maanantai 28. helmikuuta 2011

Suurperheen äiti tenttipenkillä

Hygienia- ja itsehillintätesti on nyt takana. Hygieniatesti meni varmasti läpi, vaikken oikeita vastauksia jäänytkään kuuntelemaan. Kysymykset olivat enimmäkseen sitä maalais/kaupunkilaisjärkiluokkaa: "jos ravintolan keittiössä pihvi putoaa lattialle, sen voi laittaa asiakkaalle ruuaksi. Oikein vai väärin?" (Kahdeksasluokkalainen poika vastasi: voi laittaa, jollei asiakas huomaa.)
Itsehillintätestistä kävi testaajan kanssa kommunikointi.
 Tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen määräaikaa seisoimme Kaapelitehtaan D-rapun kellarikerroksessa odottamassa ja nykimässä kahta suurta metalliovea, (toista hakkasimmekin ihan kovaäänisesti) ja seuraamme liittyi useampi muukin kokeeseen tulija. Siinä sitten ihmettelimme, kunnes rouva Testaaja avaa kiukkuisesti toisen oven ja sanoo:
- "Miksette tule sisälle?"
Selitimme, ettemme kiskomisista huolimatta olleet saaneet ovia auki...
- "Luulisi nyt ruoholahtelaisten tänne osaavan tulla.." oli rouva Testaajan vastaus.
Kysyin sitten alkuselostusten aikaan, että voinko testin tehtyäni poistua kokonaan paikalta, sillä minulle riittää, että saan kahden viikon kuluttua postissa todistukseni. (Niinkuin kaikki muutkin.) En siis välttämättä halunnut jäädä odottamaan niin kauan, että 45:n minuutin testiaika on ohi ja sen jälkeen kaikki kysymykset oikeine vastauksineen ja vastauksien perusteluineen käydään läpi. No sehän sopi rouva Testaajalle, tosin 20 minuuttia täytyi olla paikalla.
Kun sain ruksit piirrettyä ja 20 minuuttia oli kulunut, nousin ja palautin kysymyslomakkeeni ja sanoin kiitos rouva Testaajalle. Hän nousee avaamaan minulle oven ja sanoo:
- "No minä nyt päästän tämän hätähousun."

Kukin voipi tuon lausahduksen perusteella tehdä omat johtopäätöksensä, kun ottaa huomioon, etten tuntenut rouva Testaajaa entuudestaan ja hän oli samaa ikäluokkaa kanssani.
Onneksi mielessäni oli KIRKKAANA edellisen kirjoitukseni kommentoijien tsempitykset (sanooko nuo nuoremmat ihmiset noin, kun tuo sana näytti niin oudolta kirjoitettuna?) ja onneksi olin nukkunut päivänokoset, muuten olisin saattanut jopa pahoittaa mieleni. Joka tapauksessa oudolta tuntui tuollainen puhuttelu.
(Tytär soitti juuri "pääkallonpaikalta": minulla oli ollut yksi väärin, tytär joutuu kokeen uusimaan.)

Ja nyt tämä suurperheen äiti hätähousu juopi ihan rauhassa toisen kolpakollisen kahvia.
Onneksi huomenna on jo paremmat ilot/murheet/huolet elämässä.
Mahdollisimman vähähuolista elämänjatkoa Teille kaikille mukanaeläjille.

5 kommenttia:

  1. Siis h-passi on kohta kädessä.
    Onnea sille ja Sinulle!

    Sinulle erityisesti kun osasit/jaksoit käyttäytyä
    hyvin tyhmyyttä tavatessasi :)

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon "testistä". Onpas siellä ollut kummallinen henkilö paikalla. Terv. Lea P.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut passista! Tälläkin tytär suorittaa sen kevään aikana.
    Minusta tuntuu että huolien summa on vakio, joskus vaaka painaa enemmän, ja joskus vähemmän :)

    VastaaPoista
  4. noh,onneksi olkoon:)hienosti suoritit testin,vaikka R Testaaja ois voinu hiukkasen miettiä kielenkäyttöään...

    VastaaPoista
  5. Kiitos lämpöisistä terveisistä!

    Vierailu olikin ihan "tuttuilu" :)

    VastaaPoista