mies höyläsi leukaperiään kahdesti vuorokaudessa ja teriä sekä geeliä kului. Silkavaleukainen kuljettaja oli toki huolitellun näköinen, eikä kasvoissa ollut mitään huomiotakiinnittävää, ellei ollut kiireessä sivaltanut auki huulen reunassa olevaa luomea, jota täytyi paikata laastarilla.

Aika pian kävi ilmi, että Melskan papan parta on jo melkein valkoinen. Yhtenä päivänä pappa huomasi, että hänellä on joulupukin varustuksia jo aika paljon omasta takaa: iso vatsa ja valkoinen parta. Parturityttö viime käynnillä siisti isänsä leuan ja oikeastaan parta on nyt aika charmantti. Lisäksi miehen rentoutuneeseen ja vapautuneeseen maalaisolemukseen parta sopii oikein hyvin. Voisi sanoa, että hän on parrakkaana vakuuttavampi maalainen kuin parrattomana pääkaupunkilainen bussinkuljettaja! Mutta joka tapauksessa hän on nyt hyvin komea ja nauttii täysin siemauksin eläkepäivistään. Alun painajaiset  ruuhkista, myöhästymisistä ja harhaanajoista ovat jääneet. Mielekästä tekemistäkin on löytynyt liiankin kanssa.

Pikkuveljeni antoi käyttöömme talven ajaksi oman moottorisahansa. Kun mies on nyt sahaillut tuulenkaatoja, on hän alkanut haaveilla omasta ja vielä tehokkaammasta moottorisahasta. Tänään juttelimme Anne-Marin kanssa, että täytyy varmaan ostaa papalle joululahjaksi oma moottorisaha.

Mutta mitä siihen parrankasvatukseen tulee, niin äsken hoksasimme, että sehän on oikeastaan hyvin ekologista: parranajovälineitä ei tarvitse.
Huviksemme laskimme vielä, että parran ajamiseen käytetty aika on vuodessa vähintään yksi vuorokausi. Pitäisi siis oikeastaan alkaa miettiä, mihin tuon partapäivän nyt voisi käyttää. Metsätyöt on yksi hyvä vaihtoehto.