Viime päivinä olen pohdiskellut, kuinka Jeesuksella - täällä maan päällä eläessään - oli mielenkiintoinen ihmistuntemus ja taito puhua ihmisille heidän omalla kielellään ja heidän tasollaan. Aivan varmasti Jeesuksen ajan ihmiset olivat ihan samalla lailla uteliaita tai epäluuloisia Jeesuksen viestille kuin tämänkin päivän ihmiset. Ihan samalla tavalla ihmiset panettelivat Jeesuksen tekemisiä ja sanomisia kuin tänäänkin. Mutta ne, jotka saivat puhua Jeesuksen kanssa kasvotusten, jotka saivat kokea Jeesuksen käden kosketuksen tai jotka saivat kokea Jeesuksen parantavan voiman, eivät koskaan sitä unohtaneet.
Yhtenä iltana yövuoroon ajellessani alkoi päässäni soida Jeesuksen sanat: "Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja raskautetut niin minä annan teille levon".
Jäin miettimään, miksi Jeesus yhdisti nämä kaksi asiaa - työn tekemisen ja rasittuneisuuden.
Jeesuksen aikana ihmiset tekivät paljon samoja töitä kuin tänäänkin: rakensivat taloja, kalastivat, hoitivat karjaeläimiä, toimivat lääkäreinä, teltantekijöinä, kauppiaina, verovirkailijoina, majatalonpitäjinä, puuseppinä. Hoidettiin lapsia, vanhuksia ja sairaita.
Raamatun tekstien perusteella käy ilmi, että Jeesus toimi ennen hengellisen työnsä aloittamista isänsä kanssa puuseppänä. Ei ruumillinen työ siis ollut Jeesukselle mitenkään vierasta.
Siinä illan pimetessä ajaessani -vaikka en tunnistanut itseäni varsinaisesti raskautetuksi- nuo Jeesuksen sanat: "minä annan teille levon", toi yli koko mielen ja kehon pyyhkäisten levon ja rauhan.
Ymmärsin, että minun ei tarvitse omin ajatuksin ja yrityksin "tsempata" itseäni työhön ja jaksamiseen, vaan riittää, että annan Jeesuksen näyttää voimansa ja valtasuuruutensa yli omien yritysteni.
Jeesuksen lupauksissa on yksi mielenkiintoinen piirre. Hän seisoo aina lupaustensa takana.
sunnuntai 28. tammikuuta 2018
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
Talvi alkoi tammikuussa
Vihdoinkin talvi on sellainen, kuin talven odotetaankin olevan: pakkasta, lumipyryä ja välillä auringon varovaista pilkahdusta upean hämäryyden keskelle. Aamusta huomaa jo päivän hiukan pidentyneen ja se hetki, kun aamu valkenee lumisessa maisemassa on huikaiseva kokemus. Parina päivänä on aurinkokin näyttäytynyt ties kuinka pitkän pilvisen ajanjakson jälkeen.
Aurinkoa kaipaammekin. Myös kuvainnollisessa mielessä. Vaikka suuria pilviverhoja ei ole elämässä ollutkaan, niin useamman pilven yhtäaikainen ohikulku laittaa selviytymiskeinot testiin. Edellenkin olen kolmentoista lapsen äiti ja äidin mieli elää lasten elämänvaiheissa mukana hamaan lapsen hautaan asti ja vielä sen jälkeenkin. Toki kaikki lapset ovat hengissä ja hyvin ovatkin, mutta tarkoitan sitä, että vaikka lapsi eläisi omillaan ja napanuora olisi enää hento säie, niin äiti elää lapsen iloissa ja huolissa.
Huolista vapaa elämä ei ole ihanne elämässä, jos haluamme varttua vahvoiksi ja tulla avarakatseisiksi lähimmäisiimme nähden. Vaikeuksien kautta osaamme paremmin arvostaa elämämme perustaa ja luottaa vahvemmin voimanantajaamme. Vaikeudet - minun näkemykseni mukaan - tekevät meistä vahvempia, mutta vain siinä tapauksessa, että sivuillamme on vaikeuksien keskellä riittävästi tukea.
....
Jälleen yksi lapsista muutti omaan huusholliinsa. Sanoin muuttaneelle tänään, että hänen kotinsa muistuttaa vielä rangaistusvankilaa, kun emme ole päässeet viemään huonekaluja. Toisaalta nyt on pääasia, että asunto on ja aikanaan siitä sukeutuu koti. Muuttaja on vielä yökyläillyt täällä ahkerasti ja olemme järjestäneet käytännön asioita.
Tämän blogin entinen Tirtetta, nykyään jo 11-vuotias nuorimmaisemme, on ollut hyvin onnellinen saatuaan vihdoinkin oman huoneen. Nyt on kiva kutsua kavereita yökylään ja omaa yksityisyyttä on helpompi saada. Kissat tosin osaavat aukaista Tirtetan huoneen oven ja viime yönäkin huoneeseen oli pujahtanut kolme kissaa majailemaan.
Vuodenvaihde toi työhöni uutta sen verran, että jatkossa olen kokoaikatyössä, eli 115 tuntia kolmessa viikossa. Koska yövuorot ovat minulle erittäin sopivia ja ainakin toistaiseksi olen niistä hyvin palautunut, on seuraavat viikot pelkkää yötyötä. Työ kaikenkaikkiaan on erittäin antoissa. Antoisalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että saan työstä paljon hyvää.
Tänään on kulunut kolme vuotta siitä, kun Anne-Mari muutti Helsingistä Lautakankaalle. Hurjasti on kolmessa vuodessa tapahtunut. Liki joka kerta Anne-Marin täällä käydessä huokailen hänelle "muuta tänne meidän luo ja laita mökkis vuokralle". Hänen vastauksensa on: "Muuttakaa te Palokankaalle. Tästä talosta sais enemmän vuokraa!"
