Hyvästejä kotikonnuille

Kun isi lähti yövuoroon kahdeksan seutuvilla, minä ja Saara lähdimme ulos "kävelylle".
Meidän kävelythän ovat perinteisesti sellaisia, että kierretään metroaseman ohi, kurkataan mitä K-kaupassa tapahtuu, onko Ärrällä karkkeja tarjouksessa ja hyvällä lykyllä pystyy kävelemään Mäkkärin ohi ajautumatta sisälle. Mäkkärin ohi pääsemistä edesauttoi tällä kertaa se, että minä sanoin rahojeni olevan loppu rahapussista (niinkuin todellisuudessa olikin) ja en antanut Saaralle lupaa käyttää omia kolikoitaan, joita oli jo pitkin iltaa laskeskeltu.

Lompsuttelimme koulun tuntumaan, mutta koska koulun pihan kiipeilytelineissä keikkui jo lauma lapsia (ja yksi äiti hyppeli vimmatusti narua kiipeilytelineiden vierellä), Saara ehdotti pujahtamista koulua vastapäätä olevaan leikkipuistoon.
Leikkipuisto toikin äkkiä Saaralle mieleen eskarimuistoja, koska kyseisessä leikkipuistossa Saara leikki useasti eskarivuotensa aikana. Eskaripäiväkoti sijaitsee puiston ja koulun urheilukentän toisella puolella.

Ruoholahden koulusta ei tullut koskaan Saaran koulua, koska Saara kävi ensimmäisen ja toisen luokan Pasilassa kristillisessä koulussa - samassa, missä kolme sisarustakin oli.

Lähitulevaisuudessa Ruoholahden koulu tuleekin suurkouluksi ennenkuin Jätkäsaareen valmistuu ensimmäinen ala-aste. Olen kuullut, että kaikki Ruoholahden koulun tilat tulevat ahkeraan käyttöön ja jollen ihan omiani muista, on tulevana syksynä ekaluokkiakin neljä.

Tuosta koulusta tuli meidän perheelle hyvin tuttu jo sen valmistumisesta asti.Vanhin lapsemme, Melskan äiti, aloitti koulunkäynnin vastavalmistuneessa koulussa.Yhdeksäntoista vuotta koulussa oli perheemme lapsia ja kaikki nämä vuodet teimme yhteistyötä saman rehtorin kanssa.

Kanavan toisella puolella on "Lastis" eli Lastentalo eli Ruoholahden alueen keskuspäiväkoti. Päiväkodin edustalla on alueen suurin ja paras leikkipuisto, joka on vähän jäänyt meillä unohduksiin kaikkien lasten kouluunmenon jälkeen. Lastiksen puistossa Saaraa jaksoi kiinnostaa enää kaikkein korkein kiipeilypaikka, jossa köysistä rakennelmaa pitkin voi kiivetä usean metrin korkeuteen.
Jälleen Saaralle tuli mieleen vanhoja muistoja ja niistä jutellen suuntasimme kanavan vartta pitkin kohti kotia, koska äidin näppejä alkoi palella.

Puhelimen talteen säilöin joitakin tunnelmia matkan varrelta. Runsassateinen alkukesä on saanut aikaan sen, että kanavanvarren puut, pensaat ja istutukset ovat reheviä kuin sademetsässä.
Kaupunki investoi alueen puistojen hoitoon hiukan enemmän kuin monessa muussa kaupunginosassa, koska täällä liikkuu paljon turisteja. Vielä muutama vuosi sitten, kun asuinalue oli uudempi, oli kaupunkikierroksella ajavat turistibussit jokapäiväinen näky ympäri vuoden. Lähiseudun lukuisat hotellit pitävät myös huolen siitä, että ulkomaalaisia katselijoita riittää puistoissa ja kanavan tuntumassa.

Kotiin päästyämme istuimme Saaran kanssa teekupit edessämme ruisleipää syöden. Saaran jokainen lause alkoi: "sitten kun ollaan talolla..."
Onneksi siskot talolta soitti ja pääsimme kuulemaan maalaisten melskeitä.