Melkein huvitti itseänikin, kun aamulla kumarruin epämääräiselle tuoksuvan pyykkikasan yli pyykkikoneelle ja tuli onnellinen olo. Ihan kuin pyykkikasa olisi toivottanut tervetulleeksi ja sanonut "hauska nähdä pitkästä aikaa". Onnellinen olo tuli siitä, että pääsi taas tähyämään pyykkejänsä, kun viikonlopun olin virunut kuumetaudissa.
Lasten tauti iski siis minuunkin perjantaina. Olihan kurkkua kaivellut jo jonkin aikaa, mutta kuumehorkka ajoi perjantaina vuoteeseen villatakki päällä kahden peiton alle.
Viikonloppu sujui ihan mukavasti, kun välillä kävin peiton alla ja välillä tein jotakin. Tarkemmin en enää muista, mitä olen tehnyt, mutta ainakin lapset ovat tallella ja kaikki lähteneet tänä aamuna kouluihinsa. Tirtetta vielä vähän köhiskelee ja Melska toipuu omasta taudistaan kotonaan. Tarkemmin kun ajattelen, muistan eilen tutkineeni Kotipizzan sivuja ja todenneeni, että vaikka olen kuinka sairas, en kyllä sataa euroa laita kotiinkannettuihin pizzoihin. Iltapuoleen hain kyllä naapuritalon Mc Donaldsilta lisäravintoa perheelle, mutta siitäkään reissusta en muista juuri muuta, kuin suuren kahvimukillisen, jonka kumosin kurkustani alas ruokaa odotellessa.
Nyt alkaa jo muisti toimia, kuume on laskenut ja ulkona pakkanen.
Miehellä on tänään listan mukaan vapaapäivä. Aamulla, kun häntä ei enää nukuttanut, puki työvaatteet ylleen ja lähti varikolle tekemään tilitystä. Sanoi lähtiessään, että menee sinne "varmuuden vuoksi", jos vaikka olisi töitä tarjolla. Kun sitten itse nousin ylös ja katsoin ikkunasta, totesin, että onpa hyvinkin saattanut löytyä töitä miehellekin. Keli näytti hyvinkin samalta kuin perjantainen pyry, joka sai Lahdentielle Raatteen tien näkymät aikaiseksi.
Jos tautiinsa kyllästyneen Tirtetan marinoita ei lasketa (nyt hän itkee sitä, että "kerran kun pyhäkoulussa tehtiin lettuja ja oli ilmapalloja, niin isi antoi niitä ilmapalloja kaikille lapsille -byää- eikä antanut -byää- niitä kaikkia ilmapalloja mulle, vaan -byää- antoi kaikeille lapseille ja niitten iseille- BYÄÄ...)
Siis jos nyt ei lasketa Tirtetan kurjaa oloa, niin minulla on pitkästä aikaa sellainen onnellinen olo, ettei ole mitään huolia. Kaikki päivämääräänsä vilkuttavat laskut on saatu maksettua ja kaikki lapset ovat lähteneet kengät jalassa kouluun. Mies on saanut pitää työpaikkansa ja äitinikin mummolassa jaksaa lämmittää talon ja on sinnitellyt yksin suuressa talossa jo helmikuulle asti.
Tirtetan kurja olo kun näyttää helpottuvan ihan yksinkertaisin keinoin: kirjoitetaan kauppalappu ja ostetaan jotakin kivaa.
maanantai 6. helmikuuta 2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
Mummon ja papan päivää
Tänään muistin laittaa Tirtetan eskarihakemusta sähköisesti. Tunti siitä soittaa minulle päiväkodin johtaja ja kertoo hakemuksen tulleen perille ja tarkistaa joitakin hakemuksen yksityiskohtia, muun muassa alaikäisten sisarusten määrää. Hänen syöttäessään Tirtetan hakemusta päivähoidon järjestelmään sisarusluku aiheuttaa ongelmia. Asia selvisi, kun kerroin, että Talouskoululainen täyttää maaliskuun alussa 18 ja jätin hänet sen takia listasta pois. Maaliskuun alun jälkeen Tirtetalla on siis 7 alaikäistä sisarusta.
Puhelun jälkeen kerron isille, että Tirtetalle haetaan ensisijaisesti eskaripaikkaa Laivurista. Isi vastaa, että "eikös se Laivuri ole tuolla Jätkäsaaressa, kanavan toisella puolella?" (Laivuri-päiväkoti on oikeasti naapurikorttelissa, ei missään Jätkäsaaressa ja isikin on lukemattomat kerrat sieltä lapsia hakenut, muutaman kerran vienytkin.)
