Perillä erittäin onnellisesti

Olemme ihmeissämme ja täynnä kiitollisuutta. Olemme perillä uudessa kodissa ja minä olen palannut kolmenkymmenen vuoden jälkeen lapsuuskotiin. Olen "isieni mailla" ja elän todeksi Vanhan Testamentin riemuvuotta.

Muutto torstaina sujui todella hyvin. Muuttoautoon mahtui ne tavarat, joiden oli tarkoituskin, kuun lopussa käymme Isin kanssa hakemassa loput samalla kun Lähihoitajapoika tulee tänne. Tavaroiden paikoilleen laittaminen on ihan alkutekijöissään, mutta tarkoituksella emme näännytä nyt itseämme puurtamisella, vaan annamme aikaa katselemiselle ja elämän tunnustelulle. Muuttokuorman teko ja tänne rahtaaminen on pikkujuttu sen rinnalla, että olemme saaneet kaikkien huoneet kuntoon ja talon etukatoksessa olevat tavarat sijoitettua. Yksi huone kerrallaan on taloa tyhjennettävä ja sitten tarkkaan harkiten kalustettava uudelleen. Eilen sain käytyä läpi melkein kaikki keittiön kaapit ja tyhjennettyä ne tarpeettomasta tavarasta, mutta mitään meidän muuttokuormassa tullutta huushollikampetta en sinne vielä laittanut. Täällä tulee asumaan 11 henkeä, joten tavoittelen väljyyden harhakuvaa ja yritämme välttää kaikkea vähemmän tarpeellista tavaraa.

Kukaan ei ole vielä toistaiseksi ääneen sanonut kaipaavansa kaupunkiin. Saaralla vie oman aikansa tottua hyttysiin ja muihin eläviin, mutta suloisenpehmeä Diana-kissa on jo valloittanut Saaran sydämen täysin. Tiistaina paikallinen yrittäjä http://puulasport.fi/  (yrityksen sivut löytyvät linkistä) tuo Saaralle ja Kaisalle polkupyörät, niin uskon että Saaran sopeutuminen saa uutta puhtia kauankaivatun polkupyörän ansiosta. Tilan omilla teillä on turvallista lasten pyöräillä.

Kohta lähdemme Isin kanssa hakemaan Anne-Marin töistä. Lupasin Anne-Marille, että meidän tulomme jälkeen hänen ei tarvitse pyöräillä työmatkoja. 30 kilometriä pyöräilyä yhteensä työpäivän lisäksi hoivaosatolla on pidemmän päälle liikaa.

Kiitos myötäelämisestä ilossamme. Hyvät toivotuksenne kommenteissa ovat tehneet hyvän mielen.
Kunhan alan paremmin ymmärtää, että tämä on ihka oikeaa totta ja osaan taas kirjoittaa, kerron teille kananmunista, pihapiirissä raikaavasta kukon komentelusta, koirapersoonista, hurjasta tulevasta mustikkasadosta, upeista puista, vanhoista tavaroista, joita löytyy joka nurkasta ja kiitollisuudesta, että Jumala haluaa antaa meille kaikille pelkkää hyvää ja haluaisi antaa enemmänkin, kuin vain osaamme pyytää.