Havahduinpa muutama päivä sitten siihen oivallukseen, että saan olla oma itseni.
Ja havahduin siihen, että jotenkin olin päästänyt olemiseeni mukaan sellaista ylimääräisen minän olemista, joka ei ole minua. En ehkä osaa eritellä, mitä se ylimääräinen tarkalleenottaen oli, mutta jotakin muun yrittämistä olin päästänyt itseeni.
Saan olla juuri niin lapsellinen ja naiivi kuin olen. Saan puhua juuri niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Minun ei tarvitse ottaa kantaa tai puhua niistä asioista, joita en pidä elämässäni tähdellisinä. Saan rakastaa lapsiani ja miestäni niin hullun lailla kuin ikinä osaan ja pystyn. Saan hassutella mieheni kanssa juuri niin paljon kuin yhdessä sitä siedämme. (Eilisestä jääkiekko-ottelusta nappasin nimityksen "kärkijätkä" ja sanoin miehelleni, että "sinä olet minun kärkijätkäni" ja mieheni piti kuulemastaan. Nimitys on todellakin vain kahdenkeskiseen kanssakäymiseen varattu - en aio huudella sillä nimellä miestäni S-marketissa.)
Saan olla hidas oppimaan uutta, saan olla vanhentunut ja liikkeiltäni jo kömpelöksi käynyt. Uusia syviä uurteita saa löytyä kasvoistani, koska olen jo nähnyt aika paljon elämää ja koko ajan näen lisää.
En jaksa enää joka hetki istua selkä suorassa ja näyttää tarmokkaalta ja aikaansaavalta. Saan näyttää ikääntyneeltä.
Kun olen väsynyt, saan näyttää väsyneeltä.
Kun en jaksa olla tarmokas, saan näyttää laiskalta ja aikaansaamattomalta.
Kun elämä sumusta ja sateesta huolimatta tuntuu minusta kauniilta ja hyvältä, saan koko sydämen riemulla näyttää elämäniloni ulospäin, vaikka vastaantulijan katse olisi kaukana elämänilosta.
Kun saan olla vapaasti oma itseni, näen toivottavasti myös hiukan helpommin sinut omana, upeana persoonanasi ja välillämme oleva keskusteluyhteys on vapaa, avoin ja helppo. On helppo pukea ajatuksensa sanoiksi, kun saa olla oma itsensä toisen lähellä.
Eikä siinä kaikki: saa olla vapaa myös Jumalan edessä. Ihan vain Taivaan Isän lapsi.
Kiitos jälleen kerran rohkaisevasta kirjoituksestasi!
VastaaPoistaJuuri näin!
VastaaPoistaIhana vapauttava viesti<3
VastaaPoistavoi sirkku, miten ihana kirjoitus. minäkin ajattelen noin. löysin itseni joka sanasta ja lauseesta. kuulostaa ihan mielettömän ihanalta tuollainen viisaus. t päivi
VastaaPoistaTässä iässä uskaltaakin olla jo oma itsensä!
VastaaPoistaOi ihana kirjoitus! Ja jälleen kerran oikein hyvä muistutus. Täytyy vaan olla kovin vahva itsessään, että uskaltaa ja saa olla oma itsensä.
VastaaPoistaMinä en oikein ymmärrä tämmöisiä kirjoituksia. Kuka muu sitä voisi olla kuin oma itsensä. Ja kuka estää olemasta oma itsensä. Ketä ylipäätään kiinnostaa oikeasti, mitä joku toinen on, tai yrittää teeskennellä olevansa. Jumala taas ei asioihin tunnu kovin paljon puuttuvan, jos on edes olemassa.
VastaaPoistaEi sinun tarvitsekaan ymmärtää - kirjoitan täällä ihan omista tuntemuksistani ja ajatuksistani ja kaiken lisäksi ihan omalla nimelläni. Olisi kiva keskustella erilaisista mielipiteistä persoonina, ei nimettöminä.
PoistaIlahduin rohkeasta kommentistasi, koska harva rohkenee edes nimettömänä tulla julkiuskovaisten blogeihin epäilemään Luojan olemassaoloa. Monet alkavat rukoilla puolestasi, että Elävä Jumala ilmestyisi sinulle ja saisit kokea hänen rakkautensa ja suunnitelman elämässäsi.
Jos koet, että ketään ei kiinnosta sinun elämäsi, tiedä, että Jumalaa kiinnostaa.
Sirkku, en minä pahalla sitä sano, onko Jumala olemassa vai ei. Hän ei vaan näy missään. Katsoopa omaa elämää tai muiden elämää. Se on pikemminkin sellainen surumielinen toteamus, että näin siinä kävi.
PoistaEn minä ajatellut sinun sitä pahalla sanovankaan. Nyt Jumalakin kuuli sinun surumielisen toteamuksesi ja minä rukoilen, että Hän tämän jälkeen näyttää sinulle voimastaan ja kaikkivaltiudestaan jotakin sellaista, mitä et ole koskaan ennen nähnyt ja kokenut.
VastaaPoista