lauantai 28. marraskuuta 2015

Kivat myyjäiset

Joulunaloitusmyyjäiset sujuivat meidän osaltamme hyvin. Kaksi päivää olin leiponut ja myyntipöydältämme löytyi mallasjoululeipää, ruishapanleipää, kaalipiirakoita, pari suolaista piirasta, taatelikakkuja, pieniä aakkospipareita, suuria pikeerillä koristeltuja piparisydämiä ja herkkukoreja.

Kuten etukäteen arvelinkin, suosikkituote ruisleipä loppui pöydältä ensin. Kaalipiirakoitakin meni yli 50 kappaletta, vaikka se oli valtaosalle ostajia täysin uusi tuttavuus.
Kauan sitten venäläissyntyinen ystävättäreni opetti minulle noiden kaalipiiraiden teon. Meillä ne ovat lastenkin herkkua, tosin liian harvoin tulee ryhdyttyä niiden tekoon.

Tärkeämpää kuin kaupanteko oli myyjäisissä lukuisten vanhojen tuttavien, ystävien, naapureiden ja luokkatovereiden näkeminen. Näin useamman sellaisen ihmisen, jonka tapaamisesta oli yli 30 vuotta! Voitte kuvitella, että tällainen päivä oli siis aarre.

Lisäksi tutustuin useampaan uuteen henkilöön. Paikalla oli muidenmuassa erään tilan emäntä ja hänen myyntipöydällään oli hunajapurkkeja. Ennen myyjäistohinoiden alkua ehdin pyytää emännältä päästä oppilaaksi tutustumaan mehiläistenkasvatukseen.

Mehiläistenhoito on ala, joka minua kovasti kiinnostaa ja varmaan lähiaikoina täytyy ryhtyä toimiin asian eteenpäinviemiseksi.

Myyjäisissä oli myös joukko ihmisiä, osa tuntemattomiakin, jotka tunnustautuivat blogini lukijoiksi. Heille lämpimät terveiset ja kiitokset ilahduttamisesta. Olin todella yllättynyt.

Kolme tytöistämme oli mukana myyntipöydän takana. Oli mukava nähdä, kuinka paljon Saaralla riitti kavereita. Myyjäisissä oli kyläkoululaisilla oma myyntipöytä ja lasten koulukavereita vilisti paikalla sankoin joukoin.

Meidän myyjäisemme oli siinä mielessä outoa touhua, että vaikka autokuormallisen veimme myytävää paikalle, lähes saman verran kuskasimme muilta myyjiltä ostettua tavaraa takaisinpäin. Se tuli kyllä todistettua, että tuollaisen tapahtuman merkitys on ensisijaisesti sosiaalista viihtymistä ja ihmisiin tutustumista ja bisneksenteko on tyystin toissijaista.

Seuraava leipomisrupeama on joulukuun kahdennentoista päivän seutuun, jolloin seurakuntamme järjestää samassa paikassa, Kunnantalolla, joulutapahtuman, jonka yhteydessä on myös myyjäiset. Kyselin eräältä vastuuhenkilöltä ja hän kertoi, että ruisleipä olisi myyntivaltti myös heidän myyjäisissään, tosin leivän leipojia ei tahdo enää löytyä.

Nyt keskityn pariksi päiväksi talon raivaamiseen, tiskaamiseen, pyykinpesuun ja lepäämiseen. Tosin heti huomenna täytyy jo laittaa hapanleivän juuri valmistumaan ja paistaa maanantaiaamuna lisää ruisleipää.