Yhtä Helsingissä asuvaa lasta olen hiillostanut muuttamaan Kangasniemelle. Hän joko kyllästyy jankuttamiseeni, eikä ainakaan muuta tai sitten hän rohkaistuu ottamaan uuden askeleen elämässään. Vaikuttaisi siltä, että hänelle on tullut aika realistinen kuva elämästä maalla ja useaan otteeseen hän on ilmaissut, että pitää tästä kaikesta. Muita maallehaikailijalapsia olen kehottanut ostamaan täältä vapaa-ajanasunnon.
Elämä papan kanssa on vakaata ja turvallista. Pappa kuskaa minua töihin aina silloin kuin se vain on mahdollista. Inhoan talvikelissä pimeällä ajamista ja on toki yövuorosta päästyä mukava istua toisen kyytiin.
Nyt on papalla riittänyt lempipuuhaansa lumen kolaamista ja pakkasten yltyessä myös polttopuiden kuskaamista on riittänyt joka päivälle. Eläintenruokintakeikat jäävät myös papan hoidettavaksi nukkumapäivinäni.
Papan huumori on ajoittain nokkelaa. Kun tässä yhtenä päivänä pappa sahasi moottorisahalla polveensa ja minä sitten jalkaa sitoessani vähän haavaa voivottelin, pappa tokaisi:
"Pojasta polvi paranee!"
Aurinkoa kaipaammekin. Myös kuvainnollisessa mielessä. Vaikka suuria pilviverhoja ei ole elämässä ollutkaan, niin useamman pilven yhtäaikainen ohikulku laittaa selviytymiskeinot testiin. Edellenkin olen kolmentoista lapsen äiti ja äidin mieli elää lasten elämänvaiheissa mukana hamaan lapsen hautaan asti ja vielä sen jälkeenkin. Toki kaikki lapset ovat hengissä ja hyvin ovatkin, mutta tarkoitan sitä, että vaikka lapsi eläisi omillaan ja napanuora olisi enää hento säie, niin äiti elää lapsen iloissa ja huolissa.
Huolista vapaa elämä ei ole ihanne elämässä, jos haluamme varttua vahvoiksi ja tulla avarakatseisiksi lähimmäisiimme nähden. Vaikeuksien kautta osaamme paremmin arvostaa elämämme perustaa ja luottaa vahvemmin voimanantajaamme. Vaikeudet - minun näkemykseni mukaan - tekevät meistä vahvempia, mutta vain siinä tapauksessa, että sivuillamme on vaikeuksien keskellä riittävästi tukea.
....
Jälleen yksi lapsista muutti omaan huusholliinsa. Sanoin muuttaneelle tänään, että hänen kotinsa muistuttaa vielä rangaistusvankilaa, kun emme ole päässeet viemään huonekaluja. Toisaalta nyt on pääasia, että asunto on ja aikanaan siitä sukeutuu koti. Muuttaja on vielä yökyläillyt täällä ahkerasti ja olemme järjestäneet käytännön asioita.
Tämän blogin entinen Tirtetta, nykyään jo 11-vuotias nuorimmaisemme, on ollut hyvin onnellinen saatuaan vihdoinkin oman huoneen. Nyt on kiva kutsua kavereita yökylään ja omaa yksityisyyttä on helpompi saada. Kissat tosin osaavat aukaista Tirtetan huoneen oven ja viime yönäkin huoneeseen oli pujahtanut kolme kissaa majailemaan.
Vuodenvaihde toi työhöni uutta sen verran, että jatkossa olen kokoaikatyössä, eli 115 tuntia kolmessa viikossa. Koska yövuorot ovat minulle erittäin sopivia ja ainakin toistaiseksi olen niistä hyvin palautunut, on seuraavat viikot pelkkää yötyötä. Työ kaikenkaikkiaan on erittäin antoissa. Antoisalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että saan työstä paljon hyvää.
Tänään on kulunut kolme vuotta siitä, kun Anne-Mari muutti Helsingistä Lautakankaalle. Hurjasti on kolmessa vuodessa tapahtunut. Liki joka kerta Anne-Marin täällä käydessä huokailen hänelle "muuta tänne meidän luo ja laita mökkis vuokralle". Hänen vastauksensa on: "Muuttakaa te Palokankaalle. Tästä talosta sais enemmän vuokraa!"
Yhtä Helsingissä asuvaa lasta olen hiillostanut muuttamaan Kangasniemelle. Hän joko kyllästyy jankuttamiseeni, eikä ainakaan muuta tai sitten hän rohkaistuu ottamaan uuden askeleen elämässään. Vaikuttaisi siltä, että hänelle on tullut aika realistinen kuva elämästä maalla ja useaan otteeseen hän on ilmaissut, että pitää tästä kaikesta. Muita maallehaikailijalapsia olen kehottanut ostamaan täältä vapaa-ajanasunnon.
Elämä papan kanssa on vakaata ja turvallista. Pappa kuskaa minua töihin aina silloin kuin se vain on mahdollista. Inhoan talvikelissä pimeällä ajamista ja on toki yövuorosta päästyä mukava istua toisen kyytiin.
Nyt on papalla riittänyt lempipuuhaansa lumen kolaamista ja pakkasten yltyessä myös polttopuiden kuskaamista on riittänyt joka päivälle. Eläintenruokintakeikat jäävät myös papan hoidettavaksi nukkumapäivinäni.
Papan huumori on ajoittain nokkelaa. Kun tässä yhtenä päivänä pappa sahasi moottorisahalla polveensa ja minä sitten jalkaa sitoessani vähän haavaa voivottelin, pappa tokaisi:
"Pojasta polvi paranee!"
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Sähkömies, putkimies ja lääkäri
Muistelen ihan vähän aikaa sitten valittaneeni täällä, että en ole oikein sinut puuhellan kanssa.
Sain opetuksen ja nyt olen hyvin nöyrä upean puuhellani edessä.
