Kyllä nyt leikkaa ja Saara Linnanmäellä osa 2

Kiitos myötätunnostanne harvinaisen ongelmani kanssa, eli kuinka käyttää "löysä" raha. Ehdotuksissa oli muutama sellainen, jotka toteutan myös lähiaikoina, koska kunnollinen taskulamppu varaparistoineen, otsalamppu ja kunnollinen peitto (ihan untuvasellainen) ja tyyny ovat sellaisia hankintoja, jotka puoltavat paikkaansa. Suurin osa ehdotuksistanne minulla jo onkin.

Toissa aamuna aamukahvipöydässä istuessamme minulla pälkähti päähän, mitä oikeasti aion lahjakortilla ostaa: kalanfileerausveitsen. Lomilla ollessamme talolla on kalojen käsittely ollut sellaista avutonta nyhertämistä ja siitä meidät useimmiten enoni pelastikin tuomalla kalat valmiiksi fileoituina.
Stockmannin keittiötarvikeosastolla asiantunteva myyjä vei meidät suoraa päätä Victorinoxin veitsien luo ja olin kauppaan lähtiessä tutkaillut, että monet ammattilaiset ovat sanoneet paljon hyvää kyseisestä veitsimerkistä.
Veitsien edullisuus yllätti minut. Jos olisin tiennyt, että kunnon työvälineet ovat noin kohtuuhintaisia, olisin ostanut veitsen jo aikapäiviä sitten. Oli itsestäänselvä päätös ostaa kapeampi ja joustavampi ja leveämpi ja napakampi fileerausveitsi. Koska en ole koskaan käyttänyt teroitustikkua, myyjän mielipidettä kysyttyäni valitsin vielä sähkökäyttöisen veitsenteroittimen, joka sattui olemaan tarjouksessa.
Kuopion Veli fileroi yhdeksi työkseen kaloja, joten tilasin häneltä fileroinnin koulutuksen sopivana ajankohtana, kun on harjoittelumateriaalia riittävästi saatavilla. Eikä hän ammattilaisena tyrmännyt teroitinostostani, vaikka epäilin niin käyvän.

Kotona luin veitsenteroittimen käyttöohjeet huolellisesti. Hilpeyttä aiheutti kääntäjän kömmähdys ohjevihkossa, jossa mainitaan, että "laitetta voivat käyttää henkilöt, jotka ovat fyysisesti, henkisesti tai aisteiltaan rajoitteisia tai joilla ei ole riittävästi tietoa tai kokemusta laitteen käytöstä..."
Oli mukava törmätä edes jossakin määritelmään, että meiltä ei vaadita täydellisyyttä, kun alamme toimittamaan jotakin uutta askaretta. Mieskin sanoi, tekstin hänelle luettuani, että "tuohan on sitten ihan minua varten tuo kapistus!"

Testasin myllyä erääseen romuveitseen, jolla ei ole ikinä saanut asiallisesti leikattua edes pullapitkoa. Teroittimessa on keraaminen terä ja timanttiterä ja muutaman opetusvideon netistä katsottuani homman juju selvisi. Tarpeetonta lienee mainita, että veitsestä tuli terävä. Meidän huushollissa ei ole kuunaan ollut niin terävää leikkuuveistä.
Uusien veitsien kokeilun jätän talolle.

. . .

Tämä päivä kului rattoisasti Pasilan poliisitalolla. Lasten henkilökorttien hakeminen onnistuu (ainakin täällä) vain kiikuttamalla lapset henkilökohtaisesti paikalle ja jos molemmat vanhemmat eivät ole mukana, täytyy puuttuvalta olla valtakirja. Kolme tuntia istuimme kaikessa rauhassa jonottamassa ja harmittelin, kun ei ollut sukankudinta mukana. Jonottamisen olisi voinut välttää, jos olisi varannut ajan etukäteen, mutta en voinut kuukausi sitten tietää, minä päivänä pääsemme koko joukolla lähtemään ja antaako budjetti myöten moisen sijoituksen.


Muistatte, kun kerroin Saaran olleen hyvin pettynyt, kun Kampaajasisko jaksoi olla hänen kanssaan Linnanmäellä "vain" viisi ja puoli tuntia. Koska lähivuosina ei näillä näkymin Linnanmäki meitä jaksa houkuttaa, tein isojen poikien keskuudessa kyselyä, kuka olisi valmis uurastamaan ihan täysimittaisen huvipuistopäivän pikkusiskon kanssa. Toiseksi vanhin pojista löysi allakastaan sopivan vapaapäivän ja innostui ajatuksesta viettää päivä siskon kanssa. Tänään olikin sopivan pilvinen ja viileä päivä ja Saara pääsi puolilta päivin lähtemään veljen kanssa. Huvipuisto suljettiin iltakymmeneltä ja kohta sen jälkeen raitiovaunukyydillä veli palauttikin tyytyväisen, hyvinvoivan, hyvinsyöneen ja kymmenen tuntia Linnanmäellä viettäneen tytön.
"Me syötiin kolme kertaa päivän aikana. Mä en kans tajuu, miten se Saara jaksaa koko päivän juosta laitteesta toiselle, eikä se näytä yhtään väsyneeltä..." veli kommentoi puhelimessa huvipuistopäivän sujumista.
Luulisi isoveljelle unen maistuvan tänä yönä.