Selailin lainassa olevaa kuvateosta Puulasta. Kirjan hakemistosta pomppasi silmiini dokumenttiohjelman nimi: "Ja isä vei kanalta pään".
"Isä vei kanalta pään"... aloin kelata mielessäni ja yhtäkkiä muistin isäni puhuneen tästä. Menin koneelle ja laitoin lauseen hakusanaksi. Ylen Elävään arkistoon päädyttyäni riemastuin, sillä löysin kadoksissa olleen maanläheisen dokumentin suurperheestä. Ja toden totta: isäni aikoinaan minulle vinkkasi tästä tv-ohjelmasta ja katsoin sen kahteenkin kertaan.
Isälle tämä dokumentti oli myös mieluinen, koska hän oli vieraillut Väisälänsaaressa perheen luona ja oli ollut lukemattomat kerrat filmillä näkyvän maitolaivan reitillä mukana. Minua ja miestäni tietysti ihastutti perheen pihamaalla nököttävä Helsingin Liikennelaitoksen sininen bussi, joka oli lasten mieluisana leikki- ja oleskelupaikkana.
Joskus kotona käydessäni noina vuosina isäni ehdotti, että menisimme käymään kylässä perheen luona. Jostain syystä kyläänmeno jäi.
Myöhemmin isä kertoi minulle, että perheen äiti oli kuollut. Dokumentin esittelyssä Arkiston sivulla tästä mainitaankin. Jos laskin oikein, perheen äiti kuoli 11 vuotta tämän dokumentin valmistumisen jälkeen.
Tämä dokumentti on ihastuttava. Lasten aitous ja ilo yksinkertaisista asioista ja toistensa seurasta on koskettavaa. Väisälänsaaren luonto tulee myös karussa kauneudessaan esille.
Olisi niin mukava tietää, mitä perheen lapsille ja isälle kuuluu tänään. Jos joku heistä osuu kuulolle, otamme sydämen lämmöllä terveiset vaikka kommentin välityksellä vastaan.
Linkistä klikkaamalla pääset Ylen Elävän arkiston sivulle, jossa voit katsella tämän 25 minuutin pituisen suomalaisuuden historian helmen.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ja_isa_vei_kanalta_paan_42390.html#media=42392
Kiitos vinkistä, tuli katsottua heti. Vähän erilaista elämää kuin kaupungissa :)
VastaaPoistaDokumentin alun linnunlaulu vangitsi heti katsomaan koko pätkän....
VastaaPoistaJa oli kyllä kovin tutun tuntuista eloa. Oma lapsuuden kesä-fiilis valtasi..... itse olen tosin hämeestä, mutta siis tuo elon kulku oli niin samankaltaista. Vapaus toteuttaa itseään, vapaus olla lapsi. Ja toisaalta taas jo hyvinkin pienestä olla mukana elämässä täysillä. Nähdä asioita, joita usein nykylapsilta pyritään jopa peittelemään. Tuota elämän aitoutta vaalitan myös minun kodissani. Haluan antaa omille lapsilleni mahdollisuuksien mukaan sen saman aidon tunteen ja lapsuuden joka itselläni oli.
Mutta vielä summa summarum; Hieno ajan- ja paikankuva tuo filmi!
Marjaana :-)
Upea dokumentti, tuosta ei elämä parane.
VastaaPoistatv Leena
Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaHei Sirkku ja kiitos dokumenttivinkistä, tuli katsottua samantien, ihan omanlainen tunnelma siinä, 20 vuotta kulunut tuosta, mitähän tosiaan muulle perheelle kuuluu. On maailmakin muuttunut tässä ajassa.. Tuli mieleen että olisipa mielenkiintoista seurata dokumenttia teidän perheen maallemuutosta:)! Kukahan tarttuisi ideaan..?:) Kiitos kivasta blogista ja aiheista joita käsittelet. Siunausta perheellesi t. Lotta
VastaaPoistaHei, Lotta,
Poistapariin kuvaustarjoukseen olemme antaneet ristiriitaisen ei-vastauksen: puolet perheestä oli ajatuksesta vallan innoissaan ja toinen puoli "ei ikinä, ei meistä".
