Sieltä ja täältä

Puulan jäältä soitti meidän perheen pienin poika iltapäivällä. Oli niin innoissaan asiastaan, että oli sanoihinsa sotkeutua:

-"Äitiäiti! Verkoista tuli kahdeksan kuhaa, yks oli kyllä kuollu ja yks lahna! Yks kuha on ainakin kolmekilonen."

Myöhemmin isi kuvaili suurinta kuhaa "jöntiksi" ja mummo kuulema sai "tapella" sen kanssa. Anne-Mari laittoi sähköpostilla asiaankuuluvat todistusaineistokuvat saaliista ja sen perkauksesta. Yhdessä kuvassa makasi uupunut hiihtäjäpoika tienposkessa lumikasassa. 

Hierontapäivä koululla oli oikein virkistävä. Asiakkaat olivat puheliaita ja tutustuin jälleen uuteen mielenkiintoiseen henkilöön. Koululla olikin vilskettä, kun ryhmästämme oli 13 oppilasta hieromassa ja jokaiselle tuli asiakkaita koko aamupäivän ajan. Opetusluokka oli jaettu verhoilla hoitotiloiksi ja iloinen puheensorina kuului hieronnan lomasta enimmän aikaa. Asiakaskunta oli hyvin monenikäistä: parikymppisistä yli 80-vuotiaisiin. Suuri osa asiakaskunnasta näyttää olevan päätetyöskentelijöitä, joilla ei niska-hartiaseutu tahdo pysyä työn vaatimusten mukana.

Tänään opettajamme aloitti myös koehieronnat, joissa jokainen opiskelija tekee opettajalle jonkun osahieronnan. 

Ikävä lähtee parsien

Harvakseltaan on tänään soiteltu Helsingin ja Kangasniemen välillä. Päivällä minulle iski niin kova ikävä, että oikeasti oli itkussa pitelemistä. Talosta loppui parsittvat sukat ja korjausta odottavat vaatteet. "Kanavoin" ikävän ompeluhommiin. Korjauskori tyhjeni ja ikäväkin helpotti, kun lisäksi Muru-miniä osoitti suloista myötätuntoa. Hyvä tietää, että näin kova ikävä voi tulla, ettei edes suunnittele kahdessa paikassa asumista. Jos toinen ajaisi toisessa päässä linja-autoa ja toinen hieroisi asiakkaita sen minkä ehtisi, niin ei siinä varmaan kerkiäisi ikävöimisestä puhumaankaan. Monella pariskunnalla kun on ihan pakkotilanne niellä ikävänsä ja hyväksyä asia, että eri paikkakunnilla joudutaan välillä olemaan. Mutta me ainakin nyt tiedämme, ettemme ala sellaista työtilannetta ehdoin tahdoin järjestelemään.

Miika on käynyt Anne-Marin kanssa hiihtämässä ja huomenna he pääsevät nostamaan verkot pois järvestä. Kotiintulostakin on jo puhuttu ja tunnustan, että painostin hiukan miehiä aikaistamaan kotiintuloaan. Anne-Mari kotiutuu vasta ihan loppuviikosta.

Minulla on huomenna koko koulupäivä asiakashierontoja. Sillä aikaa hiihtolomalaiset kotona yrittävät viihdyttää itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Tänäänkin satoi vettä hyvin monessa eri olomuodossa ja Saara oli ainut, joka vietti koko päivän ulkona. Kahdeksan tunnin ulkoilun jälkeen- jonka tosin ruokailu välillä katkaisi - piti keksiä vahvat perustelut kotiintulolle "niin aikaisin".
Kaisalla on luokkakaveri ja paras ystävänsä kylässä koko viikon ja he keksivät kyllä mukavaa tekemistä koko päiväksi. En muista, milloin olisin viimeksi tavannut noin sopuisat ystävykset.

Iltarukous puhelimessa

Miika ja Isi soittivat talolta siitä makuuhuoneesta, joka on meidän tuleva makuuhuone. Olivat jo lähdössä nukkumaan. Pieni poika oli korvin kuultavasti onnellisen uninen, Isi onnellisen lempeä-ääninen.
Montaa sanaa ei tarvinnut enää vaihtaa, kaikki oli kaikilla hyvin. Miika pyysi, että äiti rukoilee hänelle puhelimessa iltarukouksen.
Kysyin Miikan tämän illan rukousaiheet. Ne oli tuttuja ja turvallisia: "rukoile-että-mä-nukahdan-nopeesti-että-mä-nukun-rauhassa-että-huomenna-ois-kivaa".
Minä rukoilin puhelimessa Miikalle iltarukouksen. Kiitimme Taivaan Isää tästä päivästä, että Hän oli suojellut ja varjellut meitä kaikkia, että meillä on ollut ruokaa ja koti. Pyysimme varjelusta Anne-Marille ja Mummolle mummon kirkonkylän kodissa, Miikalle ja Isille siellä, meille täällä ja Enolle hänen kodissaan. Ja että Miika ja Isi nukahtaa nopeesti, nukkuu hyvin ja että Isillä ja Miikalla on huomenna kivaa.
Päätimme puhelun hyvänyöntoivotuksiin.