Eilen illalla, juuri kun kaikki väki oli jo asettumassa väsyneinä yöpuulle, alkoi talon toisessa päässä valot vilkkua ja uhkaavasti himmetä. Sitten napsahti muutama pistorasia pois toiminnasta ja kohta mies huutaa suihkusta "vesi lakkasi tulemasta!". Mies oli juuri levitellyt shamppoot päästään pitkin naamaa ja vartaloa ja raanasta ei tule tipan tippaa. Varmuuden vuoksi kokeilen vielä muita raanoja ja pakkohan se oli uskoa, että vettä ei tule. Samalla iskee pieni ärtymys siitä, että vesivarastot ovat edelleen hoitamatta ja koko talosta löytyi puhdasta vettä tasan puoli litraa vedenkeittimestä.
- "Pyyhi naamas pyyhkeeseen!" liki ärähdin miehelle kun kävelin kohti eteisen sähkökaappia. Samalla talon toisessa päädyssä asuvat kaksi lasta tuli ilmoittamaan, että heidän huoneisiinsa ei tule sähköä ollenkaan.
Sähkökaapin tutkailu ei tuonut selvennystä asiaan, koska sulakkeista ei ottanut mitään tolkkua. Päinvastoin musta iso kissa oli karata sähkökaapin raosta seinien väliin. Se nyt siinä tilanteessa vielä olisi puuttunutkin, että kissa karkaa talon syövereihin.
Pannuhuoneessa totean, että vesipumppu ei todellakaan toimi. Olin aivan ymmälläni, mistä voisi olla kyse, kun keittiössäkin toimi kattovalot, mutta pistorasiat, tiskikone ja hella olivat sähköttömät.
Vähitellen alkeellinen päättelykykyni ymmärsi, että vetämällä pannuhuoneesta roikan pesuhuoneeseen yhteen toimivaan pistorasiaan saan vesipumpun päälle. Siinä vaiheessa oli pakko todeta, että tämä riittää yötä vasten ja aamulla soitetaan viisaammille. En laittanut edes Pikkuveljelle enää viestiä niin myöhällä, mikä kyllä olisi kannattanut, koska hän seuraavana aamuna tiesi oitis, mikä oli vikana.
Aamun valjettua selvisi, että luottofirmaan (siis vakiosähköasentajalle) ei saa yhteyttä. Samalla muistin erään vanhan tutun, jonka olin kuullut perustaneen sähköliikkeen. Hänelläkin oli päivän aikataulu täynnä, mutta lupasi asentajan pistäytyvän meillä iltapäivästä.
Ennen iltapäivää tuli kuitenkin nälkä ja raivasin puuhellan päältä liinat ja tavarat pois ja aloin etsiskellä sopivan kokoisia puita hellaan. Mieskin kantoi kortensa kekoon ja yritti etsiä ladosta mahdollisimman kuivaa puutavaraa, mikä tällaisten sadeviikkojen jälkeen on hyvin työlästä, kun kertaalleen kuivatettu polttopuu kastuu säilytystiloissa kosteudesta uudelleen. Vaan eipä aikaakaan, kun hellalla porskutti puurokattila ja toisessa kattilassa hernekeitto. Ja minä melkein hyrisin tyytyväisyydestä.
Iltapäivällä asentaja tuli ja marssi samoin tein ulkona olevalle pääsähkökaapille. Kuten Pikkuvelikin oli sanonut, toinen pääsulakkeista oli palanut. Syynä sulakkeen laukeamiseen oli mitä todennäköisemmin ylikuormitustilassa tapahtunut "sähköpiikki". Olin laiskuuttani siirtänyt pannuhuoneen kattilan nuohousta ja napsaissut illalla talon lämpiämään sähköllä. Sitten laitoimme kiukaan päälle, pyykkikoneen, tiskikoneen ja kaikki mahdolliset sähkölaitteet, mitä talon toisessa päädyssä saattoi päälle viritellä.
Onneksi minulla oli eilen illalla ja tänään töistä vapaata. Työmaalta käsin tällaisen jutun hoitaminen olisi ollut stressaavaa.
Muutaman opetuksen tapahtuneen johdosta sain. "Älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä tänään eli nuohoa pannuhuone säännöllisesti." "Älä laita yhtä aikaa kiertopumppua, lämmitystä, saunaa ja pesukoneita päälle." "Olisiko aika jo hommata ne puhdasvesivarastot?" "Pidä sulakkeita aina kotona varalla". "Pidä kuivia polttopuita aina sisällä siltä varalta, että tarvitset nopeasti lämpöä."
Nuohosin pannuhuoneen lämmityskattilan erityisen huolellisesti ja kylläpä tuli paloikin iloisesti ja lämmitti varaajan veden rivakasti. Kiitollisuudella totesin, kuinka näppärä ja hyvä sähköliesi minulla on ja sähköuunissa paistetut joulutortut olivat vallan makoisia.
Sanoin sähköasentajalle, että näiden maalla-asumiskuukausien kokemusten jälkeen minulla on putkimies, sähköasentaja ja lääkäri yltäneet samalle viivalle: yhtä huojentunut mieli tulee asioiden kuntoon saamisesta heidän itse kunkin tapaamisesta.
Sain opetuksen ja nyt olen hyvin nöyrä upean puuhellani edessä.
Eilen illalla, juuri kun kaikki väki oli jo asettumassa väsyneinä yöpuulle, alkoi talon toisessa päässä valot vilkkua ja uhkaavasti himmetä. Sitten napsahti muutama pistorasia pois toiminnasta ja kohta mies huutaa suihkusta "vesi lakkasi tulemasta!". Mies oli juuri levitellyt shamppoot päästään pitkin naamaa ja vartaloa ja raanasta ei tule tipan tippaa. Varmuuden vuoksi kokeilen vielä muita raanoja ja pakkohan se oli uskoa, että vettä ei tule. Samalla iskee pieni ärtymys siitä, että vesivarastot ovat edelleen hoitamatta ja koko talosta löytyi puhdasta vettä tasan puoli litraa vedenkeittimestä.
- "Pyyhi naamas pyyhkeeseen!" liki ärähdin miehelle kun kävelin kohti eteisen sähkökaappia. Samalla talon toisessa päädyssä asuvat kaksi lasta tuli ilmoittamaan, että heidän huoneisiinsa ei tule sähköä ollenkaan.
