Suurperheen äiti tenttipenkillä

Hygienia- ja itsehillintätesti on nyt takana. Hygieniatesti meni varmasti läpi, vaikken oikeita vastauksia jäänytkään kuuntelemaan. Kysymykset olivat enimmäkseen sitä maalais/kaupunkilaisjärkiluokkaa: "jos ravintolan keittiössä pihvi putoaa lattialle, sen voi laittaa asiakkaalle ruuaksi. Oikein vai väärin?" (Kahdeksasluokkalainen poika vastasi: voi laittaa, jollei asiakas huomaa.)
Itsehillintätestistä kävi testaajan kanssa kommunikointi.
 Tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen määräaikaa seisoimme Kaapelitehtaan D-rapun kellarikerroksessa odottamassa ja nykimässä kahta suurta metalliovea, (toista hakkasimmekin ihan kovaäänisesti) ja seuraamme liittyi useampi muukin kokeeseen tulija. Siinä sitten ihmettelimme, kunnes rouva Testaaja avaa kiukkuisesti toisen oven ja sanoo:
- "Miksette tule sisälle?"
Selitimme, ettemme kiskomisista huolimatta olleet saaneet ovia auki...
- "Luulisi nyt ruoholahtelaisten tänne osaavan tulla.." oli rouva Testaajan vastaus.
Kysyin sitten alkuselostusten aikaan, että voinko testin tehtyäni poistua kokonaan paikalta, sillä minulle riittää, että saan kahden viikon kuluttua postissa todistukseni. (Niinkuin kaikki muutkin.) En siis välttämättä halunnut jäädä odottamaan niin kauan, että 45:n minuutin testiaika on ohi ja sen jälkeen kaikki kysymykset oikeine vastauksineen ja vastauksien perusteluineen käydään läpi. No sehän sopi rouva Testaajalle, tosin 20 minuuttia täytyi olla paikalla.
Kun sain ruksit piirrettyä ja 20 minuuttia oli kulunut, nousin ja palautin kysymyslomakkeeni ja sanoin kiitos rouva Testaajalle. Hän nousee avaamaan minulle oven ja sanoo:
- "No minä nyt päästän tämän hätähousun."

Kukin voipi tuon lausahduksen perusteella tehdä omat johtopäätöksensä, kun ottaa huomioon, etten tuntenut rouva Testaajaa entuudestaan ja hän oli samaa ikäluokkaa kanssani.
Onneksi mielessäni oli KIRKKAANA edellisen kirjoitukseni kommentoijien tsempitykset (sanooko nuo nuoremmat ihmiset noin, kun tuo sana näytti niin oudolta kirjoitettuna?) ja onneksi olin nukkunut päivänokoset, muuten olisin saattanut jopa pahoittaa mieleni. Joka tapauksessa oudolta tuntui tuollainen puhuttelu.
(Tytär soitti juuri "pääkallonpaikalta": minulla oli ollut yksi väärin, tytär joutuu kokeen uusimaan.)

Ja nyt tämä suurperheen äiti hätähousu juopi ihan rauhassa toisen kolpakollisen kahvia.
Onneksi huomenna on jo paremmat ilot/murheet/huolet elämässä.
Mahdollisimman vähähuolista elämänjatkoa Teille kaikille mukanaeläjille.

Oliko se loma, joka loppui?

