Ja taas yksi helsinkiläinen vähemmän

Viikonloppuna muutti talolle toiseksi nuorin poika. Kovin dramaattisena ei pitänyt sitä, että todennäköisesti viimeistä kertaa sulki kaupunkikodin oven.
Paljon parjatuilla julkisilla liikennevälineillä poika matkusti kotitalon kulmalta maalle uuden kodin kulmille: täältä metrolla Kamppiin, linja-autolla Mikkeliin ja Mikkelistä vakiovuorolla taloa lähimpänä olevalle linja-autopysäkille, josta on vaivainen 400 metriä talolle. Anne-Mari ja Kaisa olivat pysäkillä vastassa, jottei pojan tarvinnut edes jännittää oikealla pysäkillä jäämisestä.

Toisaalta tällainen pala palalta muutto tuntuu helpommalta käsitellä, mutta toisaalta kaiherrus jatkuu viikosta toiseen jokaisen lähtijän jälkeen. Siinä mielessä kertarysäys koko porukalla olisi kivuttomampi.

Vein tänään naapurin papalle (joka ei nyt todellakaan ole muuttamassa meidän kanssamme) puhdasta pyykkiä, niin mainitsin, että tulen varmaan elokuussa käymään täällä asunnolla miestäni tapaamassa "ettei hän ihan eukonikävään kuole". Tuohon naapurin pappa sanoi, että "ikäväänhän myö kuoltaan kaikki!" Hymyssäsuin pappa tuon sanoi ja antoi kouraani jäätelörahan Saaraa varten.

Kaupassakäynti ja kylällä liikkuminen alkaa olla samanlaista kuin viimeisillään raskaana ollessa. Kaikki tuttavat pysäyttävät kyselyillään "niin milloinkas se teidän muutto nyt olikaan" ja "jokos on kaikki pakattu". Mukavahan on tuttavien kanssa jutella, mutta kun yhdellä maidonhakureissulla kerrot samat asiat kahdeksaan kertaan, niin seuraavalla kerralla tuleekin jo pyytäneeksi lasta kauppa-asialle.

Torstai-iltana minulla alkaa taas seitsemän yövuoron työrupeama, niin saa välillä ajatukset pois muuttoasioista. Kun on täällä kotihommissa, niin väistämättä ajatukset askartelee talolla. Kovin paljoa ei nurmikko lyhene eikä puutarha kohene pelkällä ajatuksella.

Anne-Mari tekee täyttä päivää työtä hoitajana, kulkee suurimman osan työmatkoista polkupyörällä ja vapaa-aikanaan hoitaa "lapsiaan" - eläinlapsia ja pikkusisaruksiaan. Hänen blogipäivityksiään lukisi niin kovin mielellään, koska niissä on talon tunnelmat niin mukavasti mukana. Nyt vain "työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen" vie kaikki mehut, ettei kirjoitteluun ole ollut aikaa eikä tarmoa.

Meidän isi sai yhtenä päivänä uuden puhelimen. Hän ja minä olemme tyytyväisiä, että hän sai uuden puhelimen, koska ilman edellisen puhelimen kanavaanputoamista olisi uuden hankkiminen pitkittynyt ja pitkittynyt. Hassua, miten parisuhdetta voi piristää sellainenkin asia, että miehen puhelin putoaa mereen.