Maalle menijät ja kaupunkiin jäävät

Lautakankaalla käy tänä iltana nukkumaan kaksi onnellista miestä, meidän isi ja Miika. Aamulla he lähtivät junalla Mikkeliin, josta Eno tuli hakemaan heidät. 

Sain pitkin päivää onnellisia puhelinsoittoja. Ensimmäinen tuli Enon luota kahvipöydän äärestä, toinen jäältä verkkojen laitosta, seuraava Lautakankaalta jousipyssyn nuolien veistosta ja viimeinen pilkillä saadun ahvenen paistosta.

Miehet saavat toteuttaa maalaishaaveitaan ihan kahdestaan, koska äitini tulee talolle Anne-Marin kanssa vasta sunnuntaina. 

Hyvin vaikutti taloudenpito miehiltä sujuvan. Eno oli näyttänyt Isille lämmityskattilan käytön ja niin vain kaupunkilaismieheni oli osannut lämmittää talon. Minä muistutin vielä puhelimessa siitä, että veden lämpö kattilassa ei saa lähestyä sataa astetta, muuten käy köpelösti.

Ostin miehille vain menoliput (tosin annoin miehelleni rahaa paluulippuja varten). Saavat nyt olla maalla ihan rauhassa. Viimeinen mahdollinen kotiinpalun ajankohta on viikon päästä sunnuntaina.

Eilen illalla kyllästyin tiskaamiseen. Soitin taas tuttuun kodinkoneliikkeeseen ja pyysin tuomaan laskun kanssa kotiin uuden tiskikoneen. Laatuvaatimuksina lyhyt ja pitkä ohjelma sekä kuumapesuohjelma ja mahdollisimman hiljainen käyntiääni. Lupasivat tuoda perjantaiaamuna koneen, asentaa sen ja viedä vanhan mennessään. Nyt en kanna mitään huolta noista notkuvista astiakasoista, vaan jätän ne todistusaineistoksi, etteivät luule minun silkasta ostamisen ilosta vaihtelevan tiskikonetta toiseen. Astiapinot ovat vakuuttavat.

Kun eilen illalla tulin Vantaalta uusien yrittäjien veroinfosta kotiin illansuussa, oli Jenni tiskannut pari tuntia ja minä jatkoin sitten. 

Äitini epäili, että meillä "tuhlataan" astioita ja tiskivuoret johtuvat siitä. Minä puolustelin, että "ei täällä jokaiselle vesikulaukselle uutta lasia oteta kaapista". Valaisin asiaa sillä, että jokaisen aterian jälkeen tiskipöydälle tulee noin viidentoista hengen astiat ja kyllä niitä kattiloita ja paistinpannuja tulee tiskiin monta kertaa päivässä. Eli uskokaa pois huviksenne, että kyllä ne meidän tiskit ovat ihan aitoja eikä liioiteltuja.

Minun koulustani ei ole hiihtolomaa ja ensi viikolla on vuoropäivin asiakashierontoja ja teoriaa. Pidin asiakashieronnoista pitkän tauon vuodenvaihteessa ja nyt on tahkottava puuttuvat hierontatunnit ihan urakalla. Minun kannaltanihan olisi vain hyvä mitä enemmän ehtisin asiakashierontoja tehdä kouluaikana. Jokaisen asiakkaan kohdalla oppii aina uutta ja työskentelyvarmuus lisääntyy kokemuksen myötä. Lisäksi uusiin ihmisiin tutustuminen tekee työstä antoisaa.

Minulla ja miehellä oli ikävä toisiamme jo ennenkuin hän oli ehtinyt edes lähteä kotoa. Miehelle tekee oikein hyvää tuulettaa Helsingin liikenteessä turtunutta päätään Puulan jäällä puhaltavissa raikkaissa tuulissa. Sen kun muistan, en päästä itseäni vaipumaan lapsellisen ikävöinnin tilaan. Tosin ennakoin tyhjänvuoteensyndroomaa pyytämällä Kaisan ja Saaran viereeni nukkumaan. Ajatuksissa olen näköjään koko ajan miehen mukana.