Koska ajatukset vaeltelee jatkuvasti tekemättömään päivitykseen, on paras käydä valittelemassa ja voihkaamassa täällä, jotta selviää näistä viimeisistä hommanpinnistyksistä.
Pienenä yllätyksenä minulle tuli, että miehen ikipitkäksi kuviteltu talviloman puolikas oli ja meni ja huomenaamulla viideltä pitää herätä arkitodellisuuteen siltäkin osin. Ylitöillä hän juhlistaa loman loppumista, mutta siitä maksetaan tuo kello viiden herätyksen hinta. Täytyy muistaa vielä tarkistaa ennen aamuviittä, että miehen työhousut on olemassa.
Hiihtolomansa sairastelleet lapset lähtevät huomenna kouluun, siis ne, jotka eivät ole saaneet vatsatautia ja jatkavat sairastelujaan. Tarkka lukumäärä täsmentyy vasta aamuherätysten aikaan, mutta nyt näyttää siltä, että 2-3 joutuu vielä jäämään sairastuvalle.
Huomiseen kalenteriin vilkaisu saa vatsani vääntelemään. Huomisen kohdalla lukee nimittäin niin paljon asiaa, että jollei Maatalouskoululainen olisi täällä lomailemassa ts. orjatyövoimana, olisin  niin sanotussa pulassa. (Pula johtui kai lähinnä siitä, että unohdin tyystin miehen töihinpaluun.) Suurimmat vatsanväänteet aiheuttaa tietenkin se hygieniapassitesti, johon olen mukamas joka välissä lukenut. Testi on huomenna klo 17 ja äsken oppiopusta lukiessani huomasin, että ihan kokonaan on vielä mieleen painamatta erilaisten pesuaineiden käyttötarkoitukset ja ph:t sekä missä lämpötilassa mikäkin pöpö taintuu taikka kokonaan kuolee.. Pikkuisen olisi nolo olo, jos maksaa neljäkymppiä rapiat kokeesta, jonka kirkkaasti reputtaa. Yöunia kun ei kuitenkaan kannata haaskata lukemiseen, muuten tekee karhunpalveluksen itselleen.
Kaiken lisäksi tänään olen oppinut taas lähes pölyallergian partaalla, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää kahta suurempana ja pölyisempänä kasana. Siis tuo puhtaanpyykinkasa olohuoneessa. Luit oikein, olohuoneessa. Meillä ei ole pyykin käsittelylle mitään muuta paikkaa, kuin keittiön iso pöytä ja kuivan pyykin välietappina muuta paikkaa saunan lauteiden lisäksi kuin olohuoneen tietty hyväksi/ainoaksi havaittu tyhjä lattiatila. Ja kouluun lähtijät ja muutkin ihmiset täällä tarvitsevat vaatteita päälleen, oli pyhä taikka arki.

Maailman suloisin näky oli tänä aamuna rapun portaalla, kun Tirtetta suurella kärsivällisyydellä odottaa isiä lähtemään kirkkoon. Sanoinkin isille, että et ole kuunaan nähnyt ketään yhtä kärsivällistä lasta, joka täysissä kamppeissaan istuu odottamassa varttitunnin, että isi vetää kirkkovermeet ylleen. Kertaakaan hän ei kysellyt tai hoputtanut isiä. Niin kova oli halu päästä isin kanssa lähtemään.
Meillähän tämä jonnekinlähtemishomma on aina ollut niin päin, että naiset odottaa rapussa lähtövalmiina miehiä, jotka valitsevat kravattinsa väriä.

Ihan tässä lähiaikoina tartun sitten siihen hoitamattomaan asiaan, että otan vastuun sydämellisten blogituttavien huomionosoituksista, joita tunnustusten merkeissä on plakkarissa kolme kappaletta. Nöpöstiinalle toivotan oikein onnellista uutta työviikkoa ja kiitän tuoreimmasta tunnustuksesta.
Lapsiorja tuossa voitelee iltaleipiä pikkuveljelleen ja pitää yhden huoneen ipanoita ruodussa. Oliskohan näiden lasten äidin aika palata omaan ruotuunsa - mieskin huhuilee niiden työhousujensa perään.

Perusoikeuksien äärellä (jälleen kerran)

Ihmisyksilön  loukkaamattomuuden ja oman kehon koskemattomuuden oikeudesta olen tänä aamuna saanut pitää muistutuspuhetta lapsille. Kyseiset puhutteluun joutuneet lapset ovat jo iältään koululaisia, joten alkeellista muistin toimimista ja päättelykykyä voi jo sen ikäisiltä odottaa, noin keskimäärin.
Yleinen vallalla oleva harhakäsitys näyttää lapsilla olevan, että jos toinen ÄRSYTTÄÄ, se oikeuttaa fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen. (Tämä suomeksi: jos toinen katsoo minuun päin, kun en sitä sietäisi, saan humauttaa katsojaa siihen kehonkohtaan, mikä sattuu olemaan lähimpänä.)
Kun kolmatta tähän aiheeseen liittyvää välirikkoa äsken selvittelin ja vetosin jo perustuslakiteksteihin ja ihmisoikeuksien julistukseen, sanoin ääneen johtopäätökseni:
"Jos minä täällä alkaisin läiskiä toisia sillä perusteella, että minua ärsytetään, läiskisin toisia aamusta iltaan!"
Huh-huh, kun istuivat pukarit hiljaa sohvalla pitkän tovin. Enpä käynyt kyselemään, mitä heidän mielessään liikkui. Toivottavasti miettivät ihmisoikeuksia.
Minun piti ihan kaivaa esille ihmisoikeuksien julistus. Teksti on näköjään muistin virkistämiseksi terveellistä luettavaa niin ipanoille kuin heidän vanhemmilleenkin.
Joitakin lainauksia:
1 artikla ...Heille on annettu järki ja omatunto ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
3.artikla    Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
5.artikla ...tai kohdeltako julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
13.artikla  Jokaisella henkilöllä on oikeus liikkua vapaasti.
19.artikla  Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteeseen.