Sähkökaapin tutkailu ei tuonut selvennystä asiaan, koska sulakkeista ei ottanut mitään tolkkua. Päinvastoin musta iso kissa oli karata sähkökaapin raosta seinien väliin. Se nyt siinä tilanteessa vielä olisi puuttunutkin, että kissa karkaa talon syövereihin.
Pannuhuoneessa totean, että vesipumppu ei todellakaan toimi. Olin aivan ymmälläni, mistä voisi olla kyse, kun keittiössäkin toimi kattovalot, mutta pistorasiat, tiskikone ja hella olivat sähköttömät.
Vähitellen alkeellinen päättelykykyni ymmärsi, että vetämällä pannuhuoneesta roikan pesuhuoneeseen yhteen toimivaan pistorasiaan saan vesipumpun päälle. Siinä vaiheessa oli pakko todeta, että tämä riittää yötä vasten ja aamulla soitetaan viisaammille. En laittanut edes Pikkuveljelle enää viestiä niin myöhällä, mikä kyllä olisi kannattanut, koska hän seuraavana aamuna tiesi oitis, mikä oli vikana.
Aamun valjettua selvisi, että luottofirmaan (siis vakiosähköasentajalle) ei saa yhteyttä. Samalla muistin erään vanhan tutun, jonka olin kuullut perustaneen sähköliikkeen. Hänelläkin oli päivän aikataulu täynnä, mutta lupasi asentajan pistäytyvän meillä iltapäivästä.
Ennen iltapäivää tuli kuitenkin nälkä ja raivasin puuhellan päältä liinat ja tavarat pois ja aloin etsiskellä sopivan kokoisia puita hellaan. Mieskin kantoi kortensa kekoon ja yritti etsiä ladosta mahdollisimman kuivaa puutavaraa, mikä tällaisten sadeviikkojen jälkeen on hyvin työlästä, kun kertaalleen kuivatettu polttopuu kastuu säilytystiloissa kosteudesta uudelleen. Vaan eipä aikaakaan, kun hellalla porskutti puurokattila ja toisessa kattilassa hernekeitto. Ja minä melkein hyrisin tyytyväisyydestä.
Iltapäivällä asentaja tuli ja marssi samoin tein ulkona olevalle pääsähkökaapille. Kuten Pikkuvelikin oli sanonut, toinen pääsulakkeista oli palanut. Syynä sulakkeen laukeamiseen oli mitä todennäköisemmin ylikuormitustilassa tapahtunut "sähköpiikki". Olin laiskuuttani siirtänyt pannuhuoneen kattilan nuohousta ja napsaissut illalla talon lämpiämään sähköllä. Sitten laitoimme kiukaan päälle, pyykkikoneen, tiskikoneen ja kaikki mahdolliset sähkölaitteet, mitä talon toisessa päädyssä saattoi päälle viritellä.
Onneksi minulla oli eilen illalla ja tänään töistä vapaata. Työmaalta käsin tällaisen jutun hoitaminen olisi ollut stressaavaa.
Muutaman opetuksen tapahtuneen johdosta sain. "Älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä tänään eli nuohoa pannuhuone säännöllisesti." "Älä laita yhtä aikaa kiertopumppua, lämmitystä, saunaa ja pesukoneita päälle." "Olisiko aika jo hommata ne puhdasvesivarastot?" "Pidä sulakkeita aina kotona varalla". "Pidä kuivia polttopuita aina sisällä siltä varalta, että tarvitset nopeasti lämpöä."
Nuohosin pannuhuoneen lämmityskattilan erityisen huolellisesti ja kylläpä tuli paloikin iloisesti ja lämmitti varaajan veden rivakasti. Kiitollisuudella totesin, kuinka näppärä ja hyvä sähköliesi minulla on ja sähköuunissa paistetut joulutortut olivat vallan makoisia.
Sanoin sähköasentajalle, että näiden maalla-asumiskuukausien kokemusten jälkeen minulla on putkimies, sähköasentaja ja lääkäri yltäneet samalle viivalle: yhtä huojentunut mieli tulee asioiden kuntoon saamisesta heidän itse kunkin tapaamisesta.
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
Alkutalven kauniita hetkiä
Pihapiiriimme on tullut uusia polkuja täällä asuessamme. Ihastelen niitä, koska ne kertovat tärkeistä matkoistamme meille tärkeisiin paikkoihin.
Tämän polun lumeen Pappa teki viime viikolla. Lumet tosin jo sulivat.
Samana aamuna, kun leikkuupuimurin oli määrä tulla kaurapelloille, oli näkymä tallainen: edeltävänä yönä satoi lunta ja lämpötila laski useamman asteen pakkasen puolelle.
Eräänä leppoisana pakkaspäivän iltapäivänä teimme isojen tyttöjen kanssa kuvausreissun metsän poikki järven rantaan juuri auringonlaskun aikaan.
Rantaan pääsee muutamassa minuutissa Kuopion Veljen metsätietä pitkin. Velipojan hyvin hoidetussa metsässä silmä lepää.
Tämän kiven lähistöltä oli kulkenut villisikalauma maiden poikki edellisenä päivänä. Matkan varrella tavattu tuttu metsästäjä kertoi lauman kulkeneen Mikkelin puolelle asti, josta metsästäjät ne tavoittivat.
Entisen helsinkiläisen bussinkuljettajan eläkepäivien puuhiin nykyään kuuluu erilaisia puuhommia. Alatallista löytyy kaksi vuotta kuivumassa ollutta polttopuuta, jota pappa kuskaa mummolle tulisijojen tuntumaan.
(Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi.)
lauantai 4. marraskuuta 2017
Mökinmummofiiliksiä
Saimme jo muutaman päivän nauttia ihan kunnon pakkaspäivistä lumineen kaikkineen. Minulle sattui muutama vapaapäivä samaan aikaan ja huomasin hipsiväni täällä ihan kuin aito mökin mummo pitkävartisissa villasukissa, rönttävaatteissa, karvareuhka kanalareissuilla päässä, turkkitakki puoliksi napitettuna päällä ja jalassa kanalasaappaat.