Minäkin olen sitä mieltä, että aiheesta saisi mainion dokumentin kaikkine vaiheineen, mutta Suomi on niin pieni maa, että vaatii paljon rohkeutta antautua sellaiseen leikkiin.
Kaikenkaikkiaan dokumentit suomalaisten perheiden elämästä on mielenkintoisia, mutta niitä tulee vastaan kovin vähän.
Siunausta sinunkin elämääsi, Lotta.
Hei Sirkku, varmasti vaatisikin rohkeutta avata elämäänsä! Mahtaisiko kameroihin tottua, en tiedä:) Olen saanut blogisi kautta perheesi elämänarvoista sellaisen kuvan, että jotenkin toivoisin kaikkien nykyajan tosi-tv-ohjelmien keskelle tuulahduksen teidän perheenne elämää, jossa näkyvät sellaiset perusarvot jotka monille meille ovat tärkeitä: perheen ja läheisten arvostaminen,kristillisyys, luonto sekä juuret ja niiden arvostaminen. Harkitkaa vielä! t. Lotta ("vain" viiden lapsen äiti)
PoistaHei!! Vastailen tähän vanhempaan tekstiin-- mutta kun sattumalta löysin tämän ja satun tuntemaan perheen dokumentista! :) Oma isäni dokumentissa oleva sian lopettaja-- vähän erilainen meininki tuolloin. Kesät tuli vietettyä Ruhasten luona Väisälänsaaressa-- ja melkein joka viikonloppu vierailtiin muutoinkin. Satu-äidin kuoleman jälkeen käynnit vähenivät, mutta poikia aina välillä näkee tai heistä kuulee. Isähän meni naimisiin uudelleen, mukavan vaimon kuulema löysi. Satulla oli aina herkkuja kaapissa ja niitä saatiin maistella, tulipahan postitse välillä paketti kotiinkiin pikkusine kääröineen jossa karkkirahaa.. Muistot ovat parhaita. Lapsuuden parhaat kesämuistot maalta! ❤
VastaaPoistaOlipa viestisi ihana yllätys!
PoistaSilloin tällöin on perhe ollut mielessä, mutta nyt jotenkin voin ajatella, että elämä on heilläkin jatkunut.
Hei-- vähän vierähti ennenkuin päädyin blogiisi vierailemaan taas. Huomasin blogiasi selaillessa että uskosi on sama kuin tällä perheellä-- ja itselläni. Siksi vielä yksi muisto äidistään-- parhaat rukoushetket kun tapahtuivat aamulypsyllä! :) Kerran Satu kertoi kuinka oli ollut kipeä selkä ja lypsäessä oli rukoillut ja selkäkipu oli lähtenyt. Jotenkin itseäni ainakin rohkaiseva kuinka Taivaan Isä pitää huolen meistä kaikista-- juuri siellä missä olemmekin. :)
PoistaSattumalta törmäsin blogiisi. Perheen ensimmäisen pojan Ilkan kanssa kohta 14vuotta naimisissa olleena voisin sanoa tuntevani perheen. Muiden elämää en julkisesti viitsi raottaa. Mutta me asumme, nyt Mikkelissä 8 vuoden Rovaniemellä olon jälkeen. Meillä on kaksi lasta.
VastaaPoistaHei, Naelisar ja kiitos terveisistäsi!
PoistaKaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Tuttu perhe sinänsä,tuli oltua v-98 syyskuussa kertaus harjoituksissa ja meillä oli iv-piste sen talon piha piirissä ja teltta,5 päivää oltiin ja meidän jäljiltä jäi erään rakennuksen katolle torni,ihan mukava muisto kyllä jäi,terveisetJoensuusta.
VastaaPoista