(Päivän toinen kohokohta oli aamulla ollut järvellä: verkoista nousi viisi kuhaa, kaksi lahnaa ja siika. Miesten elämyksen kruunasi nuotiomakkarat. Luulen, että koti-ikävä alkaa olla voitettu ja miehet eivät edes ajattele Helsinkiinpaluuta ennen ensi viikon sunnuntaita.)

Tiskit tiskattu

- "Eikö täällä ole koko talossa ainuttakaan kattilaa?" ihmetteli mies ensisanoikseen aamulla soittaessaan. Tässä kodissa kattilakaappi on hellan vieressä alatasossa ja Lautakankaalla kaukana hellasta rinnan korkeudella, niin mies ei etsinnöistään huolimatta ollut löytänyt kattilakaappia. Kaapin sijainnin neuvottuani utelin tietysti, mitä hän aikoo kattilalla tehdä. Olivat päättäneet keittää aamupalalle kaakaota.

Raitis maalaisilma oli varmaan tehnyt tehtävänsä, koska miehet olivat nukkuneet aamulla vaille kahdeksaan asti, vaikka olivat sopineet Enon kanssa kirkonkylälle lähdöstä. Eno ei ollut nukkujia herättänyt, vaan teki toisen reissun unikekojen takia. Herätyksen laittaminen ei ollut käynyt miehillä mielessäkään, koska yleensä Isi on hereillä jo kukonlaulun aikaan.

Viisi koneellista oli uuden tiskikoneen alkurupeama. Olen häneen (tuo tuli kyllä ihan vahingossa, mutta kai tiskikone on aika persoona meidän huushollissa) hyvin tyytyväinen. Nyt voi välillä keskittyä vaikka lattioiden pesuun, kun ei tarvitse koko vapaa-aikaansa seistä tiskipöydän ääressä.

Melska soitti äsken minulle. Hän oli päiväkodin olympialaisissa voittanut mitalin saappaanheitossa. Lisäksi hän on piirtänyt enkelikuvan, jonka tuo mummolle huomenna.

Tämän kylän sosiaalisen iltaelämän keskus eli kirjastoauto tulee aivan kohta tuohon torin laidalle. Meidän ei tarvitse mennä ulos odottelemaan, vaan keittiön ikkunasta näkee, kun auto peruuttaa paikalleen. Kirjasto takapihalla kahdesti viikossa - kaikki ilo irti siitä palvelusta.

Maalle menijät ja kaupunkiin jäävät

Lautakankaalla käy tänä iltana nukkumaan kaksi onnellista miestä, meidän isi ja Miika. Aamulla he lähtivät junalla Mikkeliin, josta Eno tuli hakemaan heidät. 

Sain pitkin päivää onnellisia puhelinsoittoja. Ensimmäinen tuli Enon luota kahvipöydän äärestä, toinen jäältä verkkojen laitosta, seuraava Lautakankaalta jousipyssyn nuolien veistosta ja viimeinen pilkillä saadun ahvenen paistosta.

Miehet saavat toteuttaa maalaishaaveitaan ihan kahdestaan, koska äitini tulee talolle Anne-Marin kanssa vasta sunnuntaina. 

Hyvin vaikutti taloudenpito miehiltä sujuvan. Eno oli näyttänyt Isille lämmityskattilan käytön ja niin vain kaupunkilaismieheni oli osannut lämmittää talon. Minä muistutin vielä puhelimessa siitä, että veden lämpö kattilassa ei saa lähestyä sataa astetta, muuten käy köpelösti.

Ostin miehille vain menoliput (tosin annoin miehelleni rahaa paluulippuja varten). Saavat nyt olla maalla ihan rauhassa. Viimeinen mahdollinen kotiinpalun ajankohta on viikon päästä sunnuntaina.

