Sadan euron ongelma

Teoriassahan tätä voisi sanoa lomaksi, mutta ei tämä ihan nyt taida sitä olla. Siinä mielessä lomaa kyllä, että minulla ei ole tällä hetkellä työpaikkaa ja tänään hieroin viimeisen asiakkaani Helsingin hoitohuoneella. Eli olen vapaa töistä, mutta kääntöpuoli asiassa on aika raadollinen: ei ole tällä hetkellä tulojakaan. En toki ole ollenkaan huolissani perheen toimeentulosta, koska nyt on päällimmäisenä ajatuksena saada loputkin tavarat pakattua, huusholli pestyä ja vajaan kahden viikon kuluttua muuttokuorma kunnialla rahdattua talolle.

Asiat "päässäolevasta" muistilistasta vähenevät yksi kerrallaan, mutta ne, jotka ovat jäljellä, ovatkin aikaavieviä urakoita. Yksi työ, mikä on ikävästi jäänyt hoitamatta, on kolmen teini-ikäisen henkilökortin hommaaminen. Nyt on edessä puolen päivän jonotus Pasilan poliisitalolla, jos aikoo saada asian hoidettua täällä.

Toinen epätoivoinen urakka on lapsilta syntymäpäiväksi saamani sadan euron lahjakortin käyttäminen Stockmannilla. Lahjan antajat sanelivat ehdoksi, että lahjakorttia ei saa käyttää lasten hyväksi, vaan minun on pakko ostaa jotakin itselleni! En ole kyseisessä tavaratalossa asioinut useampaan vuoteen ja minulla on aavistus, että ainakaan vaateosastoilla ei ole mitään sellaista, mitä halauaisin ostaa. Kun olen vuosikaudet tottunut siihen, että ostan kaikki vaatteeni kirpputoreilta, en ole valmis maksamaan edes lahjakortilla ostettavasta vaatekappaleesta kymmeniä euroja. Kallein viime talvena ostamani vaate oli 8 euroa maksaneet mustat suorat housut, joita käytin sukulaisen hautajaisissa ja sen jälkeen "kirkkovaatteena".
Oikeastaan: antakaapas minulle oivallisia vinkkejä, kuinka käytän tuon sata euroa, kun en käytä kosmetiikkaa, koruja, hajuvesiä, terveystuotteita, urheiluvälineitä ja herkkuosastot saan suosiolla kiertää kaukaa näillä läskinmakkaroilla. Älkää ehdottako mitään sisustukseen liittyvää, koska minulla on sisustusta edessä yllin kyllin muuton jälkeen ilman ainuttakaan uutta "sisustuselementtiä"
Mies sanoi minulle, että lapsia kohtaan olisi loukkaavaa, jos antaisin lahjakortin jollekin, joka oikeasti tarvitsisi sitä.
Teiltä olen ennenkin saanut hyviä neuvoa.
Eikö ole nurinkurista, että pohdin tällaisia asioita... taidan vaivihkaa, vähin äänin tehdä lahjakortilla, mitä parhaaksi näen, enkä kerro lapsille mitään.