Ja näin vastaa Melskan mummo papan kysymykseen:
- "Laivuri on se vanhainkoti, jossa Miika ja Kaisakin oli."
Papan itsetuntoa hivelee ilmeisen paljon, kun hän huomaa, että vaikka heittää asiat hänenkin päässään, niin mummolla näyttää heittävän vielä enemmän.
Melska oli tänään hoidossa ja näytti papalle kuvia lasten kuvakirjasta. Joka sivulla Melska katsoo pappaa silmiin ja kysyy:
- "Pelottaako?"
Puhelun jälkeen kerron isille, että Tirtetalle haetaan ensisijaisesti eskaripaikkaa Laivurista. Isi vastaa, että "eikös se Laivuri ole tuolla Jätkäsaaressa, kanavan toisella puolella?" (Laivuri-päiväkoti on oikeasti naapurikorttelissa, ei missään Jätkäsaaressa ja isikin on lukemattomat kerrat sieltä lapsia hakenut, muutaman kerran vienytkin.)
Ja näin vastaa Melskan mummo papan kysymykseen:
- "Laivuri on se vanhainkoti, jossa Miika ja Kaisakin oli."
Papan itsetuntoa hivelee ilmeisen paljon, kun hän huomaa, että vaikka heittää asiat hänenkin päässään, niin mummolla näyttää heittävän vielä enemmän.
Melska oli tänään hoidossa ja näytti papalle kuvia lasten kuvakirjasta. Joka sivulla Melska katsoo pappaa silmiin ja kysyy:
- "Pelottaako?"
Jumissa
Ne koulukkaat, jotka kynsilleen kykenivät, lähtivät reippaantuntuisesti aamulla koulutaipaleelle. Näimme kyllä ikkunasta, että lunta on yöllä tullut ja koko ajan sataa lisää, mutta emme arvanneet, että "syvemmällä" kaupungissa kytee liikennekaaos.
Joskus puoli tuntia kotoalähtönsä jälkeen soittaa Talouskoululainen ja pyytää katsomaan liikennesivuilta, löytyykö sieltä poikkeusinfoa raitiovaunujen kulusta tai kulkemattomuudesta. Löytyihän sitä tietoa, että koko raitioliikenne on jumissa ja myöhästymiset ovat vähintään puoli tuntia. Lisäksi metroliikenne on pysähdyksissä junan jarruvian takia. Bussien suhteen näkyi olevan pitkä lista poisjääneistä vuoroista. Talouskoululainen muutti matkasuunnitelmiaan ja jäi yrittämään toista kautta koululleen.
Hetken päästä soittaa yksi tytöistä Töölöstä. Siellä kaikki raitiovaunut seisoivat jonossa, eikä ollut puhettakaan eteenpäin pääsystä. Koska jalkakäytävät on täynnä lunta ja kävelymatkaa olisi tullut koululle yli kaksi kilometriä, neuvoin tyttöä pyrkimään mahdollisimman pian kotiin. Lisäksi hänellä oli jo melkoisen kylmä ja kengät ja vaatteet märkinä.
Talouskoululainen laittoi viestiä, että oli päässyt koululle. Koulumatkaan kului aikaa parisen tuntia.
Kotiin passittamani tyttö tuli hetki sitten ehjänä kotiin, vaikkakin hyvin kylmissään.
Isi lähtee töihin vasta myöhään illalla. Siihen mennessä on toivon mukaan tiet aurattu ja sade lakannut.
Joskus puoli tuntia kotoalähtönsä jälkeen soittaa Talouskoululainen ja pyytää katsomaan liikennesivuilta, löytyykö sieltä poikkeusinfoa raitiovaunujen kulusta tai kulkemattomuudesta. Löytyihän sitä tietoa, että koko raitioliikenne on jumissa ja myöhästymiset ovat vähintään puoli tuntia. Lisäksi metroliikenne on pysähdyksissä junan jarruvian takia. Bussien suhteen näkyi olevan pitkä lista poisjääneistä vuoroista. Talouskoululainen muutti matkasuunnitelmiaan ja jäi yrittämään toista kautta koululleen.
