Viisi kuukautta maalaisina

Kohtsillään tulee viisi kuukautta muutostamme. Minulta on kaupunkikodin tunnelmat jo unohtuneet, mutta kaupunkiin jääneitä ihmisiä on ajoittain kipeä ikävä. Tänään laitoin Naapurin Papan omaiselle viestiä ja kyselin, onko Pappa kotona vai jossakin hoitopaikassa. Sain kuulla, että meille niin rakas Pappa ei ole pystynyt asumaan kotonaan heinäkuun jälkeen, vaan on vuodepotilaana hoitolaitoksessa. Ikävä nipisti silmiäni ja sydänalaani ja näin silmissäni Naapurin Papan hymyilevän katseen ja touhukkaan olemuksen. Samalla muistui mieleeni, kuinka Pappa erään kerran pohdiskeli, kun yhdessä tulimme kerrokseemme hissillä kauppakassien kanssa:
- "Jos minä olisin nuorempi ja sinulla toisenlainen elämäntilanne, niin lyötäis hynttyyt yhteen".
Kun tätä tapausta kerroin miehelleni, tämä muisteli Papan leikkimielistä sutkautusta lämpimänä kesäiltana kerrostalomme pihamaalla:
- "Lähetäänkö naisiin?"

Tämä Naapurin Pappa oli se sota-ajat nuorena miehenä elänyt esimerkillinen ihminen, joka varttuneiden miesten ollessa rintamalla hoiti oman kotitalonsa ja viiden naapurin peltotyöt.

Toivottavasti Pappaa hoidetaan hellästi ja hänelle puhutaan lempeästi ja kauniisti.

Samalla tavoin ikävä kirpaisee, kun näen Facebookissa kuvia entisistä työtovereistani vanhainkodissa. Hetkessä mielessäni on kunkin osaston sydämelliset hoitajat ja aidot, persoonalliset asukkaat, jotka tekivät hoitajan työstä antoisaa ja mieltä virkistävää.

Kaupunkiinhan jäi neljä vanhinta lastamme. Tällä hetkellä näyttää siltä, että he kaikki pääsevät tänne joulunviettoon. Edellisestä koko perheen joulusta onkin useampi vuosi aikaa. Ties kuinka monena jouluna joku on ollut töissä tai matkoilla. Vietimme useamman täysin lahjattoman joulun ihan omasta halustamme. Nyt kun on poikkeuksellinen joulu jo muutenkin, on lahjojen hankkiminen "sallittua".

Meillä oli keittiössä pieni adventtikuusi, jonka eilen isin kanssa korjasimme pois. Pisteleviä neulasia siivotessani ehdin jo ajatella, mahtaako meille sittenkään tulla sisäkuusta. Voihan se olla, että jo kaupungista tulevien takia oikea kuusi täytyy olla, mutta ennen joulua minun on löydettävä vanhasta talosta valurautainen kuusenjalka, jonka muuton yhteydessä laitoin "talteen ja näkyvälle paikalle, jotta se sitten jouluna helposti löytyy".Olen sitä kuusenjalkaa nyt kahdesti käynyt vanhasta tuvasta etsimässä, eikä sitä ole vielä löytynyt. Heppoinen muovijalka on haudattuna takakuistin hiekkalaatikkoon ja jalassa on kiinni kuusi, johon laitoimme värivalot. Toinen kuusi tököttää etupihalla lamppuineen, mutta vielä on sellainen olo, että kuusia ei suinkaan ole tarpeeksi.
Helsingissä en ostanut aitoa kuusta siitä periaatteesta, että jos isälläni on metsää, niin minä en kuuttakymmentä euroa rupea neulasiaan pudottelevasta kuusipuusta maksamaan. Muovikuusi täällä maalla metsänomistajan tuvan nurkassa olisi niin naurettava juttu, että sellaista ei kehtaa edes ääneen puhua.

Ja muuten: jos joltakulta täällä lähiseuduilla se oikea kuusi vielä puuttuu, niin poikkea käymään. Täällä on ihan näköpiirissä sellaisia harventamisen tarpeessa olevia kuusia, joista olisi paljon iloa joulupuuna.
Nyt on viimeiset viikot käsillä polttaa kynttilöitä ulkolyhdyissä. Ei aikaakaan, kun pimein aika on selätetty, joten otetaan nyt kaikki ilo irti lyhyistä, hämäristä päivistä ja pitkistä öistä.
Iloa alkavaan viikkoonne!