Eilen illalla kyllästyin tiskaamiseen. Soitin taas tuttuun kodinkoneliikkeeseen ja pyysin tuomaan laskun kanssa kotiin uuden tiskikoneen. Laatuvaatimuksina lyhyt ja pitkä ohjelma sekä kuumapesuohjelma ja mahdollisimman hiljainen käyntiääni. Lupasivat tuoda perjantaiaamuna koneen, asentaa sen ja viedä vanhan mennessään. Nyt en kanna mitään huolta noista notkuvista astiakasoista, vaan jätän ne todistusaineistoksi, etteivät luule minun silkasta ostamisen ilosta vaihtelevan tiskikonetta toiseen. Astiapinot ovat vakuuttavat.

Kun eilen illalla tulin Vantaalta uusien yrittäjien veroinfosta kotiin illansuussa, oli Jenni tiskannut pari tuntia ja minä jatkoin sitten. 

Äitini epäili, että meillä "tuhlataan" astioita ja tiskivuoret johtuvat siitä. Minä puolustelin, että "ei täällä jokaiselle vesikulaukselle uutta lasia oteta kaapista". Valaisin asiaa sillä, että jokaisen aterian jälkeen tiskipöydälle tulee noin viidentoista hengen astiat ja kyllä niitä kattiloita ja paistinpannuja tulee tiskiin monta kertaa päivässä. Eli uskokaa pois huviksenne, että kyllä ne meidän tiskit ovat ihan aitoja eikä liioiteltuja.

Minun koulustani ei ole hiihtolomaa ja ensi viikolla on vuoropäivin asiakashierontoja ja teoriaa. Pidin asiakashieronnoista pitkän tauon vuodenvaihteessa ja nyt on tahkottava puuttuvat hierontatunnit ihan urakalla. Minun kannaltanihan olisi vain hyvä mitä enemmän ehtisin asiakashierontoja tehdä kouluaikana. Jokaisen asiakkaan kohdalla oppii aina uutta ja työskentelyvarmuus lisääntyy kokemuksen myötä. Lisäksi uusiin ihmisiin tutustuminen tekee työstä antoisaa.

Minulla ja miehellä oli ikävä toisiamme jo ennenkuin hän oli ehtinyt edes lähteä kotoa. Miehelle tekee oikein hyvää tuulettaa Helsingin liikenteessä turtunutta päätään Puulan jäällä puhaltavissa raikkaissa tuulissa. Sen kun muistan, en päästä itseäni vaipumaan lapsellisen ikävöinnin tilaan. Tosin ennakoin tyhjänvuoteensyndroomaa pyytämällä Kaisan ja Saaran viereeni nukkumaan. Ajatuksissa olen näköjään koko ajan miehen mukana.

Rakennustarpeita rakastamiseen

Jonkun aikaa olen pyöritellyt mielessäni asiaa, josta pitäisi kirjoittaa. Olen jutellut aiheesta myös mieheni kanssa ja hänellä oli asiasta täsmälleen samansuuntaiset ajatukset. Pari vuotta sitten kirjoitin samasta asiasta, mutta huomaan, että painopisteet ovat tarkentuneet ja tiivistyneet. Puhun parisuhteen vaalimisesta ja hoitamisesta.
Huomasin tänään, että periaatteet, joita pidän mieheni kanssa tärkeinä parisuhteessa, ovat varsin kelvollinen pohja mille hyvänsä ystävyyssuhteelle.
Olen lykännyt asiasta kirjoittamista myös sen takia, että viime viikkojen aikana kuulin tuttavapiirissä ja myös blogituttavien joukosta usean pariskunnan joutuneen erotilanteeseen. Ajattelin, ettei ole korrektia kirjoittaa parisuhteen hoidosta, kun yrityksistä huolimatta yhteiselo ei luonnistu toivotulla tavalla. Näille tuttaville voin sanoa, että ole luottavaisella mielellä. Parhaasi olet tehnyt ja asiat eivät aina suju niinkuin toivoisimme niiden sujuvan. Siitä huolimatta voit tämän juttuni lukea, mutta älä kaivele tikulla liejuja omasta suhteestasi, vaan laita ovi menneiden asioiden jälkeen kiinni ja astu uuteen päivään.

Tätä juttua pohtiessani olen ajatellut myös lähipiirin nuorisoa, jotka harjoittelevat yhteiseloa tuoreessa seurustelusuhteessaan tai ovat vasta menneet naimisiin. Nämä hyväksi havaitut periaatteet toimivat aivan varmasti myös nuorilla pareilla ja jo seurustelunkin aikana.

