sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Eloa

Tämä sunnuntai oli aamusta taas "hiljainen" sunnuntai, koska isi tuli aamulla töistä ja asettui kuuden tietämillä nukkumaan. Vaikka ihmiset muistaisivat supista, niin sitten läpiveto paukuttelee makuuhuoneiden ovia. Yhden huoneen oven toppariksi virittelin pitkän pehmokäärmeen, mutta sen jälkeen sainkin sitten vastata kysymyksiin "miksi toi on tossa".
Parturiliike on ollut pystyssä tänäänkin, kun Kampaajatyttö sai Pikkuveljen asiakkaakseen. Eilen perheen toinen kampaajatyttö, lähihoitajapojan tyttöystävä, saksi ainakin kahden pojan hiukset. Vielä riittää karvapäitä jonoksi asti. Olen varsin tyytyväinen, että perheen parturointiasiat hoituu omasta takaa. Asiassa on myös toinenkin puoli: saavat kampaajatytöt hyvää työkokemusta.

Anne-Marille piti soittaa Kangasniemelle. Hän on ollut siellä menneellä viikolla leirin ohjaajana ja nyt majailee uudessa mummolassa, kunnes ensi viikolla suunnistaa Kuopioon. Äitini kirkonkylänasunnolle on muotoutumassa uusi nimi, koska Lautakangas ei enää luontevasti tule puheessa mummolaksi.

Vaikka viime vuosina mieheni on oppinut kovasti pitämään työstään linja-autonkuljettajana ja viimeiset vuodet on tehnyt pelkkää yötyötä, on eläkepäivien läheneminen saanut aikaan uusia tuntemuksia. En tiedä, johtuuko se kesäloman erikoisesta laadusta, vanhenemisesta vai mistä, mutta kyllä on ollut miehelleni vaikeaa töihinlähtö loman jälkeen. Vaikka hän ei sitä ääneen surkuttele, niin Melskakin yhtenä päivänä asian huomasi, kun oli täällä papan töihinlähdön aikaan.
- "Hän ei haluaisi lähteä hänen töihinsä" Melska tokaisi katsellessaan papan valmistautumista töihinlähtöön. Kun mies unohti eilen lompakon kotiin, joku lapsista sanoi:
- "Se jätti sen kotiin sen takia, että saisi mummon käymään luonaan".
Tasan kaksi vuotta on miehellä aikaa eläkkeellepääsyyn, joten innostusta ja inspiraatiota täytyy kyllä vielä jostakin hakea.
Tänä kesänä ei edes ole tiedossa juurikaan ylitöitä hyvän kuljettajatilanteen takia. Tuntuu, että vapaapäivinä vietetty totaalinen irtiotto työasioista vielä entisestään nakertaa työmotivaatiota.
Kaiken kukkuraksi tämän kesän lomakuukausi Lautakankaalla sai aikaan myös sen, että täällä on vanhempien lisäksi myös joukko lapsia, jotka päivittäin sanovat ikävöivänsä elämää omassa talossa.

No niin. Mies on lähtenyt töihin, Lähihoitajapoika tyttöystävänsä kanssa on vienyt joukon Sea Life -paikkaan. En löytänyt oikeaa nimitystä merenelävien esittelypaikalle, joka sijaitsee Linnanmäen kupeessa.
Pikkupojilla on kavereita kylässä, itse haaveilen rentoutustyöstäni silittämisestä.

Kaisan koirakaipuu kanavoituu myös muihin elikoihin. Yhtenä päivänä sateen jälkeen hän toi pihalta kaksi  etanaa ja rakensi niille pahvilaatikosta asunnon. Kiikkutuolista alkaen oli etanoiden talo sisustettu. Melska antoi toiselle etanalle nimen. "Nopsa" on aika osuva nimi etanalle, joka tekee kaikkensa karatakseen pahvilaatikkokodista.
Kaisan mielipahaksi annoin etanoille häädön muutaman tunnin kuluttua.

5 kommenttia:

  1. Hei Sirkku.
    Inha on Suomessa käytössä oleva sukunimi, joten on todella töykeää käyttää sitä (kuten nyt ilmeisesti teit) lyhenteenä inhottavasta. On kurjaa, kun monia lapsia kiusataan sukunimensä takia ja toivoisin, että edes me aikuiset osaisimme olla toisia loukkaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, kun huomasit asian. Korjasin tekstin, koska etanat eivät Kaisan mielestä olleet lainkaan inhottavia, pelkästään suloisia.

      Poista
  2. Meidänkin tytöllä oli vuosi sitten lehtokotiloita lemmikkeinä kuukauden ajan. Ensin ne olivat minusta vähän epämiellyttäviä, mutta sitten totuin niihin ja annoin niiden ryömiä jopa kättäni pitkin. Tuntui märältä :)

    VastaaPoista
  3. Ei Anonyyminkään tämmöisestä tarvitsisi vetää hernettä nenäänsä. Suomen kielessä on monta muutakin sanaa, joita käytetään varsinkin murteissa ja ovat sen lisäksi sukunimiä.

    Itse käytän inha-sanaa, eikä olisi tullut mieleenikään yhdistää sitä loukkaavassa mielessä saman nimiseen ihmiseen. Kielitoimiston sivuiltakin löytyi äkkiä katsottuna sanapari "inha ihmisraukka".

    Sanat ovat sanoja, loukata voi vallan toisilla keinoilla. Enkä usko sitäkään, että tätä Sirkun ihanaa blogia lukee kovin moni tuon niminen lapsukainen. Vai ottiko omaan nilkkaan? Sivumennen sanottuna, nimettömiin viesteihin ei kannattaisi edes vastata, mutta tulipa sekin nyt tehtyä.

    VastaaPoista
  4. Lehtokotilot meillä kyllä saavat äkkinäisen lopun, kun niitä löytyy ja saa kiinni. Jopa mökillä on kaksi kappaletta löytynyt (ja tuhottu), vaikka oletimme sen olevan kotilovapaata aluetta. Ovat tulleet kai auton mukana ja tipahtaneet tai tiputtautuneet maahan...
    Toki toisille ne ovat ihan mukavia lemmikkejä, toisille tuholaisia.

    VastaaPoista