Hetken päästä soittaa yksi tytöistä Töölöstä. Siellä kaikki raitiovaunut seisoivat jonossa, eikä ollut puhettakaan eteenpäin pääsystä. Koska jalkakäytävät on täynnä lunta ja kävelymatkaa olisi tullut koululle yli kaksi kilometriä, neuvoin tyttöä pyrkimään mahdollisimman pian kotiin. Lisäksi hänellä oli jo melkoisen kylmä ja kengät ja vaatteet märkinä.
Talouskoululainen laittoi viestiä, että oli päässyt koululle. Koulumatkaan kului aikaa parisen tuntia.
Kotiin passittamani tyttö tuli hetki sitten ehjänä kotiin, vaikkakin hyvin kylmissään.
Isi lähtee töihin vasta myöhään illalla. Siihen mennessä on toivon mukaan tiet aurattu ja sade lakannut.
torstai 2. helmikuuta 2012
Katsoppas tätä!
Jos yläpuolella näkyy maatuskainen mainoskuva Ahdin tilan arvonnasta, ei ihmeiden aika ole ollenkaan ohi.
Silloin nimittäin olen onnistunut manipuloimaan onnistuneesti itsepäistä tietotekniikan maailmaa, joka tottelee vain järki-ihmisten käskyjä. Tähän asti olen tarvinnut LASTEN apua kuvien siirtämiseen paikasta toiseen.
Ennen kuin kauheasti ihmettelette maalaisuuttani, muistutan, että istuin 15 vuotta koulujen vanhempainilloissa ja olin ainoa raukka, joka pyysi tiedotteet paperiversioina, kun minulla ei ollut sähköpostiosoitetta tietokoneesta puhumattakaan.
Mutta nyt siis viimeistään kannattaa teidän käydä kurkistamassa Ahdin tilan toimintaan ja tarjontaan ja siinä samalla osallistua arvontaan. (Ei ollut tarkoituksellista tuo ontuva runomitta.)
Jos maatuskaa klikkaamalla et pääse Ahdin tilalle, tilan emännän blogi löytyy tuosta vierestä sivupalkista.
Minusta olisi mukavaa, jos tuo tila olisi mummolan naapurissa, eikä niin kaukana Sastamalassa.
Kulkutaudit kulkeneet meille
Koska nyt selvästi näyttää siltä, että sairastupatouhuksi on täällä elämä mennyt, niin parasta suoralta kädeltä jättää kaikki kunnianhimoiset työtavoitteet tältä päivältä.
Pärskäävää poikaa olen koko aamun muistuttanut, että köhiä voi oman paidan kauluksesta sisään, jos ei ehdi nenäliinalle asti.
Äidin koneen äärellä kun lähestulkoon on jo haukottelukin kiellettyä. Saan hirmuiset "skitsot", jos löydän näytöltä kuivuneita pärskeentippoja. Sen lisäksi niuhotan niin paljon, että kädet pestään ennen ja mielellään jälkeenkin koneellakäynnin. Tietokoneen näppäimistö kun on oikea bakteeripesä, vaikka sitä säännöllisesti puhdistaisikin.
Vanhin tytär hoksasi aamulla kaljanruvat, (ihan ehta savolainen sana) kun pullotin kotikaljaa. Tytär esitti kauniin pyynnön mallasleivistä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt, niin tällaiseen kotona pesimiseen sellainen nopea ja helppo leipä sopii hyvin mielen piristykseksi.
Mies istuu tänään taas koulunpenkillä. "Direktiivi-koulutuksesta" puhuvat. Jotta kuljettajalla pysyy linja-autokortti voimassa, täytyy suorittaa tietyt lisäkoulutukset. Eilen etsin monen vuoden papereista oikein urakalla edellisten koulutusten todistuksia. Ihmeekseni kaikki löytyi. Mies itse ei edes tiennyt, että ne voisivat olla tallessa.
Kuumeinen Tirtetta sanoo, että "äiti ei ole koskaan tehnyt piirakkaa, jossa olisi mansikkaa". Jospa mallasleivän lisäksi tekisimme vaikka pellillisen marjapiirakkaa mansikoista ja vähän muistakin marjoista.
Pärskäävää poikaa olen koko aamun muistuttanut, että köhiä voi oman paidan kauluksesta sisään, jos ei ehdi nenäliinalle asti.
