Kivat myyjäiset

Joulunaloitusmyyjäiset sujuivat meidän osaltamme hyvin. Kaksi päivää olin leiponut ja myyntipöydältämme löytyi mallasjoululeipää, ruishapanleipää, kaalipiirakoita, pari suolaista piirasta, taatelikakkuja, pieniä aakkospipareita, suuria pikeerillä koristeltuja piparisydämiä ja herkkukoreja.

Kuten etukäteen arvelinkin, suosikkituote ruisleipä loppui pöydältä ensin. Kaalipiirakoitakin meni yli 50 kappaletta, vaikka se oli valtaosalle ostajia täysin uusi tuttavuus.
Kauan sitten venäläissyntyinen ystävättäreni opetti minulle noiden kaalipiiraiden teon. Meillä ne ovat lastenkin herkkua, tosin liian harvoin tulee ryhdyttyä niiden tekoon.

Tärkeämpää kuin kaupanteko oli myyjäisissä lukuisten vanhojen tuttavien, ystävien, naapureiden ja luokkatovereiden näkeminen. Näin useamman sellaisen ihmisen, jonka tapaamisesta oli yli 30 vuotta! Voitte kuvitella, että tällainen päivä oli siis aarre.

Lisäksi tutustuin useampaan uuteen henkilöön. Paikalla oli muidenmuassa erään tilan emäntä ja hänen myyntipöydällään oli hunajapurkkeja. Ennen myyjäistohinoiden alkua ehdin pyytää emännältä päästä oppilaaksi tutustumaan mehiläistenkasvatukseen.

Mehiläistenhoito on ala, joka minua kovasti kiinnostaa ja varmaan lähiaikoina täytyy ryhtyä toimiin asian eteenpäinviemiseksi.

Myyjäisissä oli myös joukko ihmisiä, osa tuntemattomiakin, jotka tunnustautuivat blogini lukijoiksi. Heille lämpimät terveiset ja kiitokset ilahduttamisesta. Olin todella yllättynyt.

Kolme tytöistämme oli mukana myyntipöydän takana. Oli mukava nähdä, kuinka paljon Saaralla riitti kavereita. Myyjäisissä oli kyläkoululaisilla oma myyntipöytä ja lasten koulukavereita vilisti paikalla sankoin joukoin.

Meidän myyjäisemme oli siinä mielessä outoa touhua, että vaikka autokuormallisen veimme myytävää paikalle, lähes saman verran kuskasimme muilta myyjiltä ostettua tavaraa takaisinpäin. Se tuli kyllä todistettua, että tuollaisen tapahtuman merkitys on ensisijaisesti sosiaalista viihtymistä ja ihmisiin tutustumista ja bisneksenteko on tyystin toissijaista.

Seuraava leipomisrupeama on joulukuun kahdennentoista päivän seutuun, jolloin seurakuntamme järjestää samassa paikassa, Kunnantalolla, joulutapahtuman, jonka yhteydessä on myös myyjäiset. Kyselin eräältä vastuuhenkilöltä ja hän kertoi, että ruisleipä olisi myyntivaltti myös heidän myyjäisissään, tosin leivän leipojia ei tahdo enää löytyä.

Nyt keskityn pariksi päiväksi talon raivaamiseen, tiskaamiseen, pyykinpesuun ja lepäämiseen. Tosin heti huomenna täytyy jo laittaa hapanleivän juuri valmistumaan ja paistaa maanantaiaamuna lisää ruisleipää.