Maailman rakkain ihminen

Me, joilla nyt syystä tai toisesta sattuu olemaan oma mies, joko kihlattu tai vihitty tai ihan muuten vain mies, olemme sitä mieltä, että hän on elämämme mies. Se pitää paikkaansa ainakin enimmän aikaa. (Tilastojen valossa näyttää siltä, että aika moni suomalainen muuttaa mieltään ja haluaa vaihtaa unelmiensa kumppania.)
Minä kuitenkin puhun nyt vain omaan pussiini, koska en tiedä edelleenkään tämän piilossa olevan auringon alla ketään muuta miestä, johon tuntisin niin suurta vetoa ja kiintymystä kuin omaani ja nykyiseeni ja ainoaani. (Kyseessä on yksi ja sama mies.)
Totta kai olen tusinan kertaa tämän yhteisen historiamme aikana sanonut ajattelematta lompakkoani pidemmälle, että " nyt riitti, voinks mä mennä, vai haluut sä?" Sitten kun aurinko on paistanut sinne risukasan perukoille, olen vitsaillut miehelle, että eihän sulla miesparka ole edes realistisia mahdollisuuksia häippästä mihinkään, kun et sä ikuna selviäis  kahdeksan lapsen (alaikäisten määrä tällä hetkellä perheessämme) elatusmaksuista. Ja jos ihan totta puhutaan, kyllä meillä se perusperiaate koitetaan takaraivossa pitää, ettei se ole edes mikään vaihtoehto, että antaisimme latvojen kasvaa eri suuntiin. Ja jos vielä enemmän totta puhutaan, minä olen aina ollut se, joka testailee toisen sitoutumista, välittämistä ja hermoja laukomalla sellaisia huonostiharkittuja sanoja.

Viime aikoina, kun olen ollut rakastuneempi mieheeni kuin koskaan ennen, olen ajatellut, tarvitaanko todellakin epämiellyttäviä kokemuksia ja ravisteluja, että sitoutumisen köysi ei ala rispaantua merenkäynnissä.
Kun olimme nuorempia, terveempiä ja elämästä huolettomammin ajattelevia, suhtautui paljon suuremmalla välinpitämättömyydellä parisuhteen laatuun. Oma napa nöyhtineen tuli etusijalle, kun oli kysymys esimerkiksi yhteisen ajan käytöstä.
Tulee tässä mieleeni pari naapurissa asustavaa leskeä, joiden ei koskaan ole tarvinnut tehdä näin suurta numeroa siitä, että pitivät tiukasti kiinni toisistaan yli 50 vuotta. Tunnen itseni aika lapselliseksi juttuineni.

Kun lyhyen seurustelu- ja kihlausajan jälkeen olimme menossa naimisiin, äitini evästi meitä yhdellä ainoalla neuvolla, joka löytyy myös Raamatusta:
"Juokaa vettä omasta kaivosta."
Tätini, joka oli juuri eronnut miehestään, antoi oman neuvonsa:
"Puhukaa kaikki asiat selviksi ajoissa, ettei pienikään asia jää kaivelemaan."
Mieheni muistuttaa minulle silloin tällöin tiukkana hetkenä:
"Kolmisäikeinen lanka ei hevillä katkea."
Sehän tarkoittaa, että jos meillä avioparina on Jumala sidottu elämäämme mukaan, olemme vahvalla perustalla.

Kun joskus tekisi mieli natista joutavanpäiväisistä asioista miehelleen, joka uhraa koko elämänsä puolisonsa ja lastensa hyväksi, muistutan itselleni:
"Vanhempien hyvä parisuhde on se ilma, mitä lapset hengittävät."