Muutamia sanoja tuosta korostaisin näin lapsilauman kasvattajan ominaisuudessa: veljeyden hengessä, turvallisuus, älköön kohdeltako alentavasti, liikkua vapaasti, oikeus mielipiteeseen.
Lisäksi käsi sydämellä lisään kasvattajan vastuun elää esimerkkinä kaikille ympärillään oleville lapsille.
(Luoja meitä tässä hommassa auttakoon.)

Ja kukaan ei arvaa, mitä tänne kuuluu

"Äidit komentaa lapsia, isät komentaa äitejä ja jos lapset eivät tottele äitiä, isä ärähtää"  kiteytti isä tänään Tirtetalle perhe-elämän pääperiaatteet, kun Tirtetta meinasi, ettei aina tarvitse totella. Tirtetta tuli vielä varmistamaan asian äidiltä, onko se nyt varmasti niin ja äiti sanoi, että on.

Jonkinlainen turtumus tähän tautikieroon alkaa näköjään tulla. Äsken vasta minulla meni tajuntaan, että hei, täällähän maata rötköttää ihan uudet potilaat milloin missäkin nurkassa. Ennen hiihtolomaa poti tokaluokkalainen ihan sellaista perusflunssaa nuhineen, yskineen. Tänne asti tätä lomaviikkoa hän on ollut noin kiikunkaakun ulkonakäyvä ihminen, ei kovin puhelias, eikä riehakas. Mutta tänään hän on ollut naama peruslukemilla, vaihtanut pesää huoneesta toiseen ja nukkunut koko päivän, välillä käynyt pyytämässä juomista. Sitten huomasin kahdeksasluokkalaisessa myös ihan outoa käytöstä. Ensin hän kävi ostamassa Verkkokaupasta uuden ohjaimen pelivehkeeseen ja luulin, että tuosta sitä nyt alkaa koko loppuillan kuuluva pelinmäiske tai  autopelin urina, mutta kappas vain: mies nukkuu kuin karhunpoika peittomykkyränsä keskellä, eikä tiedä tämän maailman menosta mitään. Vanhin poikakin kävi tiedottamassa, että "taitaa nyt olla S kipeä, kun se tähän aikaan nukkuu".
On vielä tämä oirekirjokin kuin suoraan "kotilääkärin" sivuilta kohdasta "influenssa". Arvatkaa vain, kuinka monta kertaa olen käynyt apteekissa viimeisen kahden viikon aikana..

Jotta tässä mieliala vähän kohenisi, voisi siirtyä ihan näihin huusholliasioihin. Eilen päätin aloittaa kampanjan "pese yksi hylly päivässä". Aloitin keittiöstä, koska keittiönkaappien pesu on sellainen homma, että se tulee minulla tehtyä vasta sitten, kun alkaa itseä tarpeeksi paljon se sotku ärsyttämään. Nyt ei ole niinkään kyse sotkusta, lähinnä pöly on tullut mukaan kuvioihin. Jostakin, liekö Marttojen sivuilta, luin joskus, että yhden hyllyn pesu päivässä tulee tehtyä vaikka tiskaamisen yhteydessä ja ihan huomaamatta on koko kierros tehty. Kummasti kun tahtoo oma silmä tottua vaikka kuinka kamalaan epäsiisteyteen. (Ja näistä jutuista se mielialakin kummasti kohenee.)

Huomenna lapsenlapsella on neuvolapäivä ja uhkailin aamulla nukkua pitkään, koska ei tule hoitoon. Kannattaisi herätä aikaisin, koska aamun varhaisina tunteina saa hommia tehtyä enemmän kuin koko pitkänä päivänä.
Tämä ilta on taas se ilta kuukaudesta, jolloin suurperheen äiti kokee olevansa kovasti varoissaan: seuraavan päivän lapsilisiin on enää yksi yö, ne kaikki rahat on vielä tallella! Huomenna puoleenpäivään mennessä tunne kuivuu kasaan laskupinoa koneella naputellessa.
Eli: kääntäkäämme saunan kiukaan kytkintä, riipikäämme pyykit saunasta kuivumasta, kerätkäämme kaikki leikkieläimet lauteiden alta ja menkäämme iltasaunaan!

Puuronsyöntiesto?

