Bussilla mummolaan?

"Turistibussin" kuljettaja tuli oikein iloisena kotiin reissultansa. Oli kuulema kaikinpuolin onnistunut reissu ja aikataulukin oli pitänyt minuutilleen. Matkan alussa oli kyllä joutunut kysymään puhelimessa neuvoa pieneen ongelmaan: auton moottoria ei saanut sammumaan. Kaveri oli neuvonut pysäyttämisen jälkeen vaihtamaan 7-vaihteelle, niin moottori sammuu. Mammakin oppii samalla lisää bussien käyttäytymisestä.
(Täällä kaupunkiajossa on bussimalleja, joiden ovet eivät sulkeudu, jos vilkku on päällä. On kutkuttava tilanne muijan istua kyydissä ja mennä kuiskaamaan liikkeellelähtöä yrittävälle kuljettajalle, että laita vilkku ensin pois päältä, niin saat ne ovet kiinni. Toisissa autoissa kun on lisäksi turvajärjestelmä, ettei auto lähde liikkeelle, jos yksikin ovi on auki.)
Mies soitti minulle sieltä Hämeenlinnasta. Oli erikoisen hyvällä mielellä, koska heille oli tarjottu lohikeittoa. Aamun kangertelu oli jo unohtunut ja mies valaisi koko päiväni sanomalla, että "haluaa vanheta kanssani."
Tuo lause oli asteikon toisesta ääripäästä, kun itse olin yhteen hänen muutamasta aamupäivän puhelustaan toivottanut lopuksi, että "muista ottaa pääsi mukaan."
Kun kokee olevansa sormuksenvahvassa turvassa parisuhteessaan ja vihdoin viimein on opittu ottaa reilummin huumoria mukaan yhteiseloon, voi vanha-aatami joskus oikoa puutuneita raajojaan parisuhteen kammarissa aiheuttamatta katastrofia.
Sain näistä bussijutuista idean, joka varmaan etenee toteutukseen asti. Jos juhannuksen mummolanmatkamme toteutuu, vuokraamme ihan kunnon linja-auton. Jos matkaanlähtijöitä on tusinankin verran ja tavaroita lähes viikoksi, on pikkubussin vuokraaminen aika heppoinen ratkaisu. Kaiken lisäksi linja-auton vuokra on kolmasosan pikkubussin vuokrasta. Eipä tarvitsisi nipottaa, mitä kannattaa pakata mukaan ja kuka istuu kenenkin vieressä, jotta sopu säilyy. Lisäksi mammankaan ei tarvitsisi jännittää matkantekoa. Kun istun miehen kyydissä bussissa, matka on silkkaa nautintoa, mutta jos hän ajaa henkilöautoa, kylmä hiki kohoaa otsalle ja päätä särkee koko matkan.
Mummon kanssa eilen puhelimessa totesimme, että mummolan lasipurkkivarasto ei suinkaan ole ylimitoitettu, joten jatkan meille kertyvien purkkien pesua ja laatikoihin pakkaamista. Siinähän ne sitten hilpakkaasti kulkisivat mummolaan isossa autossa. Samalla voisi rahdata mummolan vanhan talon puolelle jo sellaista tavaraa, mitä ei täällä enää tarvita, mutta mummolassa tarvitaan. Olisi jo vähän niinkuin jalka ovenraossa maallemuuttoasiassa.
Hip-hei, Kangasniemi, täältä tullaan!