Kirjastoautolla

Pikkutyttöjen suureksi riemuksi lähdettiin illalla kirjastoautolle. Keittiön ikkunasta näkee, kun auto parkkeeraa torin laidalle. Late Lampaita ei raskittu vielä palauttaa, Maisaa ja Nalle Puhia on lainattu katseltavaksi ja luettavaksi. Nuoruuden hulluina vuosina luin viisi kirjaa viikossa, nyt lukemisesta on tullut sellaista luxusherkkua, että jos sitä teen, täytyy olla täydellinen rauha, riittävästi valoa ja silmät pysyä auki. Viimeksi olen tainut lukea viime vuonna jonkin Jari Sinkkosen uusimman herkkupalan. Elämäkertoja varmaankin luen, jos Luoja elonpäiviä suo, sitten hamassa vanhuudessa, kun selkä ei enää anna periksi kyykkiä mansikkamaalla.
Maatalouskoululaisen iloksi hankin puolimetrisen pinon poistoon laitettuja sisustuslehtiä. (Yhteensä 4e)
Saavat sitten pikkutytöt lehtiä leikeltäväksi, kun Maatalouskoululainen ne hylkää.
Tällä hetkellä meille ei tule ainuttakaan lehteä tilattuna. Koska kirjastoauto tulee kaksi kertaa viikossa tuohon ikkunan alle, voi tilata sinne ihan mitä mieleen juolahtaa. Jos noutaa varauksen kirjastoautolta, varaaminen on ilmaista ja käytössä on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaikkien kirjastojen valikoima. Jos haluaa lukea Helsingin Sanomat, menee roskahuoneen lehtikeräyslaatikolle illansuussa ja vie kotiinsa vaikka viisi samanpäiväistä lehteä. Senpäiväisiä kauppojen tarjouksia ei kyllä ehdi enää hyödyntämään, mutta kun rahan vähyyden takia on sinne lehtilaatikolle mennyt kaivelemaan, ei sekään yhtään harmita.

Kirjastoauto muutenkin palvelee täällä "kylällä" sosiaalisen elämän ehdottomana keskuksena. Mikä sen ihanampi seurustelumuoto leppeänä kevätiltana, kuin tavata tuttuja torin reunakiveyksellä, lehmuksen alla istuskellen ja kirjastoautoa odotellen. Tai sitten auton jo mentyä jäädä rupattelemaan ummet ja lammet ja välilllä kiljahtaa edestakaisin juoksenteleville lapsille:
- "Äkkiä kengät takaisin jalkaan, ettet saa lasinsiruja jalkoihin!"
- "Älä nyt hyvä ihminen astu siihen koirankakkaan!"
- "No joko siellä puun juurella taas on huumeruisku! Älkää nyt vaan päästäkö pieniä sinne koskemaan, ennenkuin ehdin tulla!"
- "Kato, isi, nyt tuon ipanan perään, ettei se taas juokse tuonne kanavan rantaan..no nyt se juoksee pyöräilijän alle.."
Kun tulee kirjastoautolta kotiin ja siellä odottaa lauma isoja nälkäisiä, saattaa joku huokaista ääneen:
- "Miten voi kirjastoautollakäynti kestää puolitoista tuntia?"

Ei niin mukava työvuoro

Syy, miksi mieheni hälytettiin eilen illalla lyhyellä varoitusajalla töihin ja aloittamaan ajoa Elielinaukiolta, ei ollut ollenkaan iloinen. Vuoron edellinen kuljettaja oli hakattu henkihieveriin ja on nyt Töölön sairaalassa.
Jokainen tämän hakatun kuljettajan kollega tietää, että yhtä hyvin saattaisi itse olla samassa tilanteessa.

Varmaan illan jääkiekko-ottelu oli sekoittanut kannattajatahojen "hormonitasapainoa", koska erittäin aggressiivisia matkustajia oli riittänyt koko yöksi harvinaisen paljon. Ja kuten arvasinkin illalla, suurin ärsyyntymisen aihe oli jälleen kerran matkan maksaminen. Aika suoraviivaisia, tiukkoja toimenpiteitä oli  työn hoitaminen vaatinut kuljettajilta. (Lue: jos rahaa ei löydy, ei sinun matkustamankaan pidä)

Me aikuiset täällä hiljaa mielessämme rukoilemme sairaalassa olevan kuljettajan puolesta.
Lapsia suojelemme liialta tiedolta.

