Jouluviikko alkaa

Nukuimme taas miehen kanssa viime yön vanhan talon puolella , mummonkammarissa. Se on paras paikka nukkua hiljaisuuden ja hyvän ilman takia. Jostakin syystä autojenkin ääni valtatieltä kuuluu vanhalle puolelle hiljaisemmin kuin tänne uuteen taloon.
Miehen piti kömpiä Anne-Maria kyyditsemään Mikkeliin inssiajoon ja Anne-Mari laittoi minulle viestiä, että oli laittanut tulet leivinuuniin, kun oli niin "kylmä". Piti sitten minunkin kömpiä lämpöisestä pesästä tänne uunia vahtimaan. Sisällä näyttää olevan 23,5 astetta ja ulkona 7,1. Jätin illalla laittamatta lämmityksen päälle talossa, koska ulkolämpötila oli melkein kymmenen astetta ja sisälläkin 25... Olemme tottuneet melko lämpimään, koska käytännössä lämpö on meille ilmaista, kun nakkaamme omia puita kattilan alle. Jos lämmitys verottaisi kukkaroa, olisin varmaan aika pihi lämmön suhteen, vaikka mukavuudenhaluinen ihminen olenkin.

En ole harrastanut työlistojen tekoa, kun hommien järjestys ja aikataulu on pysyneet päässä jotenkuten tännekin asti. Mutta nyt näyttää siltä, että jos haluan varmistua, että kaikki aikomani on torstaina iltapäivällä valmiina, on syytä laatia tälle viikolle työjärjestys. Sellaiset hommat kuin kotikaljan teko ja ruisleivän ja muikkukukkojen teko on ainakin sovitettava juuri oikealle päivälle, jotta kalja ehtii käydä ja muikkukukot ovat parhaimmillaan jouluaterialla.

Suunnittelemani joulupöydän tarjoilu sai idean vanhasta tutusta Astrid Lindgrenin lastenkirjasta "Eemeli", jossa on suloinen luettelo ruuista, joita Eemelin äiti oli valmistanut jouluksi. En toki valmista niitä ruokia, mitä Eemelin äiti teki, mutta samanlaisen hengästyttävän, veden kielelle saavan ruokalistan olen mielessäni suunnitellut. Mukana on useita perinteisiä jouluruokia, perheemme yhteisiä herkkuja ja muutama "must", jotka on vain pakko juuri tälle aterialle saada.
Koko perheen yhteinen herkku on maissi- tai riisimuropaneroidut, puoliuppopaistetut porsaan ulkofilepihvit ja "must" on lakka-kermatäytekakku ja muikkukukot.
Koska ruokailijoita on tiedossa runsaasti ja joulunpyhiäkin riittää, voin huoletta laittaa ruokaa, koska tiedän, että kaikki tulee syödyksi. Se asia on muuten yksi suurperheen etu: ei tarvitse koskaan pelätä, että kaupasta ostettu tai kotona laitettu ruoka jäisi haaskuuseen. Aina on syöjiä ja kaikki menee kaupaksi mitä laittaa. Meillä kun on vielä varajärjestelmänä tuo kanala ja siellä pidetään kyllä huoli, jos ruuantähteitä sattuu jäämään.

Minulle ruuasta kirjoittaminen on aina ollut hiukan arka asia, koska joskus on jollakin lukijalla meneillään sellainen elämäntilanne, että ollaan kiitollisia kaikesta ruuasta, mitä hengen pitimiksi on ollut varaa hankkia. Meilläkin on ollut perheenä aikoja, jolloin liha joulupöydässä ei ollut itsestäänselvä joulurutiini. Silloin tuntui kipeältä lukea kauppojen joulumainoksia tai blogien jouluruokapäivityksiä.
Muistan yhden jouluviikon, kun istuin muutaman lapsen kanssa raitiovaunussa suurien ikeakassien kanssa ja olimme tulossa Kalliosta Pelastusarmeijan ruokajakelusta. Olimme saaneet paljon kaikkea ruokaa, lisäksi pinkan lahjakortteja ruokakauppaan ja kasseissa oli paketoitu lahja jokaiselle lapselle. Nuorin lapsista muistaa vieläkin Pelastusarmeijalta saamansa joululahjan ja tulee sen johdosta varmasti ajattelemaan koko loppuikänsä lämmollä Pelastusarmeijaa, niinkuin me muutkin.

Sinä jouluna opin, että joulutunnelma ja joulun ilo ei rakennu minkään materiaalisen, ei tavaran, ei ruuan ja juoman, varaan. Joulun silmätkostuttava tunnelma ja sydämenpakahduttava ilo tuli monista rakkaista ihmisistä, jotka jakoivat omastaan. Kuka kantoi keittiön lattialle monta kassillista ruokaa, kuka sujautti valmiin kinkun joulukortin kanssa oven raosta, kuka halasi niin lämpimät hyvänjouluntoivotukset, että syli oli lämmin koko loppupäivän.

Se ruoka, mitä tänä jouluna syömme, syödään kiitollisina Taivaan Isälle. Jumala on siunannut meitä monella tapaa alkaen tästä talosta ja mahdollisuudesta asua täällä. Ihmiset ympärillä ovat siunaus. Kotiseurakunta, jonka joulujuhlaa eilen vietimme, on siunaus. Naapurit ja ystävät ovat siunaus. Terveys on siunaus. Tämä joulu on siunaus.

Jouluviikon maanantaissa olemme. Sydämen avoimuutta toivotan sinulle.