"Älä tee rakkaallesi mitään pahaa, älä edes toivo hänen elämäänsä mitään pahaa"
Kääntäen asian voisi myös sanoa: "tee rakkaallesi vain hyviä asioita".

Pienenpienet, vähäpätöisiltä tuntuvat asiat voivat nakertaa parisuhteen niin repaleiseksi, että se on kaikkien tuulien vietävissä.
Ihmisten oikeuskäsitys vaihtelee. Se mitä toinen pitää täysin hyväksyttävänä käytöksenä voi toisen mielestä olla uhka parisuhteelle. Selvittäkää puhumalla, jos ette tiedä toisen mielipidettä esimerkiksi flirttailusta tai vieraiden tapailemisesta. Jos mielipiteenne jakautuvat kahtaalle, ottakaa yhteiseen käyttöön se moraalisesti tiukempi mielipide, jos oikeasti haluat hyvää jatkoa suhteellesi ja yhteisen luottamuksenne rakentuvan vahvalle pohjalle.

Konkreettisesti "asioiden tekeminen" voi olla sitä, että jätät leikkimielisen kiusoittelun kokonaan pois kanssakäymisestäsi. Silloin tällöin huumorimielellä sanottu kiusoitteleva kommentti voi olla ihan hauskaa kummastakin, mutta jos kiusoittelusta tulee jokapäiväinen tapa kommunikoida, elämä alkaa hyvin pian käydä raskaaksi ainakin sen osalta, joka on altavastaajana.
Me mieheni kanssa harrastamme leikkimielistä kiusoittelua vain hyvin levänneinä ja silloin, kun kummallakaan ei ole vaikeita asioita pohdittavana. Erityisesti lasten kuullen pitää olla tarkkana, ettei tule puhuneeksi sivu suunsa.

"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"
Tämä periaate on suoraan Raamatusta. Oikeastaan toisen kunnioitus on suora jatkumo tuolle edelliselle periaatteelle.
Parisuhteesta voi tulla kaunis, hoitava ja luottavainen, kun kummallakin on pyyteetön kunnioitus toista ja hänen persoonallisuuttaan kohtaan.
Kun hyväksymme toisemme kunnioituksella, ei avioliiton suotuisan jatkumisen ehdoksi muodostu toisen muuttaminen itselle mieluisaksi persoonaksi.
Toisen kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että olisimme aina kaikessa samaa mieltä puolisomme kanssa. Kunnioitus tulee siitä, ettemme vaadi omaa mielipidettämme yhteiseksi linjanvedoksi.

"Jatkuvassa anteeksiannossa eläminen"
Vaikka kokisimme olevamme naimisissa maailman upeimman ihmisen kanssa ja vaikka yhteiselomme olisikin pelkkää onnistumisesta toiseen kulkemista, tarvitsemme keskinäistä anteeksiantoa jokaiseen päivään. Vaikka kuinka päätämme tietoisesti olla loukkaamatta toista, olla tekemättä mitään pahaa toiselle, kunnioittaa toista vakaasti joka tilanteessa, olemme silti niissä pyrkimyksissä hyvin vajavaisia.
On hyvä, että tavoittelemme kaikkea hyvää ja kaunista, mutta kun emme siihen aina kykene, on hyvä varustaa itsensä antamaan toiselle anteeksi. Anteeksiantava mielenlaatu antaa puolisolle tilaa hengittää, antaa tilaa olla oma vajavainen itsensä kaikkine vaikeinekin luonteenpiirteineen.

On lohdullista huomata, että rakastamisessakin kasvaa. Ne rautalangat, joita parikymmentä vuotta sitten käänneltiin, ovat aikojen saatossa patinoituneet ja ovat oikeastaan aika kauniita.
Toivottavasti voit rakentaa vahvaa suhdetta yhdessä. Jos et saa puolisoasi innostumaan asiasta, yritä edes sinä. Tee hyvää, kunnioita, anna anteeksi. Lukemattomat parisuhteet ovat pelastuneet, kun edes toinen on jaksanut yrittää.

Jos elämäntilanteesi on elää yksin, et todellakaan päädy harhapoluille, jos jokapäiväisissä ystävyyssuhteissasi etsit näitä periaatteita. Saatat jopa tulla korvaamattoman tärkeäksi monelle yksinäiselle, joka ei ole saanut kokea huomaavaisuutta, kunnioitusta ja anteeksiantoa.