Kun kirkkaassa muistissa on pakkasaikojen hirveimmät sähkölaskut, niin hyvin rivakasti alkaa polttopuut löytyä lämmityskattilaan, takkaan ja leivinuuniin. Pelkän lämmityksen kanssa tupsaessa menee pakkaspäivinä aikaa oikein mukavasti. Olen havainnut, että varsinkin varaava takkamme toimii kiitettävän hyvin, eli luovuttaa lämpöä kyljistään hitaasti ja tasaisesti lämmitystä seuraavan vuorokauden puolelle. Leivinuuni keskellä keittiötä on taas niin ärhäkkä, että keittiössä nousee uuninlämmityspäivänä lämpötila 26 asteeseen. Lapset enimmäkseen voihkaavat kuumuuden kanssa ja minun vanhat luuni nauttivat kauan kaivatusta puu-uunin lämmöstä. Muistan, kuinka koleina, sateisina, tuulisina talvipäivinä kaipailimme Ruoholahdessa takkatulta ja leivinuunin lämmittämistä.
Toki meillä on täällä puuhellakin, mutta jotenkin en ole oikein päässyt sinuiksi sen kanssa, kun olen tottunut paljon suurempaan hellan tulipesään. Tässä hellassa tulipesä on surkean pieni, että puut pitäisi veistellä pieniksi kalikoiksi, jotta ne saisi matalaan pesään mahtumaan. Onhan se hella hyvä olla sähkökatkojen varalle tai jos oikein innostuu puita polttamaan. Toistaiseksi olen saanut pappaa aika hyvin työllistettyä pelkkien takka,- leivinuuni- ja pannuhuonepuiden kanssa.
Lumen ja pakkasen tulo sai aikaan sen, että kanoille ja pupuille ei ole enää vihreää ruohoa ollut saatavilla. Tänään kanalareissulla katselin lumen alta paljastunutta maata ja aika hyvin oli pakkaset mustuttaneet vihreät kasvit. Kanoille ja pupuille on sen sijaan leikattu sirpillä ihan muuta herkkua: puimuri ei ehtinyt pelloillemme ennen lumentuloa ja niin on kaurahalmeet rehuruokaa. Surullista tappiota on tämä satovuosi tuonut monille viljelijöille.
Tänään kollotellessamme miehen kanssa omassa makuunurkassamme olohuoneen perällä suloisessa sängyssämme, sanoin miehelle, että en kaipaa hotellihuoneita, en risteilyjä, en lomamatkoja, kun tämä omassa sängyssä loikominen on aina vain niin mukavaa ja nautinnollista ja rentouttavaa. Siitäkin huolimatta, että seinältä hymyilee leveästi vanhasta kehystetystä valokuvasta isäni mummo ja tuimasti tuijottaa hänen miehensä. Heidän aikaansa ei olisi tullut kuuloonkaan Lautakankaan tuvassa isännän ja emännän loikoa sängyllä keskellä kirkasta päivää!
Vielä täytyy kertoa, miten ihastuttavasta blogista Anne-Mari-tyttäreni minulle yhtenä päivänä vinkkasi. https://maahistenmaasta.blogspot.fi/ Edellä olevaa linkkiä klikkaamalla pitäisi blogi löytyä. Jotenkin kuvia katsellessa ja tekstiä lukiessa tuntee nenässään puhtaan raikkaan Lapin maan tuulahduksen, tuntee kädessään puron veden kylmyyden ja näkee luonnon rikkumattoman kauneuden. On suuri asia, että noin huikeissa maisemissa elävä perheenäiti näkee vaivaa kuvata ja kirjoittaa elämäänsä muiden virkistykseksi.
Kuinka ollakaan: minulla on taas omenapaistos uunissa tuoksumassa.
Kun kirkkaassa muistissa on pakkasaikojen hirveimmät sähkölaskut, niin hyvin rivakasti alkaa polttopuut löytyä lämmityskattilaan, takkaan ja leivinuuniin. Pelkän lämmityksen kanssa tupsaessa menee pakkaspäivinä aikaa oikein mukavasti. Olen havainnut, että varsinkin varaava takkamme toimii kiitettävän hyvin, eli luovuttaa lämpöä kyljistään hitaasti ja tasaisesti lämmitystä seuraavan vuorokauden puolelle. Leivinuuni keskellä keittiötä on taas niin ärhäkkä, että keittiössä nousee uuninlämmityspäivänä lämpötila 26 asteeseen. Lapset enimmäkseen voihkaavat kuumuuden kanssa ja minun vanhat luuni nauttivat kauan kaivatusta puu-uunin lämmöstä. Muistan, kuinka koleina, sateisina, tuulisina talvipäivinä kaipailimme Ruoholahdessa takkatulta ja leivinuunin lämmittämistä.
Toki meillä on täällä puuhellakin, mutta jotenkin en ole oikein päässyt sinuiksi sen kanssa, kun olen tottunut paljon suurempaan hellan tulipesään. Tässä hellassa tulipesä on surkean pieni, että puut pitäisi veistellä pieniksi kalikoiksi, jotta ne saisi matalaan pesään mahtumaan. Onhan se hella hyvä olla sähkökatkojen varalle tai jos oikein innostuu puita polttamaan. Toistaiseksi olen saanut pappaa aika hyvin työllistettyä pelkkien takka,- leivinuuni- ja pannuhuonepuiden kanssa.
Lumen ja pakkasen tulo sai aikaan sen, että kanoille ja pupuille ei ole enää vihreää ruohoa ollut saatavilla. Tänään kanalareissulla katselin lumen alta paljastunutta maata ja aika hyvin oli pakkaset mustuttaneet vihreät kasvit. Kanoille ja pupuille on sen sijaan leikattu sirpillä ihan muuta herkkua: puimuri ei ehtinyt pelloillemme ennen lumentuloa ja niin on kaurahalmeet rehuruokaa. Surullista tappiota on tämä satovuosi tuonut monille viljelijöille.
