Eilen illalla, samaan aikaan kun minä läksin yöksi töihin, tänne tuli kyläilemään pääkaupunkiseudulta yksi vanhimmista pojistamme. Mukanaan hänellä oli tyttöystävänsä, jonka tapaisin ensimmäistä kertaa.
Olin toki nähnyt tuota tyttöä yhteisissä kuvissa poikani kanssa. Hassua, kuinka paljon voit päätellä ihmisestä kuvien perusteella! Jo se, kuinka nämä kaksi oli asettunut kuvissa, kertoi siitä, että heidän suhteensa oli välittävä, läheinen, rehellinen ja onnellinen.
Muutaman kuvan perusteella olin ajatellut, että tuo tyttö on sydämellinen, avoin, empaattinen, omilla jaloillaan seisova ja rehellinen. Kun lisäksi hän lähetti perheellemme viime jouluna lahjan, joka huokui sydämellisyyttä.
Tänä aamuna, ennenkuin lähdin nukkumaan, näin tuon nuoren naisen kasvoista kasvoihin. Mitä enemmän hänen ja poikani kanssa aamupalaa syödessämme juttelimme, sitä onnellisemmaksi tulin. Näin välittömästi heidän keskisestä kanssakäymisestään, että he kunnioittivat toisiaan. Kumpikin sai olla oma itsensä. Sen lisäksi kaikki ne ominaisuudet, joita olin ajatellut kuvien perusteella, piti täsmälleen paikkansa. Lisäksi tyttö oli vapautuneen iloinen ja hänen naurunsa oli helisevää musiikkia.
Sanoin nuorille, että olen niin onnellinen, kun he ovat löytäneet toisensa. Vanhanaikainen kun olen, sanoin myös, että nyt minun ei tarvitse olla huolissani pojastani ja tämän pärjäämisestä, sillä tämän tytön luona hän on hyvissä hoteissa.
Tavallaan koen, että työni äitinä ja huolehtijana on saavuttanut yhden suuren välietapin, kun napanuorasta on enää pääsuoni jäljellä. Vasta kuolema katkaisee äidin ja lapsen napanuoran, vaikka sydänpaikka jää ikuisiksi ajoiksi.
Minäkin täällä olen onnellinen puolestasi ja varsinkin poikasi puolesta.Juuri tuollaisen ihmisen toivoisin omankin poikani elämään.Tytär on jo löytänyt puolisonsa.Hänestä olen ikionnellinen.Mukavampaa yhteisen tien kulkijaa saa hakea.Heilläkin liitossaan keskinäinen kunnioitus ja terve tilananto.Nyt odottelevat yhdessä esikoistaan.
VastaaPoistaIhanaa juhannusta teille sinne!❤