Ituja ja kananmunia

Tähän aikaan vuodesta tuoretuotteet ovat kaupassa kalleimmillaan. Tuoretuotteilla tarkoitan nyt kasviksia, jotka eivät vuodenajasta johtuen kasva meillä ilman kasvihuoneolosuhteita. Olisi mielenkiintoista (kammottavaa) tietää, mikä on yhden suomalaisen kasvihuonekurkun todellinen hinta, jos lasketaan kasvihuoneen perustamiskustannuksista alkaen talvisen valon, lämmön ja kosteuden hinta lisättynä suomalaisiin työvoima- ja kuljetuskustannuksiin. Todellisuudessa minua ei kiinnosta tietää samoja kustannuksia kurkusta, joka on lentänyt tänne Espanjasta. Ja todellisuudessa pyrin karttamaan sellaisten kasvisten ostamista, jotka eivät kasva maassamme tähän aikaan luonnonvaraisesti. Suomalaiset marjat pakasteesta ja suomalaiset juurekset kellarista riittävät mainiosti täyttämään vesiliukoisten vitamiinien tarpeen.

Lisätuoretta lautaselleen voi kasvattaa itse vaivattomasti myös tähän aikaan vuodesta. Tein kokeilun mungpapujen idättämisestä ja nyt kekottaa tiskikaapissani jo useampikin itupurkki. Ongelma suuressa perheessä on ainoastaan siinä, että kapasiteetti täyttää kysyntä ei kulje käsikädessä itutuotannon kanssa. Todella edulliseksi oman tuoreravinnon kasvattaminen tulee. Kaupassa näkyi mungpavun itujen kilohinta olevan 20 euron tuntumassa.
Idut ovat herkullisia monessa muodossa. Lapset napsivat niitä sellaisenaan, itse tykkään syödä ruuan lisukkeena tai leivän päällä. Tänään sekoitin ituja perunasalaattiin.
Idättämisestä ja itujen monipuolisesta ravintoarvosta löytyy asiantuntevaa tietoa hakemalla. Jos olet suunnitellut idättämisen aloittamista, älä suinkaan jahkaa kymmentä vuotta niinkuin minä, vaan etsi lasipurkki, sideharsokappale, tukkalenksu tai vahva kuminauha ja pussillinen vaikkapa niitä mungpapuja, joiden idättämisestä kannattaa aloittelijan aloittaa. Kun pääset tuoreen makuun, jää mauttomankitkerät lentokurkut ostamatta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kananmuna  Käypäs lukaisemassa, mitä kananmunasta kerrotaan. Mieti luettuasi, oliko sinulla joitakin virheellisiä käsityksiä kananmunan ravintoarvosta tai käytöstä. Seuraavaksi mieti, kuinka paljon käytät ravinnossasi kananmunaa. Jos sinulla ei ole allergiaa tai sairautta, joka rajoittaa kananmunan syömistä, mieti, kannattaisiko sinun lisätä kananmunaa ruokavaliossasi.
Itse olen vähän tarkistanut suhtautumistani kananmunansyöntiin ja nyt tarkoituksellisesti lisännyt kananmunaa perheen ruokavalioon. Aamupalalla syöty kananmuna pitää nälän kauemmin loitolla ja vanha kunnon munavoi kannattaa tehdä useammin leivänpäälliseksi.

Kaupassa kananmunakotelot on merkitty "parasta ennen" -päiväyksellä. Moni laittaa tietämättään roskiin täysin käyttökelpoisia kananmunia päivämäärän takia. Kananmunat ovat erittäin hyvin säilyviä ja ovat tasalämpöisesti säilytettynä syömäkelpoisia viikkokausia. Ennen vanhaan kananmunia säilytettiin kuukausikaupalla, kun niitä ei raskittu käyttää. Itse olen käyttänyt pari kuukautta yli käyttöpäivän olevia kananmunia, eikä ainuttakaan pilaantunutta ole tullut koskaan vastaan. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa munat rikkoa yksitellen astiaan ennenkuin lisää ne pannulle tai taikinaan. Pilaantuneen munan tunnistaa takuuvarmasti hajusta. Jos raaka kananmuna tuoksuu miedosti kalalle, ei itse munassa ole mitään vikaa. Kanat ovat vain saaneet rehua, joka on tehty kalasta.

Tällä viikolla on Ruoholahden S-marketissa myyty kymmenen munan koteloa hintaan 1.09e. Kananmunantuottajien kohtaloa en voi ajatella aina suurta perhettä ruokkiessa, joten olen hamstrannut tarjousmunia kilokaupalla. Tokihan "kaupan munia" ostaessani aina haaveilen omasta kanalasta.
(Tämänpäiväisessä "Suurperhe Bates" -jaksossa oli myös kanalan perustaminen aiheena.)