Yöllä herätessäni ajattelin ruispuolukkapuuroa. Nyt se on uunissa ja teen illaksi kunnon nälkää, että voin suurella nautinnolla syödä tätä suomalaista iänikuista perinneruokaa. Samalla saa noita ruisjauhosäkkejä vajennettua, kun tuntuu, että keittiön nurkat on jauhosäkkejä täynnä. No eipä täällä ole kuin kaksi kymmenen kilon säkkiä vehnäjauhoja ja kaksi säkillistä ruisjauhoja, mutta kun ne ovat kohtuullisen näkysällä paikalla, tulee satunnaiselle vieraallekin siustamiseni pääperiaatteet kerralla selviksi: jos jotakin on, sitä on paljon.

Mies kävi puolilta päivin eläkeläisten piirissä. Sanoi tilaisuuden hyvin sopivan hänelle, koska olisi jo jokunen vuosi sitten päässyt eläkkeelle, ellei eläkeikää olisi nostettu. Seura oli selvästikin ollut virkistävää, koska niin innokkaana ja iloisena hän sieltä kotiutui.
Mies oli joku viikko sitten onnistunut näpräämään puhelimeensa soitoneston parhaan kaverinsa numeroon. Eli, kun kaveri soittaa, miehen puhelin on vaiti. Aikansa hän sitä ihmetteli ja harmitteli, uhkasi jo mennä puhelinkauppaan valittamaan. Eilen hän näytti Pikkuveljelleni puhelinta ja tämä kokeili, josko soittoäänen vaihtaminen korjaisi ongelman. Harmistus jatkui ja kommunikointivaikeudet jatkui.
Tänään kysäisin, voisinko katsoa, mistä mahtaa olla kysymys. Löysin sieltä miehen puhelimen  asetuksista soitoneston minun (!!?) ja ko. kaverin numeroon. Totesinpa vain, että en ole näköjään viikkokausiin yrittänyt miehelle soittaa, koska en ole törmännyt asiaan. Poistin eston ja heti kohtapa kaveri jo soittaakin ja mies kiljahtaa riemusta:
- "No nyt se kuuluu!"

Iloinen ja reipas lapsenlapsi on ollut tällä viikolla hoidossa. Tarkkana saa olla, ettei neljävuotias täti saa enempää huomiota kuin mummon kulta, koska muuten tytöt käyvät herkästi toistensa tukkaan kiinni. Pieni surkea vahinkokin kävi lapsenlapselle: kippasi täyden limsalasin keittiön pöydältä päähänsä. Muuten hän ei paljoa hoitopäivän aikana äidistä puhu, mutta tuo tapaus sai hänet parahtamaan: "äitiii!"

Nostin puuron uunista jäähtymään. Kielitaitonikin ehtyi saman tien puuroa katsellessa ja tuoksua nuuhkiessa.
Lähden häätämään kuutta nuorinta iltapesuille. Ihan kuin sitä hommaa ei olisi koskaan ennen tehty:
ekaluokkalainen kysyy "miksi?"

Uusiakin "tauteja"

Tirtetta on maannut tänään vällyjen alla. Kai se alkuperäinenkin tauti vielä koettelee, mutta hän uskoo kivenkovaan, että sai  raivoärähdyksen. (Pää kopsahti kaatuessa lattiaan.) Siinä ei ole paljoa äidin selitykset auttaneet, Tirtetta on vain kaivautunut syvemmälle tyynyjen alle.
Eilen joku ärsytti puheillaan Tirtettaa ja kun tulin kysymään syytä tämän kimeälle kirkumiselle, Tirtetta selittää
siskon "käyvän hermon päälle" puheillaan.
 Joka tapauksessa  puolikuntoinen hän vielä on. Minä meinaan vilustua jo tytön katselemisesta. Mitä kovempi veto käy olohuoneeseen parvekkeen oven alta, sitä kesäisemmin Tirtetta tuntee vetoa pukeutua. Nytkin hän viihtyy hihattomassa trikoomekossa ja sukkahousuissa, joista on terät leikattu pois. Viime kesän helteillä hänet tunnisti pihassa olevien lapsien joukosta siitä yksityiskohdasta, että hän harrasti kerrospukeutumista. Pari ohutta kesämekkoa päällekkäin ja viimeiseksi vielä joku pikku-Iida-liivihame. Luulen, että hänellä oli vaikeuksia päättää, minkä ihanista mekoistaan pukisi, joten laittoi useamman kerralla. Isot siskot kiersivät sisäpihan kaukaa, eivät halunneet tunnustaa siskokseen outoa hameniekkaa.