Tänään kollotellessamme miehen kanssa omassa makuunurkassamme olohuoneen perällä suloisessa sängyssämme, sanoin miehelle, että en kaipaa hotellihuoneita, en risteilyjä, en lomamatkoja, kun tämä omassa sängyssä loikominen on aina vain niin mukavaa ja nautinnollista ja rentouttavaa. Siitäkin huolimatta, että seinältä hymyilee leveästi vanhasta kehystetystä valokuvasta isäni mummo ja tuimasti tuijottaa hänen miehensä. Heidän aikaansa ei olisi tullut kuuloonkaan Lautakankaan tuvassa isännän ja emännän loikoa sängyllä keskellä kirkasta päivää!
Vielä täytyy kertoa, miten ihastuttavasta blogista Anne-Mari-tyttäreni minulle yhtenä päivänä vinkkasi. https://maahistenmaasta.blogspot.fi/ Edellä olevaa linkkiä klikkaamalla pitäisi blogi löytyä. Jotenkin kuvia katsellessa ja tekstiä lukiessa tuntee nenässään puhtaan raikkaan Lapin maan tuulahduksen, tuntee kädessään puron veden kylmyyden ja näkee luonnon rikkumattoman kauneuden. On suuri asia, että noin huikeissa maisemissa elävä perheenäiti näkee vaivaa kuvata ja kirjoittaa elämäänsä muiden virkistykseksi.
Kuinka ollakaan: minulla on taas omenapaistos uunissa tuoksumassa.
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Umpikujassa
"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Monella meistä on paljon kokemuksia tämän Raamatusta löytyvän Jumalan lupauksen paikkansapitävyydestä. Meillä pitää olla vain lukutaitoa ja luottavaista lapsenuskoa.
Kun sanot lapselle: "Rukoillaan, että Jumala auttaisi meitä", lapsi rukoilee ja Jumala näyttää voimallisen ja viisaan apunsa. Kun me rukoilemme luottaen lupaukseen ja muistaen kunnioituksen, Jumala pysyy sanansa takana.
Miksi meidän on niin vaikea pyytää apua Jumalalta?
- Emme usko Jumalan voivan auttaa.
- Uskomme selviävämme itsekin.
- "Ei tilanne ole vielä niin paha, että tässä nyt tarvitsisi jumalia apuun pyytää".
- Olemme ylpeitä.
- Keskusteluyhteytemme Luojaamme ei ole kunnossa.
- Emme ole mieltäneet Jumalan apua käytännön elämässämme, että voisimme nimetä tilanteita "silloin Jumala auttoi minua".
Kaikki Jumalan lupaukset ovat "niin" ja "amen". Yksikään kirjain ei katoa Jumalan Sanasta.
Kun annat Jumalalle luvan ja mahdollisuuden tarttua asioittesi kulkuun, tulet varmasti näkemään, että alkaa tapahtua ihmeitä. Laita itsesi testiin: pystytkö asettumaan luottamukseen? Kuvittele mielessäsi lasta, joka luottavaisin mielin sanoo: "joo, tehdään niin" ja uskoo täysin sydämin omiin sanoihinsa. Luottamus näkyy jo hänen vilpittömistä, levollisista silmistään.
Kertauskysymys blogini lukijoille. Mikä olikaan tärkein asia elämässämme?
Kyllä vain, muistit oikein. Tai sitten se on elämäsi todellisuutta. Tärkeintä elämässämme on, että nimemme on kirjoitettuna elämän kirjaan.
Jos vaikeudet elämässämme vetävät meitä lähemmäs Jumalaa, niin oikeastaanhan on kysymys Jumalan loppumattomasta kärsivällisyydestä ja rakkaudesta, kun Hän haluaisi saada meidät ymmärtämään, että onnemme on olla Jumalaa lähellä. Helpon elämän keskellä on helppo porskutella omilla evillä ja eväillä ja hymyillä leveästi tuttaville joulukirkossa.
Rukoilen puolestasi tänä iltana, kun koet olevasi umpikujassa. Jumalan ihmeet alkavat siitä, kun tunnustat, että et yksin selviä.
Jeesus siunatkoon sinua.
Monella meistä on paljon kokemuksia tämän Raamatusta löytyvän Jumalan lupauksen paikkansapitävyydestä. Meillä pitää olla vain lukutaitoa ja luottavaista lapsenuskoa.
Kun sanot lapselle: "Rukoillaan, että Jumala auttaisi meitä", lapsi rukoilee ja Jumala näyttää voimallisen ja viisaan apunsa. Kun me rukoilemme luottaen lupaukseen ja muistaen kunnioituksen, Jumala pysyy sanansa takana.
Miksi meidän on niin vaikea pyytää apua Jumalalta?
- Emme usko Jumalan voivan auttaa.
- Uskomme selviävämme itsekin.
- "Ei tilanne ole vielä niin paha, että tässä nyt tarvitsisi jumalia apuun pyytää".
- Olemme ylpeitä.
- Keskusteluyhteytemme Luojaamme ei ole kunnossa.
- Emme ole mieltäneet Jumalan apua käytännön elämässämme, että voisimme nimetä tilanteita "silloin Jumala auttoi minua".
Kaikki Jumalan lupaukset ovat "niin" ja "amen". Yksikään kirjain ei katoa Jumalan Sanasta.
Kun annat Jumalalle luvan ja mahdollisuuden tarttua asioittesi kulkuun, tulet varmasti näkemään, että alkaa tapahtua ihmeitä. Laita itsesi testiin: pystytkö asettumaan luottamukseen? Kuvittele mielessäsi lasta, joka luottavaisin mielin sanoo: "joo, tehdään niin" ja uskoo täysin sydämin omiin sanoihinsa. Luottamus näkyy jo hänen vilpittömistä, levollisista silmistään.
Kertauskysymys blogini lukijoille. Mikä olikaan tärkein asia elämässämme?
