Jos pyhäinpäivä ei ole saanut mieliämme hartaan haikeiksi, niin isäinpäivä viimeistään. Ja jos oma isä on siirtynyt jo ajan rajan toiselle puolelle, ollaan ihan perisuomalaisen mentaliteetin syvimmässä ytimessä.
Onko se suomalaisuuden historian ilmentymä vai kansallinen perimä, että hartaus, hämäränhyssyssä perhepiirissä vietetty rauhallinen aika ja metakoimisen välttäminen, niitä ominaisia alkutalven juhlapäivien viettotapoja.
Viimeistäänhän laskiainen sitten vapauttaa jo kankean suomalaisen ilonpitoon ja vappuna herää henkiin viimeisetkin talviunillaan hartailevat jäyhät maanmiehet.
On meillä rikas vuodenkierto upeine, omalaatuisine juhlineen! Hartautta ja hiljentymistä tarvitsemme siinä missä irrottelua ja riehakasta juhlimistakin.
Omasta puolestani sanon, että olen taipuvainen nauttimaan hiljaisista, kynttilöin valaistuista, vähäväkisistä juhlapäivistä, joihin ei tarvita puheita eikä musiikkia.
Ensiksi,onnea 10-vuotiaalle blogille!
VastaaPoistaKirjoitit osuvasti suomalaisten juhlista vuoden aikana.Kynttilää polttelin minäkin,niin pyhäinpäivänä kuin isänpäivänäkin,rajan toiselle puolelle on omakin isä jo siirtynyt.
Eipä tässä syksyn ja talven aikana oikein oma luonnekaan väänny railakkaaseen juhlintaan,sen aika on todella sitten vasta myöhemmin,kun valo palaa ja kevät taas saa!Silloin alkaakin pirteyden ja energisyyden suuri juhla,joka kulminoituu juhannuksen viettoon yöttömänä yönä,kun luonto antaa puitteet mielestäni vuoden kauneimmalle juhlalle.Ennen kevättä hyssyillään ja rauhoitutaan omaan kotipesään ja nautitaan joulusta,juhlasta,joka tuo lämmöntunteen kylmään ja pimeään.❤
Kylläpäs osasit mainiosti kuvata suomalaisten juhlimistyylistä. Talven juhlat ovat minullekin elävän tulen aikaa, rauhallisia kotipesän juhlia. Itsenäisyyspäivän arvokkuus vaihtuu adventtien edetessä joulun pehmoiseen ja lämpimään rauhaan.
VastaaPoistaHyvin tiivistetty vuosi pakettiin.
VastaaPoistaKynttilät pimeässä syysillassa ovat ihania.