Äidin koneen äärellä kun lähestulkoon on jo haukottelukin kiellettyä. Saan hirmuiset "skitsot", jos löydän näytöltä kuivuneita pärskeentippoja. Sen lisäksi niuhotan niin paljon, että kädet pestään ennen ja mielellään jälkeenkin koneellakäynnin. Tietokoneen näppäimistö kun on oikea bakteeripesä, vaikka sitä säännöllisesti puhdistaisikin.
Vanhin tytär hoksasi aamulla kaljanruvat, (ihan ehta savolainen sana) kun pullotin kotikaljaa. Tytär esitti kauniin pyynnön mallasleivistä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt, niin tällaiseen kotona pesimiseen sellainen nopea ja helppo leipä sopii hyvin mielen piristykseksi.
Mies istuu tänään taas koulunpenkillä. "Direktiivi-koulutuksesta" puhuvat. Jotta kuljettajalla pysyy linja-autokortti voimassa, täytyy suorittaa tietyt lisäkoulutukset. Eilen etsin monen vuoden papereista oikein urakalla edellisten koulutusten todistuksia. Ihmeekseni kaikki löytyi. Mies itse ei edes tiennyt, että ne voisivat olla tallessa.
Kuumeinen Tirtetta sanoo, että "äiti ei ole koskaan tehnyt piirakkaa, jossa olisi mansikkaa". Jospa mallasleivän lisäksi tekisimme vaikka pellillisen marjapiirakkaa mansikoista ja vähän muistakin marjoista.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Sulattelua
Kun kahdesta blogista luin muistutuksen, että olisi sopiva hetki pakastimien sulattamiselle, piti tänään jo aamuhämärissä kantaa pakasteet parvekkeelle. Nyt saa vahtia, ettei ahtaassa keittiössä lapset runtele avoimia ovia. En rupea kuumavesikattiloita virittelemään sulattajiksi, vaan saavat sulaa omia aikojaan. Hyvin tarkenevat pakasteet parvekkeella - näyttää olevan 16 astetta pakkasella.
Mitään yllätyksiä ei pakastimista löytynyt. Siellä oli kaikkea sitä, mitä olin luullutkin olevan. Tosin ehdin luvata miehelle kantarellimunakasta tänään, mutta sitten huomasin, että sienet oli pakastettu vuonna -08 ja tulin toisiin ajatuksiin. Sen verran epämääräisen kuivakalta sienet näyttivät, että mielummin teen niin harvinaisen herkun tuoreemmasta tavarasta.
Talvelle tyypillisessä flunssataudissa on nyt kolme pientä poikaa. Kurkku on kamalan kipeä, päätä ja lihaksia särkee, yskittää ja palelee. Yhden pojan kanssa olin sunnuntaiaamuna päivystyksessäkin, kun korvaa oli särkenyt koko yön. Hukkareissu ei ollut, reseptejä piti kiikuttaa päivystävään apteekkiin. Apteekissa saa juosta näköjään joka päivä muutenkin.
Jos vertaan vastaavan taudin hoitokeinoihin 20 vuotta sitten, on nykyiset lääkkeet paljon täsmällisempiä ja tehokkaampia. Tai sitten osaan vain paremmin pyytää tehokkaampia lääkkeitä jo kotivarastoon.
Miehellä on kaksi vapaapäivää. Kelien puolesta voisi jo ylityöt tärpätäkin hänellä, koska alkuvuosi on mennyt ihan toivossa eläessä.
Lupaava veden lirinä kuuluu kolmesta pakastimesta. Yksi toipilas poika on jo innolla auttamassa. Melskan auttamishaluja pitää vähän toppuutella.
Mitään yllätyksiä ei pakastimista löytynyt. Siellä oli kaikkea sitä, mitä olin luullutkin olevan. Tosin ehdin luvata miehelle kantarellimunakasta tänään, mutta sitten huomasin, että sienet oli pakastettu vuonna -08 ja tulin toisiin ajatuksiin. Sen verran epämääräisen kuivakalta sienet näyttivät, että mielummin teen niin harvinaisen herkun tuoreemmasta tavarasta.
Talvelle tyypillisessä flunssataudissa on nyt kolme pientä poikaa. Kurkku on kamalan kipeä, päätä ja lihaksia särkee, yskittää ja palelee. Yhden pojan kanssa olin sunnuntaiaamuna päivystyksessäkin, kun korvaa oli särkenyt koko yön. Hukkareissu ei ollut, reseptejä piti kiikuttaa päivystävään apteekkiin. Apteekissa saa juosta näköjään joka päivä muutenkin.
