Pitkästä aikaa radio keittiön pöydällä

Jari Sinkkonen piti juuri Tuomasmessussa niin hyvän saarnan lapsista ja vanhemmista, että ajattelemista jäi puheen jälkeen vielä vanhoillekin vanhemmille. Sinkkosen puheelle antoi erityistä painoarvoa Raamatusta luetut perustelut. Sinkkosen kasvatusohjeet ovat aina olleet sopusoinnussa Raamatun periaatteiden alla, vaikkei hän asiasta ole suurta porua pitänytkään. Ehkä juuri sen takia niillä kasvatusperiaatteilla on vuosikymmenestä toiseen saatu tuloksia, koska ne eivät ole eri opintuulissa heittelehtineet.

Toivottavasti tämäniltainen Radio Dein lähettämä Tuomasmessu on myöhemmin kuultavissa arkistosta, koska haluaisin kuulla sen uudelleen ja kirjoittaa puheen pääkohdat muistiin.

Tuo radio, jota nyt kuuntelemme, oli isin huippulöytö lauantaiselta Kansainvälisen koulun kirpputorilta. Laitteella voi kuunnella cd-levyjä ja c-kasetteja, joten nyt voidaan kaivella esiin kaikki vanhat musiikki- ja puheaarteet, jotka ovat olleet vuosia ääneti. 

Pikkutytöt löysivät oikein kivoja leluja, Miika euron sählymailan ja kaksi koripalloa eurolla ja kahdella. Minun löytöni oli jättisuuri muovilaatikko, johon amerikkalaisrouva oli teipannut lapun "Free". Laatikko oli täynnä posliiniastioita. Surullisenhuonolla englanninkielelläni kysyin rouvalta, että "kuinka paljon hän haluaa rahaa, jos vien pois kaikki astiat ja kannellisen muovilaatikon, jossa astiat on". Rouva sanoi, että hän itsekin tarvitsisi laatikkoa, mutta jos maksan vitosen, voin viedä kaikki. Siinä vaiheessa pidin kiirettä lyödä kaupat lukkoon, koska lähettyvillä parveili laumoittain ihmisiä ja huomasin, että tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä, vaikkei meillä astioista olekaan pulaa. Tiedän, että tulevaisuudessakin omaan pesäänsä muuttajat tulevat aukomaan äidin keittiönkaappeja kippoja ja kuppoja etsiskellessään. 

Astiat olivat kauniita ja laadukkaita ja 70 litran muoviboxissa on mainiota viedä muuttotavaroita talolle.

Huomenna menen tekemään lyhyen aamuvuoron hoitajan töitä. Edellisistä vuoroista viisastuneena etsimme nyt lasten kanssa kaikki vaatteet aamua varten valmiiksi. Saaralla ja isillä oli ollut ulkohousuepisodi, jollaista kukaan osapuoli ei halua kokea uudelleen. Olen aivan vakuuttunut, että tuon aamun jälkeen Saara ei tule enää koskaan pukemaan kirkkaanpunaisia henkselitoppahousuja jalkaansa. Ymmärrän täysin, että se oli "todella noloo". Annamme Saaran kanssa isille anteeksi, vaikkei hänen mielestään punaiset toppahousut ole ollenkaan nolot kenenkään päällä. Meidän mielestämme on ja se on näitä makuasioita.

Tämän hetkisen tilanteen mukaan pääsemme muuttamaan heinäkuun puolivälissä. Se on ainakin isin töiden loppumisen ajankohta. Nyt ei näytä järkevältä lähettää osaa joukkoa maalle etukäteen, vaikka Anne-Marille jo markkinoin, että hän voisi kyllä muuttonsa toteuttaa jo vaikka heti koulunsa loputtua.

Käytännössä muutto on jo alkanut sillä tavoin, että kokoan sellaisia tavaroita, joita ei täällä enää välttämättä tarvita ja pakkaan maalle vietäväksi: valokuvat, matot, kirjat, dvd-elokuvat, muisto-ja "perintö"esineet, matonkuteiksi varatut vanhat lakanat ja talteen kerätyt säilöntäpurkit ja -pullot. Hyvä kuorma tulee jo noistakin.