Kyllä vain, muistit oikein. Tai sitten se on elämäsi todellisuutta. Tärkeintä elämässämme on, että nimemme on kirjoitettuna elämän kirjaan.
Jos vaikeudet elämässämme vetävät meitä lähemmäs Jumalaa, niin oikeastaanhan on kysymys Jumalan loppumattomasta kärsivällisyydestä ja rakkaudesta, kun Hän haluaisi saada meidät ymmärtämään, että onnemme on olla Jumalaa lähellä. Helpon elämän keskellä on helppo porskutella omilla evillä ja eväillä ja hymyillä leveästi tuttaville joulukirkossa.
Rukoilen puolestasi tänä iltana, kun koet olevasi umpikujassa. Jumalan ihmeet alkavat siitä, kun tunnustat, että et yksin selviä.
Jeesus siunatkoon sinua.
lauantai 14. lokakuuta 2017
Maalla asuvan suurperheen äidin kootut säästöniksit
Koska blogini on edelleen ihan perustavaa laatua oleva suurperheblogi, voisi olla ihan vaihteeksi mukavaa jakaa säästöniksejänsä näin maalaisen näkökulmasta. Kaupungissa asuessa lapsiperheen säästämisen mahdollisuudet kohdistui monessa asiassa tyystin toisenlaisiin keinoihin.
Luin suurella huvittuneisuudella joku aika sitten jonkun iltapäivälehden juttua perheen säästövinkeistä. "Luovu vuosittaisista ulkomaanmatkoista", "lopeta kahvimukien ostelu", "lopeta lehtitilaukset", "kilpailuta vakuutukset", "tee ruokaa tarjoustuotteista suurempia eriä ja pakasta".
On paljon perheitä, joissa ei koskaan ole ollut varaa tehdä ulkomaanmatkoja, edes lomamatkoja. On perheitä, joissa ei koskaan osteta ruokaa ravintolasta tai kaupungilla käydessä poiketa kahvilaan tai osteta ärrältä kahvimukillista. On perheitä, joiden lapsille ei ole koskaan tilattu lastenlehtiä tai kirjakerhojäsenyyksiä.
Kun perheen rahat juuri ja juuri riittävät pelkistettyyn tarpeelliseen ja ennen seuraavan rahan tuloa "ruokalistaa tarkistetaan", voi säästökohteiden löytäminen olla haasteellista. On perheitä, joiden kohdalla säästämisestä puhuminen on kohtuutonta ja ivallista, kun kaikessa mahdollisessa on jo vuosikaudet säästetty, pihistelty ja venytetty.
Taloudellista eriarvoisuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Hyvin harvoin se on ihmisen oma valinta. Työttömyys, sairaus tai perhetilanne ei aina ole valittavissa. Meidän on oltava hyvin korrekteja, jos osoitamme arvostelua toisen taloudellista tilannetta kohtaan. "Tekisi enemmän töitä" voi olla tahdittomasti tokaistu, jos ei tiedä ihmisen taustoja tai todellista tilannetta.
Vuosien saatossa olen havainnut, että ihmisen ulkoinen olemus ei välttämättä ole linjassa hänen varallisuutensa kanssa. Huoliteltu, kalliinnäköisiin vaatteisiin puettu, kampaamosta tulleen näköinen perheenäiti saattaa ruokkia suuren perheensä viiden euron päiväbudjetilla.
Yhtä lailla mitenkuten pukeutunut perheenäiti saattaa tallettaa edellisen kuun käyttämättömiä varoja uuden palkan tullessa säästötilille ja perhe syö kaikkea mitä mieli tekee.
Maalle muuton jälkeen ostoskäyttäytymiseni muuttui siinä määrin, että käyn yhdessä ja samassa ruokakaupassa 2-3 kertaa viikossa ja toisesta kirkonkylän ruokakaupasta haen sillointällöin vain tarjouksia. Edelleen punaisen hintalapun tuotteet ovat minulle tervetulleita kauppareissulla. Paikallisessa S-marketissa hinnoitellaan usein punaisella hintalapulla myös sellaisia elintarvikkeita, joissa on myyntiaikaa vielä useampi päivä, mutta tavara halutaan ajoissa liikkeelle. Lisäksi täällä saa myös leipäosaston tuotteita alennettuun hintaan. Aika paljon olen alkanut ostamaan ruokaa pakasteeseen näistä tarjouksista. K-market myy lisäksi aamuisin "päivän" leipiä suureen pussiin pakattuina kolmen euron hinnalla. Pussissa saattaa olla 7-8 leipää tai paistopisteen tuotepussia. Näitä tarjouspusseja ostamme mielellämme, koska leivät joita ihmiset eivät syö, kelpaavat kanoille.
Jokin aika sitten S-markettiimmekin tullut kampanja, jolloin klo 20-21 punaisen hintalapun tuotteet myydään -60% alennuksella, on mahdollisuuksien mukaan muuttanut kauppareissumme ajankohdan iltaan. Todellisuudessa tuolla 60 prosentin alennuksella kannattaa ostaa mitä vain syötäväksi kelpaavaa. Myös kalliimmista lihoista tulee kannattava ostos, jos vain budjetti antaa myöten. Aina ei noita alennustuotteita riitä ollenkaan iltaan asti, mutta sopivana iltana voi puhdas säästö olla jopa 60 euroa, kun tehdään suuren perheen ruokaostoksia.
Ruokabudjettiin saat joustoa, kun pidät silmäsi ja korvasi auki. Jos et ehdi itse keräämään marjoja metsästä, kysele, kuka myisi edullisesti. Jos kanasi munivat yli oman tarpeen, vaihda munilla muita elintarvikkeita.
Liity paikallisiin Fb-ryhmiin ja nappaa löytöjä kirpputoriryhmistä. Usein paikallisissa kirppisryhmissä myydään myös elintarvikkeita tai eläintenruokia. Itse olen löytänyt kirppisryhmissä edullisia metsä-ja puutarhamarjoja, koiranruokia ja eläinten kuivaheinää.
