torstai 3. helmikuuta 2011

Hiirejä ja rotta

Tirtetta tulee illalla innoissaan luokseni:
- "Onko mummolassa sitten hiirejä ja rotta?"
Vastaan:
- "Kyllä siellä on."
- "Saanko minä sitten syöttää niille juustonpalasia?!"
- "Kyllä saat."
- "Kiitos äiti!" kiljahtaa Tirtetta, halaa minua hurjasti ja juoksee kertomaan uutista siskolle.

6 kommenttia:

  1. Voi ihanaa!
    Meillä ei ole rottaa, täydellinen elämäkin voi olla joiltain osalta puutteellista. :(

    Mutta HIIREJÄ on, eilis iltanakin, kanalaan mentyäni huomasin semmoisen oleva syömässä kanojen tähteitä, eivät pahasti pelkää minua.

    Joskus joku hukkuu kanojen vesiastiaan (kattilaan).

    VastaaPoista
  2. "Hiirejä" rapistelee välikatossa täälläkin:)
    Hurmaavan suloista tuo lapsen ilo. KAdehdittavan vähästä. Siinäpä meille taas opittavaa, eikös!!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana. Toivottavasti isot-siskot olivat yhtä onnellisia. :))

    VastaaPoista
  4. Kuusivuotias tuli silmät kauhusta laajenneina kysymään:
    - "Eihän mummolassa ole hiiriä ja rottia!? Tirtetta sanoi, että se saa syöttää niitä."
    Vastasin, että kyllä siellä joskus on, mutta ne juoksentelee pihassa ja vanhassa talossa.
    Kuusivuotias totesi päättäväisesti:
    - "No sit mä en kyllä muuta mummolaan."

    Tinttarus: Joka päivä nää pudottaa maanpinnalle tuon kiitollisuuskäsityksen kanssa. (Jos pääsee isin kanssa saunaan: "Oi kiitos äiti!")

    Maria: Näillä tuntuu olevan tuo lemmikinkaipuu jo ihan hurjissa mittasuhteissa.Syksyllä tuli talitintti tuuletusikkunasta sisälle. Täällä hihkuttiin:
    - "Otetaan se lemmikiks, älkää päästäkö sitä ulos!"

    VastaaPoista
  5. On kyllä hauskaa lukea kirjoituksiasi! Osaat niin asettua lasten asemaan.

    VastaaPoista
  6. Pienestä saa lapset iloiseksi;))

    VastaaPoista