Jatkokertomuksesta "tämän perheen oudot ilot"

Joku päivä sitten neljävuotias oli ikionnellinen pelkästä tiedosta, että mummolassa saa syöttää juustonpaloja hiirille ja rotalle.
Perheen mamma hehkutti muutama tunti sitten edellisessä kirjoituksessaan, kuinka onnellinen hän onkaan siitä, että oli edellisenä yönä nukkunut kellon ympäri. (Nyt mamman ilo on kääntynyt siihen suuntaan, että kohta koittaa uusi yö..)
Saman perheen isä sai myös kokea suurta iloa muutama hetki sitten. Olihan hän virittäytynyt ihan mukavaan vapaapäivätunnelmaan, katsonut tv:stä yleisurheilua, (kai se sitä oli, mutta nythän on talvi?! Olikohan ne jotkut hallikisat?) saunonut itsensä läkähdyksiin ja juuri kaatanut itselleen kupillisen teetä karjalanpiirakoiden seuraksi, kun hänen puhelimensa soi.
Miehen suuri unelma toteutui: tarkastaja pyysi häntä ylitöihin koko yöksi. Sunnuntaita vasten yöllä ylityö tarkoittaa tällä kertaa hänen kohdallaan 300%:a palkkaa.
Mies ehti hyvin syödä iltapalansa, minä ehdin pakata eväät ja laittaa lompakkoon kahvirahaa ja varastimme jopa yhteisen kaksiminuuttisen, kun saatoin hänet metroasemalle ja itse hain maitoa kaupasta.
Totesimme, että suunnitelmiimme tuli nyt tällainen muutos, mutta kyllähän tämä menee entisiä muistellessa ja tulevista haaveillessa.
Kaupungilla on tänä iltana ja yönä jos vaikka mitä väenkokousta, on jääkiekkomatsia ja konserttia, mutta mukavasti pysyy kuljettaja hereillä, kun houkuttelee matkustajiaan maksamaan matkansa. Edellisenä yönä, kun miehellä oli yliyön ajoa viikonloppuna, hän sai limsat niskaansa suivaantuneelta matkustajalta, joka oli haluton maksamaan matkaansa. 
Ehkä ilo tulevan yön tienesteistä tulee vasta sitten tilinauhassa.

Lomailua

Sanoin Maatalouskoululaiselle silloin, kun aloitin bloginpidon, että jos rupean kirjoittamaan, kuinka olen yöllä nukkunut tai kuinka vatsa toimii, niin siinä vaiheessa saa riipasta koneenpiuhat seinästä irti. Nyt on kuitenkin poikkeustilanne. Vähän kuin olisi ollut lomalla.
Illalla oli sellainen olo, ei ollenkaan sairaalloinen, ainoastaan hyvin uupunut, että töpistelin iltahommat pikavauhdilla ja menin nukkumaan klo 20. En herännyt tiettävästi ollenkaan miehen kotiintuloon aamuyöllä, vaan ensimmäinen havainto elävästä elämästä on 8.30, kun kaivelen puhelinta tyynyn alta. Lasten varovainen sipinä kuulostaa suloiselta lauantaiaamuna. Ja olo on ihan sellainen, kuin olisi ollut virkistävällä, ihanalla lomalla juuri sopivan kauan.
Minun kohdallani hyvin nukkuminen tarkoittaa aina hurjaa työintoa ja -iloa. Mikäpä sen mukavampaa hommaa aamukahvin jälkeen olisi siinä tilanteessa ollutkaan kuin vessojen pesu ja viemäreiden kaivelu. Tuleepa samalla tehtyä ilmainen raskaustesti, kun rannetta myöten kaivelee suihkun lattiakaivon sisälmyksiä. (Pari kertaa hamassa menneisyydessä on viemäritesti antanut positiivisen vastauksen).
Varmaan suurin osa lapsistakin lähti eilen ajoissa nukkumaan, koska täällä on ollut tänään keskivertoa sosiaalisempia ja tyytyväisempiä lapsia. Ainoastaan yhden moitesaarnan jouduin pitämään. Käsityölapsi oli hurauttanut puoli purkillista oreganoa pizzansa päälle ja Ahkera Lapsi oli nauranut hänelle. Käsityölapsi oli pahoittanut mielensä, eikä syyttä.
Tirtetalla ja Eskarilaisella oli taas kaverisynttärit naapurirapussa. Niille pääsyä sitä tietysti odotettiin koko aamupäivä, mutta Tirtetta kulutti aikaansa hyödyllisesti ja vei Ahkeran Lapsen kanssa kymmenen kuormaa roskia: pari jätesäkkiä, kompostiastioita ja vuoren keräyskartonkia.
Kun saatoin synttäreillemenijöitä, Tirtetta sanoo minulle huolestuneena kaverin oven takana:
- "Muista äiti sitten mennä pois täältä. Sua ei oo kutsuttu."