Jos vertaan vastaavan taudin hoitokeinoihin 20 vuotta sitten, on nykyiset lääkkeet paljon täsmällisempiä ja tehokkaampia. Tai sitten osaan vain paremmin pyytää tehokkaampia lääkkeitä jo kotivarastoon.
Miehellä on kaksi vapaapäivää. Kelien puolesta voisi jo ylityöt tärpätäkin hänellä, koska alkuvuosi on mennyt ihan toivossa eläessä.
Lupaava veden lirinä kuuluu kolmesta pakastimesta. Yksi toipilas poika on jo innolla auttamassa. Melskan auttamishaluja pitää vähän toppuutella.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Alice Sommer-Herz: Kaikki on lahjaa
Yle Teema-kanavalta tarttui silmiini ohjelma, joka piti katsoa uudelleen Yle Areenassa.
Ohjelma oli 106-vuotiaasta Alice Sommerista. Hän oli Theresienstadin ghetossa pianistina.
Alice oli pienen pojan äiti keskitysleiriaikanaan. Hän kertoo, kuinka raskasta oli kertoa kuusivuotiaalle pojalleen, ettei äidillä ole antaa mitään syötävää.
Äidin rakkaus lapseensa, luonto ja musiikki ovat Alice Sommerille elämän kolme tärkeintä asiaa.
Konserttisalissa, jossa Alice piti sodan aikana yli 100 konserttia, ei ollut lämmitystä. Hän sanoo haastattelussa, että ei se lämmityksen puute tietenkään ollut silloin pahinta. Pianisti ja yleisö konserttisalissa istuivat paksuissa ulkovaatteissaan.
Pidän pianomusiikista. En vain muista koskaan liikuttuneeni pianomusiikkia kuullessani. Kun katselin satavuotiaan sormia pianon koskettimilla ja kuuntelin sitä tunnetta, jolla tämä elämää rakastava nainen soitti, oli pakko itkeä.
Huomasin pidätteleväni hengitystäni naisen soittoa kuunnellessani.
Kun Alicelta kysyttiin, mitä hän on oppinut pitkän elämänsä aikana ja mitä hän pitää tärkeänä, hän vastaa:
"olen kiitollinen ruuasta, siitä että saan olla terve, auringosta, hymystä, kuulemastani ystävällisestä sanasta."
Jos asut Suomessa, kaipaat koskettavaa hetkeä koskettavan musiikin parissa ja haluat kuulla vanhan naisen elämäntarinan, käy katsomassa ohjelma Yle Areenassa.
Wikipediasta löytyy lisätietoja Alice Sommerin elämänvaiheista.
Ohjelma oli 106-vuotiaasta Alice Sommerista. Hän oli Theresienstadin ghetossa pianistina.
Alice oli pienen pojan äiti keskitysleiriaikanaan. Hän kertoo, kuinka raskasta oli kertoa kuusivuotiaalle pojalleen, ettei äidillä ole antaa mitään syötävää.
Äidin rakkaus lapseensa, luonto ja musiikki ovat Alice Sommerille elämän kolme tärkeintä asiaa.
Konserttisalissa, jossa Alice piti sodan aikana yli 100 konserttia, ei ollut lämmitystä. Hän sanoo haastattelussa, että ei se lämmityksen puute tietenkään ollut silloin pahinta. Pianisti ja yleisö konserttisalissa istuivat paksuissa ulkovaatteissaan.
Pidän pianomusiikista. En vain muista koskaan liikuttuneeni pianomusiikkia kuullessani. Kun katselin satavuotiaan sormia pianon koskettimilla ja kuuntelin sitä tunnetta, jolla tämä elämää rakastava nainen soitti, oli pakko itkeä.
Huomasin pidätteleväni hengitystäni naisen soittoa kuunnellessani.
Kun Alicelta kysyttiin, mitä hän on oppinut pitkän elämänsä aikana ja mitä hän pitää tärkeänä, hän vastaa:
"olen kiitollinen ruuasta, siitä että saan olla terve, auringosta, hymystä, kuulemastani ystävällisestä sanasta."
Jos asut Suomessa, kaipaat koskettavaa hetkeä koskettavan musiikin parissa ja haluat kuulla vanhan naisen elämäntarinan, käy katsomassa ohjelma Yle Areenassa.
Wikipediasta löytyy lisätietoja Alice Sommerin elämänvaiheista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)