Kaksi yötä muuttoon

Eilen isin työn päättymisen riemu vaihtui hienoiseen haikeuteen, kun vuorossa oli työvaatteiden, avaimien ja kassan luovutus. Isin vaatekassista puuttui kravatti ja lähdin sitä viemään Ruskeasuolle ja pääsin näkemään viimeiset silmäykset mieheni työpaikasta.
Ruskeasuon varikko oli viimevuodet miehen toimipaikka, kun avioliittomme alussa se oli Koskela. Silloinhan asuimme työsuhdeasunnossa lähellä varikkoa.

Huomasin ajattelevani, että 31 vuotta samassa työpaikassa luo elämään ja työhön vakautta ja turvallisuutta, unohtamatta kuitenkaan työn raskautta ja vaativuutta. Miehelleni on varmasti toisella tavalla haikeaa jättää työnsä noin pitkän ajan jälkeen, toisin kuin minulla, kun ehdin olla vanhainkodissa vain parisen vuotta ja senkin osa-aikaisena.
Tuon bussinkuljettajatyön lisäksi mieheni ehti olla 13 vuotta metallitehtaassa, jonne hän meni käytännössä nuorena poikana, heti ammattikoulusta päästyään.

Haikeus haihtui nopeasti illan aikana, kun miehen jonkin aikaa vihoitellut hammas äityi hirmuiseen särkyyn. Sain varattua hänelle täksi aamuksi Kampista http://www.megaklinikka.fi/ Megaklinikalta ajan. Kuten tekin, myös me ajattelimme, että tällainen terveyspalvelujen sujuvuus on tulevaisuudessa epävarmempaa. Metromatka täältä kotoa Kamppiin hammaslääkäriin kestää kaksi minuuttia...

Särkyyn tuli kertakaikkinen apu: hammasromu kiskaistiin suosiolla pois. Mies toi pienessä muovipussissa hampaanraadon näytille. Eipä ollut ihme, että hammas on ollut jo jonkin aikaa ärtyisä varsinkin syömisen jälkeen.

Ylihuomenna isi käy hakemassa kuorma-auton ja alamme pakata tavaroita autoon. Tänä iltana vanhin poika hakee huollosta autonsa ja tuo sen minulle. Autoasiamme ratkesi oikein hyvällä ja helpolla tavalla, kun vanhin poika ehdotti, että voi myydä autonsa meille. Pieni koeajo lienee tänä iltana paikallaan, että sitten torstaina selvitän auton, itseni ja neljä lasta Kangasniemelle. Isi ajaa muuttoauton.

...

Minulla on levollinen ja onnellinen mieli. Taivaan Isä on osoittanut käytännössä - ihan pienintä yksityiskohtaa myöten - että Hän on meidän turvamme ja apumme kaikissa elämän vaiheissa. Käytännössä elämämme kuviot keikahtavat ihan uusille urille. Asuminen, eläminen, liikkuminen, ihmisten kanssa eläminen, työt ja koulut, kaikki muuttuvat täydellisesti. Taloudellisessa mielessä keikautamme veneen ihan kunnolla kumoon. Lähemme avioliittomme taloudellisesta huippuvuodesta syvän loikan, jonka vakaudesta ei etukäteen ole mitään kuvaa. Taloudellinenkaan tilanne ei minua pelota, koska koko muuton takana on Jumalan lupaukset huolenpidosta. Useaan otteeseen viime vuosien aikana olen saanut vahvistusta muuttoasian etenemiseen lupauksesta ja suoranaisesta käskystä, että minun pitää viedä perheeni "isieni maille". Käytännön asioiden järjestyminen liki "itsestään" on vahvistanut päätöstä entisestään.

Nöyrä, vaan ei nöyristelevä on mieli, kun puhun Jumalan avusta jokaisen päivän ratkaisuihin ja tilanteisiin. Ei ole kuulkaa ollenkaan kysymys minun, ei mieheni, ei edes perintötilan jättäneiden vanhempieni erinomaisuudesta, että tällainen mahdollisuus maallemuuttoon tulee perheemme osaksi.

Nyt jatkamme miehen kanssa herkällä kuulolla etenemistä, koska molemmat koemme, että vähitellen Jumala alkaa näyttää meille viitteitä siitä, mitä tapahtuu muuton jälkeen. Kysymys on paikasta ja tehtävistä, jotka Hän haluaa meille osoittaa.

...
Luultavasti, jos Luoja suo ja elämme, seuraavat terveiset kuulettekin Kangasniemeltä.

Jos elämän vastoinkäymiset tuntuu uuvuttavan sinua, lue Psalmien kirjaa. Jos haluat esirukousapua, laita ihmeessä kommentissa viestiä. Jumala haluaa auttaa sinua.