Pari pellillistä S-marketin pakastepullia käytettiin uunissa ja ensimmäinen erä laskiaispullia on nyt menossa. Runebergintorttujen leipomista itse kovasti haaveilin, mutta siinä on kuitenkin niin paljon eri systeemeitä, että siihen pitäisi keskittyä ainakin puolella päällä. Ja jotakin märkyyttä niille täytyisi saada, joten pitäisi tarvikkeiden hankinta aloittaa kauppakeskuksen kellarista siitä kaupasta, jossa asioin vain hedelmäkakun ja Runebergintorttujen leipomisen aikaan. Ehkä vielä yksi vuosi pärjätään ilman niitä.

Pyykkikone huutaa tuolla valmista, synttäri-ipanat pitäisi hakea ja yksi kyselee: "mitä tänään syötäisiin".
Edelleen tuntuu siltä, että olisin ollut lomalla!
(Miehellä vapaa viikonloppu ja on vasta kaksi kertaa soittanut töihin, olisiko ylitöitä tarjolla.)

Puutarha-asiaa

Eräänä päivänä olin tulossa taas maitokassieni kanssa portista pihaan. Portin ulkopuolella seisoo nuori nainen ja katselee kaihoisasti talomme pihalle. Kun avaan avaimella porttia, hän kysyy kohteliaasti, saisiko tulla pihalle katselemaan, kuinka istutuksemme pärjäävät talvella. Hän oli kuulema käynyt kesällä katselemassa pihaamme ja huomannut, että tässä taloyhtiössä on panostettu hieman tavallista enemmän pihan hoitoon ja ulkonäköön.
Jäin juttelemaan naisen kanssa ja kävi ilmi, että hän opiskeli ekologista pihasuunnittelua ja oli paneutunut oman kotikerrostalonsa pihan hoitoon oikein perusteellisesti.
Olin kyllä joskus pannut merkille kanavan toisella puolella olevan kerrostalon pihan poikkeuksellisuuden, mutten ollut perehtynyt esimerkiksi pihan kasveihin.
Nainen kertoi, että heillä on autotallirakennuksen katolla luonnonniittykokeilu, johon hän on saanut juurtumaan ja kasvamaan jo yli 50 eri kasvilajia. Pihaan hän on pikkuhiljaa lisännyt hyötykasveja, joita asukkaat sitten ihmeekseen vähän kerrassaan "löytävät". Esimerkkeinä hän mainitsi raparperin, mansikan, viinimarjapensaat ja lukuisat mausteyrtit. Viime kesänä hän oli tarjonnut talon lapsille kunnon kesäharrastusta: he olivat rakentaneet siistit laatikot, joihin kaikki halukkaat lapset saivat laittaa kasvamaan porkkanaa.
Nainen kertoi muutaman hyvän vinkin. Jos puutarhassa on riesaa hiiristä ja myyristä, kannattaa houkutella variksia ja harakoita pesimään pihan läheisyyteen. Keväällä kannattaa koota puutarhaan pieniä risukasoja ja ne houkuttelevat pesätarpeita etsiskeleviä variksia ja harakoita. Pöllöjen houkuttelemiseksi kannattaisi laittaa pihan lähistölle varta vasten pöllöille tarkoitettuja pesäpönttöjä. Niiden mitat löytyy BirdLifen sivuilta ja sieltä voi myös tilata valmiita pönttöjä. Pöllönpönttöjen suuaukko on suurempi, kuin muiden lintujen.

