Toisten on aika lähteä ja minä suren makkaroita ja autonrenkaita

Omat kyyneleeni pudottivat minut todellisuuteen, kun luin äsken yhden bloggaajan, Tiinan, kuolemasta. Tiinan blogi "Vasen rintani ja muuta sairasta" on terveellistä luettavaa silloin, kun omat murheet ja narinat tarvitsevat perspektiiviä ja kohtuullisuutta.

Eilen olimme tulossa Kuopiosta Kuopion Veljen iloisista ja levollisista 50-vuotisjuhlista, kun vajaa 10 kilometriä ennen kotia automme takarengas tyhjeni. Valituksillani ja marinoillani (lähinnä oman pääni sisällä) ei tuntunut olevan mitään rajaa. Eilisen aamun olin aloittanut vielä suuremmassa voihkeessa elämän vaikeudesta, kun aamulla herätessämme puolesta taloa oli sähköt poikki ja vesipumppu ei nostanut vettä.
Kummastakin episodista olemme hyvin selvinneet avuliaiden ystävien ansiosta, mutta siitä huolimatta minua ärsytti tänä aamuna suunnattomasti, kun aamupalaleipiä suunnitellessani huomaan, että koko talosta ei löydy minkään sortin leikkelettä. Sehän on tietysti ihmisen elossa vastoinkäyminen vaikeimmasta päästä...

Muistutan itselleni jälleen kerran, mikä on tärkeää tänään. En haluaisi kääriytyä huolineni lasten ulottumattomiin: fyysisesti läsnä, mutta ajatuksen tasolla kaukana hetkestä. Kykymme aistia toisen ihmisen tunnetiloja ja tarpeita sumentuu, jos kieriskelemme omien ajatustemme kanssa liian raskaasti.

Ruskan kulta hehkuu ulkona. Eilisen aikana ympärillä olevilta pelloilta oli puitu kaura. Viime yönä lämpötila käväisi pakkasen puolella.

Jos haluat nähdä oman elämäsi täysin uudessa valossa, käy vilkaisemassa muutama Tiinan blogin teksti. http://vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.fi/