Ihastu peruna- ja juuresruokiin. Opettele syömään puuroa vähintään kerran päivässä. Iltapuuro olisi lempeä unilääke vatsalle.
Nuku riittävästi. Mielikuvituksesi ja voimasi tehdä edullisia ruokia hiipuu, jos olet väsynyt. Reippaana ja hyvin levänneenä on lanttujenkin kuoriminen ja pilkkominen silkkaa iloa.
Jottei oma lehmä kellahda ojaan, toivotan teille hyvää yötä!
Omien yritystemme lomassa muistakaamme, että jokapäiväinen leipä tulee Jumalalta.
Kiitos jokapäiväisestä leivästämme.
Luin suurella huvittuneisuudella joku aika sitten jonkun iltapäivälehden juttua perheen säästövinkeistä. "Luovu vuosittaisista ulkomaanmatkoista", "lopeta kahvimukien ostelu", "lopeta lehtitilaukset", "kilpailuta vakuutukset", "tee ruokaa tarjoustuotteista suurempia eriä ja pakasta".
On paljon perheitä, joissa ei koskaan ole ollut varaa tehdä ulkomaanmatkoja, edes lomamatkoja. On perheitä, joissa ei koskaan osteta ruokaa ravintolasta tai kaupungilla käydessä poiketa kahvilaan tai osteta ärrältä kahvimukillista. On perheitä, joiden lapsille ei ole koskaan tilattu lastenlehtiä tai kirjakerhojäsenyyksiä.
Kun perheen rahat juuri ja juuri riittävät pelkistettyyn tarpeelliseen ja ennen seuraavan rahan tuloa "ruokalistaa tarkistetaan", voi säästökohteiden löytäminen olla haasteellista. On perheitä, joiden kohdalla säästämisestä puhuminen on kohtuutonta ja ivallista, kun kaikessa mahdollisessa on jo vuosikaudet säästetty, pihistelty ja venytetty.
Taloudellista eriarvoisuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Hyvin harvoin se on ihmisen oma valinta. Työttömyys, sairaus tai perhetilanne ei aina ole valittavissa. Meidän on oltava hyvin korrekteja, jos osoitamme arvostelua toisen taloudellista tilannetta kohtaan. "Tekisi enemmän töitä" voi olla tahdittomasti tokaistu, jos ei tiedä ihmisen taustoja tai todellista tilannetta.
Vuosien saatossa olen havainnut, että ihmisen ulkoinen olemus ei välttämättä ole linjassa hänen varallisuutensa kanssa. Huoliteltu, kalliinnäköisiin vaatteisiin puettu, kampaamosta tulleen näköinen perheenäiti saattaa ruokkia suuren perheensä viiden euron päiväbudjetilla.
Yhtä lailla mitenkuten pukeutunut perheenäiti saattaa tallettaa edellisen kuun käyttämättömiä varoja uuden palkan tullessa säästötilille ja perhe syö kaikkea mitä mieli tekee.
Maalle muuton jälkeen ostoskäyttäytymiseni muuttui siinä määrin, että käyn yhdessä ja samassa ruokakaupassa 2-3 kertaa viikossa ja toisesta kirkonkylän ruokakaupasta haen sillointällöin vain tarjouksia. Edelleen punaisen hintalapun tuotteet ovat minulle tervetulleita kauppareissulla. Paikallisessa S-marketissa hinnoitellaan usein punaisella hintalapulla myös sellaisia elintarvikkeita, joissa on myyntiaikaa vielä useampi päivä, mutta tavara halutaan ajoissa liikkeelle. Lisäksi täällä saa myös leipäosaston tuotteita alennettuun hintaan. Aika paljon olen alkanut ostamaan ruokaa pakasteeseen näistä tarjouksista. K-market myy lisäksi aamuisin "päivän" leipiä suureen pussiin pakattuina kolmen euron hinnalla. Pussissa saattaa olla 7-8 leipää tai paistopisteen tuotepussia. Näitä tarjouspusseja ostamme mielellämme, koska leivät joita ihmiset eivät syö, kelpaavat kanoille.
Jokin aika sitten S-markettiimmekin tullut kampanja, jolloin klo 20-21 punaisen hintalapun tuotteet myydään -60% alennuksella, on mahdollisuuksien mukaan muuttanut kauppareissumme ajankohdan iltaan. Todellisuudessa tuolla 60 prosentin alennuksella kannattaa ostaa mitä vain syötäväksi kelpaavaa. Myös kalliimmista lihoista tulee kannattava ostos, jos vain budjetti antaa myöten. Aina ei noita alennustuotteita riitä ollenkaan iltaan asti, mutta sopivana iltana voi puhdas säästö olla jopa 60 euroa, kun tehdään suuren perheen ruokaostoksia.
Ruokabudjettiin saat joustoa, kun pidät silmäsi ja korvasi auki. Jos et ehdi itse keräämään marjoja metsästä, kysele, kuka myisi edullisesti. Jos kanasi munivat yli oman tarpeen, vaihda munilla muita elintarvikkeita.
Liity paikallisiin Fb-ryhmiin ja nappaa löytöjä kirpputoriryhmistä. Usein paikallisissa kirppisryhmissä myydään myös elintarvikkeita tai eläintenruokia. Itse olen löytänyt kirppisryhmissä edullisia metsä-ja puutarhamarjoja, koiranruokia ja eläinten kuivaheinää.
Ihastu peruna- ja juuresruokiin. Opettele syömään puuroa vähintään kerran päivässä. Iltapuuro olisi lempeä unilääke vatsalle.
Nuku riittävästi. Mielikuvituksesi ja voimasi tehdä edullisia ruokia hiipuu, jos olet väsynyt. Reippaana ja hyvin levänneenä on lanttujenkin kuoriminen ja pilkkominen silkkaa iloa.
Jottei oma lehmä kellahda ojaan, toivotan teille hyvää yötä!
Omien yritystemme lomassa muistakaamme, että jokapäiväinen leipä tulee Jumalalta.
Kiitos jokapäiväisestä leivästämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)