Kun kerroin mielenkiinnostani mehiläistenkasvatusta kohtaan, hän kertoi ihan käytännönläheisen vinkin oman pihamaan mehiläiskannan vaurastuttamiseen. Pihaan kannattaa istuttaa "poikapuolinen" raita. Kun varhaisena keväänä vielä kylmästä kankeat mehiläiset eksyvät auringonlämmön houkuttelemina ulos pesistä, raidan hedekukat on ensimmäinen varhainen ravinnonlähde niille. Jos varhaista ravintoa on saatavilla, mehiläisten lisääntyminen  voimistuu.
Kaikkihan hyvin tiedämme, että mehiläiskannan hyvinvointi alkaa olla maailmanlaajuinen asia, jonka suhteen oltiin liian kauan välinpitämättömiä.

Nuori nainen toivotti tervetulleeksi kesäiltana kotitalonsa pihamaalle katselemaan. Sanoi siellä möyrivänsä kaiket illat.

Pitääpä kysyä äidiltä, onko Lautakankaan pihassa jo poikapuolinen raita. Minulla on ihan sellainen muistikuva, että siellä taitaa olla.

Kun raita keväällä kukkii, voi ottaa vesiastiaan juurtumaan oksia, joissa on keltaiset hedekukat.
Kaikki puutarhanomistajat, nyt kasvattamaan ja istuttamaan raitoja!

Tyttöjen juttuja

Tirtetta ja eskarityttö pääsivät isosiskon huoneeseen niin sanottuun "tyttökerhoon". Se tarkoittaa kampausten tekemistä, meikkaamista ja sisko etsii varastoistaan jos vaikka minkälaista hilpatinta tyttöjen kaulaan ja ranteisiin.
Tirtetalla on huulissaan punamultamaalin väristä huulipunaa aika ronskisti. Lukiolaisveli tuli häntä eteisessä vastaan ja älähti:
- "Mitä mönjää sulla on huulissa?! Mitä toi oikein on?"
- "Tää on huulipunaa."
- "Hyi olkoon! Oot sä ihan pelle!"
Veljen kommentit ei paljoa Tirtettaa hetkauta, hän jatkaa liihotteluaan huoneesta toiseen ja puhuu jotakin englannilta kuulostavaa hienostelukieltä.
Eskarisiskon tyttökerho liikkuu ihan toisissa sfääreissä. Hän laukkaa huoneesta toiseen kuin ratsuhevonen. Koruarsenaali on selvästikin jotakin hevostarviketta.
Isosisko järjestää silloin tällöin pikkutyttöjen iloksi milloin leffailtaa, milloin kampaamoleikkiä. Joskus hän ostaa omilla tienesteillään herkkuja pienille: sipsiä, karkkia ja viimeksi tänään harvinaisia herkkuruokia Lidlistä.
Tirtetta puolestaan "nukuttaa" illalla isosiskon: peittelee, antaa korvatulppia ja silmälappua ja toivottelee suloisella äänellä:
-"Nuku hyvin, kauniita unia."
Tirtetalla on jo kaksi isosiskoa "maailmalla". Aikanaan hekin olivat vuorollaan hänelle kaikki kaikessa. Nyt on 19-vuotiaan siskon vuoro tarjota elämyksiä ja kokemuksia.
"Tyttökerho-leikki" on hyvin  tärkeä pikkutytöille. Äiti voi vain arvailla, kuinka tärkeä. Itselläni on kaksi pikkuveljeä. Huippuja.