Kauppareissulla soitin nopeasti äidille.(Nopea soitto kestää n.20min.) Kuopion (reipas) veli oli laittanut vapaapäivänsä hyvään tarkoitukseen ja tullut kyytimieheksi isän Mikkelinreissulle. Syöpälääkärillä käynti oli jälleen hoitojakson päätteeksi kyseessä. Mitään mullistavaa uutta ei ollut ilmennyt, mutta mitään syytä hoidon lopettamisellekaan ei löytynyt. Päivä kerrallaan eläminen siis jatkuu.
Eräänä päivänä tajuntaani iskeytyi vahva lause: "Tärkeintä on elämä." Se kumahteli mielessäni koko päivän. Se laannutti ärsyyntymiseni (jälleen kerran) miehen puheille. Illalla saimme kuulla, kuinka tuttavaperheen isän matka oli päättynyt autokolarissa. Samalla hetkellä oivalsin taas kerran rautalankatyöstönä, miksi se elämä on niin tärkeä. Siksi, että se voi niin äkkiä loppua.

Suutarin lapsen kenkäasia

Hoitajan lapsikin saa odottaa lääkäriinpääsyä.
Eilen illalla Tirtetta-parka yski hillittömästi yhdeksästä puoleenyöhön ja mikään ei auttanut. Eskarilainen heräsi yöllä tunnin välein yskimään. Kuume nyt oli suurinpiirtein jo tytöiltä laskenut.
Aamulla sitten heti kahdeksalta, terveysaseman auettua, soitan heille päivystysaikaa. Aika saatiin jo kymmenen korville ja ihan halukkaasti tytöt oli lähdössä. Varsinkin Tirtetta. Hän oikein uhkui intoa, että pääsee lääkäriin. Varmuuden vuoksi hän kysyi:
- "Porataanko minua siellä?".
Eskarilaiselle ehdotin tukan kiinnilaittamista, jotta lääkärin on helpompi katsoa korviin. Tirtetta polkkatukkansa kanssa oli huolissaan, mitä hänen pitäisi tehdä. Sanoin, että laittaa vain tukan korvien taakse, sitten kun lääkäri katsoo korvia.
Kylmä tietysti oli ulkona. Bussilla menimme menomatkan, mutta poistullessa vyötin tytöt taksin takapenkille, koska kolme kodin suuntaan menevää bussia huitaisi ohitse. Kylmä ilma sai tytöt yskimään kovasti.

Odotustilassa kumpikin istuui selkä suorana, kädet sylissä, hievahtamatta. Suuri into näkyi varsinkin Tirtetasta päällepäin. Hän asetteli hiuksiaan huolellisesti korvien taakse, niisti nenäänsä, oikoili ryppyjä vaatteistaan ja odotti kärsivällisesti vuoroaan. Lievää hilpeyttä olin näkevinäni kanssaodottelijoissa heidän seuratessa tyttöjen valmistautumista lääkärisedän tapaamiseen.
Eskarilaiselta löytyi ihan reipas korvatulehdus molemmista korvista ja keuhkoista kuului yhtä jos toistakin.
Tämä sama lääkäri on hoitanut meitä kohta viidentoista vuoden ajan ja tietää entuudestaan, että hoidan lasten yskät yleensä Ventolinen kanssa. Kolme päivää lääkitystä ja yskä yleensä antaa periksi. Nyt jostain syystä olin vain antanut lasten yskiä, mitä nyt yölliseen yskänärsytykseen olin antanut apteekin reseptivapaata yskänlääkettä, jonka tehosta en ole kovin vakuuttunut. Lääkäri kysyi, olinko antanut tytöille Ventolinea ja sanoin, etten ole, kun yskä ei ole vaikuttanut sellaiselta, että keuhkoputkia ahtauttaisi.
- "Kyllä sinä nyt voit antaa" lääkäri ohjeisti.
Tirtetta oli hyvin onnellinen, kun lääkäri vei meidät toimenpidehuoneeseen ja tonki pinseteillä Tirtetan korvat puhtaiksi. Häneltä ei korvista tulehdusta löytynyt, mutta keuhkoista kuului sen verran ylimääräistä, että Tirtettakin saa nyt muutaman päivän Ventolinea.
Influenssan jälkitauteina lääkäri oireistoa piti. Huomasin taas, että eipä tullut turhan takia tehtyä lääkärireissua.
Neljäsluokkalaisen pojan tilasta lääkäri sanoi, että jos nyt ei muutaman päivän sisällä nouse jaloilleen, voipi tuoda näytille. "Laiska olo" nimittäin jatkuu vielä pojalla.
Näyttäisi siltä, että lasten hiihtoloma on alkanut perinteisellä tavalla.