8 kommenttia:

  1. Oliko myyjäiset ansaitsemismielessä hyvät? Rahat menivät ja menevät varmasti hyvään tarkoitukseen. Kivalta kuulostaa myyjäiset ja kaikenlaisia herkkuja olit tehnyt. Olisi mukava blogissa nähdä valokuvia pihalta.
    Hyvää ensimmäistä adventtia ja joulun odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä myyjäiset olivat sellaiset, että etukäteen sai varata myyntipöydän ilmaiseksi ja varaajina oli yksityisiä ihmisiä, paikallisia tiloja, pienyrityksiä, järjestöjä ja esim. koululuokkia. Me varasimme pöydän "Lautakankaan tila" - nimellä. Tuotto ei siis mennyt hyväntekeväisyyteen, vaan esimerkiksi meillä se käytettiin tehokkaasti muiden myyjien tarjonnan ostelemiseen. Jos olisimme olleet ostelematta, olisimme päässeet kohtuulliseen päivätienestiin. Tosin kahden yön leipomiselle ei voi laskea tuntipalkkaa. Minulla oli jo viime vuonna niin kova ikävä päästä samaiseen tapahtumaan Kangasniemellä, että nyt oli pakko ottaa kaikki ilo irti.

      Valokuvia laitan varmaan sitten, kun saan Pikkuveljen kuvaajaksi ja tekniseksi tueksi.

      Hyvää adventtiaikaa sinullekin!

      Poista
  2. Olet sinä ihan uskomaton emäntä - miten ihmeessa jaksoit leipoa tuollaisen määrän herkkuja? Muuten, se kaalipiirakan resepti olisi kiva saadad vai onko se"valtiosalaisuus"? Ihanaa adventin aikaa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin tuossa edelliselle kommentoijalle jo mainitsin, niin tuonne pääsy oli minulle pakkomielle. Ihan hirmuinen hinku oli päästä. Ja niinkuin sanottu, tärkeintä oli ihmisten tapaaminen ja kuulumisten jakaminen. Vieläkin sydäntä lämmittää, kun heitä ajattelen.

      Kaalipiirakka on kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullista. Kaali suikaloidaan, käytetään paistinpannulla voissa, maustetaan suolalla ja siirapilla.
      Tehdään tavallinen sokeriton, kardemummaton pullataikina. Kohonneesta taikinasta otin kauhalla jauhotettuun käteen palleron, jonka pyöritin palloksi ja muotoilin soikeaksi letuksi. Letun keskelle pari ruokalusikallista kaalia ja sitten reunat suppuun kaalin yli veneen muotoiseksi. Saumapuoli piirakan alle ja pellille. Voidellaan munalla, paistetaan 200 asteessa kauniin värisiksi.

      Voi hyvät hyssykät! Meidän hautomakoneesta alkoi kuulua piipitystä. Siellä on neljä munaa ja nyt on jokaisessa nokittu jo pieni reikä. Anteeksi, että joudun lopettamaan löpinät. Hali Villiviinille ja nin edespäin, siis tarkoitan, että hyvää adventtia sinullekin ystäväni! Nyt äkkiä etsimään pesälaatikkoa uusille tipuille.

      Poista
    2. Todella: Myyjäisissä tapaa paljon tuttuja. Ja ostetaan toisten tavaroita.
      Mutta kaiken kaikkiaan mukavaa.

      Mehiläishoidosta on talvisin kursseja.
      Kyselepä missä ja milloin. Hyvää adventtia.

      Poista
  3. VArmasti ruisleipä tekeekin kauppanssa...kunnon kotonaleivottu on vaan niin hyvää. Mikäli lapsuusmuistot pitävät paikkansa. Aikuisena en sellaista ole enää saanut..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on siellä paikallista Marskin ruisleipää, mikä on parasta kaupanleipää. Sitä me syömme täällä etelässäkin!

      Poista
  4. Voi tuli niin lapsuuteni mummolan ajat mieleen. Leivontapäivät, jolloin valtava tuvan uuni lämmitettiin jo aamusta. Ja sitten mummo tehtaili päivän mittaan ruisleipiä, kakkuja, pullaa... vaikka mitä herkkuja. Kissat käpertyi uuninpankolle päiväunille. Siellä oli lämmin.
    Omatekoinen ruisleipä on niin hyvää. Sitä mieluusti ostan myyjäisistä, kun perhepiirissä ei enää tekijöitä ole.


    VastaaPoista