Kaura oraalla

Muutaman päivän sateiden jälkeen luonto sai vauhtia ponkaista täyteen kesään. Reilussa viikossa kaura nousi oraalle.

Keskellä eteläpuolen metsiin vievää metsätietä kasvaa muistoja lapsuuteni pihan kukkapenkistä.

Vanhan talon vieressä kasvavassa tammessa on unohduksiin jäänyt linnunpönttö. Jollekin lintupariskunnalle koti on ollut kuitenkin riittävän hyvä perheen perustamista varten ja nyt sieltä kuuluu linnunlasten iloinen piipitys.

Suotuisat olosuhteet saivat kaiken mahdollisen kasvavan suorastaan villiintymään muutamassa päivässä. Toki kanalan ympäristössä riittää maaperässä ravinteita ja hyvää lannoitetta. Mutta näitä heinäviidakoita katsellessa on vaara kokea riittämättömyyden tunteita, jos alitajuinen tavoite on siisti piha.

Luumupuissa on runsaasti lupauksia syksyn sadosta. Viime kesän sadon meillä tuhosi ankara raekuuro. Onneksi antelias ystävä tarjosi meille ennenkokemattoman luumusyksyn. Pakasteesta löytyy vielä luumuhilloa, jonka makua kuvailemaan ei köyhä kieli riitä. Suomen kesässä kasvanut luumu on ihan oma lukunsa.

Syksyn viimeisiin marjailoihin lukeutuu karhunvatukka. Muutamasta hoitamattomasta oksanräipästä on saatu kilokaupalla satoa ja lupaavalta näyttää jälleen.

Kasvilajituntemukseni on naurettavan huono, mutta jonkunsortin unikko ja kaksi pionipöheikköä ilahduttavat kukinnoillaan ihan pian.

Onneksi talossa on huoltomies omasta takaa, muuten nurmikot olisi todennäköisesti leikkaamatta. Oma ajatukseni siitä, että nurmikko saisi kasvaa aivan vapaasti, ei ole saanut vastakaikua talon muissa asukkaissa.

Minä, talvi-ihminen, yritän sopeutua tähän aistit ylivirittyneisyyden tilaan saavaan kesään. Juhannus on minusta aina ollut haikea juhla. En mahda sille mitään, mutta minusta kesä alkaa ikääntyä ja väsyä nopeasti juhannuksen jälkeen. Kesälomani on näillä näkymin syyskuussa, joten velttoiluun vaipumisesta sydänkesän aikaan ei ole pelkoa.

Nauti elämästä, ystäväni!
Toivon, että elämän surut ja huolet jäisivät tänä kesänä vähiin elämässäsi.