Työn kaksi puolta

Mainitsin iltapalan syömisen lomassa pienimmille, että torstai-iltana alkaa minulla kahden yön yövuorot.
Kaisa kysyi, miksi menen töihin. Miettimättä vastaustani sen syvällisemmin, vastasin puolihuolimattomasti:
- "Jotta voin ostaa sinulle jotakin kivaa".
Näin jälkeenpäin ajatellen olisi kai ollut viisaampaa puhua jotakin vaikka vuokrasta tai sähkölaskusta, mutta ajattelin vastata lapselle mieleisesti.
Kaisa sanoi:
- "Kaisa ei tartte mitään, mulla on jo kaikkee."

Voisiko Kaisan puheet tulkita niin, että hänelle ei ole kovinkaan paljoa merkitystä jollakin tavaralla, herkulla tai huvituksella, vaan parempi vaihtoehto olisi äiti kotona?

Silloin tällöin on ollut ihan hyvä asia, että perheemme tiliä on kartuttanut myös äidin pienet tienestit.
On mukava maksaa laskut ajallaan ja laittaa ruuaksi muutakin kuin makaronipöpelisköä.
Tai sanotaanko vielä tarkemmin: on mukavaa, kun kaikki laskut saadaan maksettua ja jokaisena päivänä saadaan ruokaa.

Niistä laskujen maksuun riittävistä rahoista ei tarvitse lasten vielä kantaa mitään huolta.
Ruuasta, jonka lapsi saa syödä rakkaittensa seurassa onnellisena ja rauhassa, hän on kiitollinen.
Kovin vähän on onnellisuutta tuovia asioita, joiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa.

Kun lähden torstai-iltana yöksi töihin, peittelen Kaisan sänkyyn nukkumaan, annan monta suukkoa ja halia, rukoilen iltarukouksen Kaisan asioista.
Kun tulen perjantaiaamuna töistä, herätän Kaisan kouluun, annan aamusuukon ja halin ja kysyn, mitä hän haluaa aamupalaksi.
Kun hän lähtee kouluun, annan suukon ja halin ja toivotan hyvää koulupäivää ja enkeleitä koulumatkalle.

Sitten menen itse nukkumaan ja kiitän Taivaan Isää Kaisasta ja työstä.