Puukuorma kotiin tuotuna

Pakkaset luonnollisesti laittoivat vauhtia polttopuiden kulutukseen. Pappa on viime viikot kaiken kuskaamisilta jäävän luppoajan käyttänyt polttopuiden pilkkomiseen ja kuskaamiseen ja kaatanut vielä lisää puuta.

Eilen menin ensimmäisen kerran viikkoihin käymään yläpihan ladossa ja näkymä oli karu. Ei kalikan kalikkaa ollut polttopuuta näkysällä. No senpä takia Pappa onkin sitten kuskannut kirjaimellisesti hiki päässä puuta alatalleista.

Muistelin, että eräs lähinaapuri on mainostanut tienvarsikylteillä myynnissä olevasta polttopuusta. Mitäpä menemään merta edemmäs kalaan, jos apu olisi noin lähellä.

Soitinpa naapurille ja hän kertoi, että pihassa olisi vapaana kaksi kuutiota satavuotiasta, pystyynkuivunutta mäntyä ja sen hän voisi myydä.

Tänä aamuna naapuri oli pihassa traktorin ja peräkärryn kanssa. Pannuhuoneen ja pääoven läheisyydestä on lyhyt matka siirtää puut sisälle.

Parin tunnin reippailun jälkeen kasa oli korjuussa. Voi tätä tervaskelon tuoksua keittiössä ja takkahuoneessa! Nyt sitten pitäisi raskia polttaa tämä kaunis, vanha puu.

Ehkä motivoidun ensi kesänä jätepuun korjaamiseen hiukan paremmin, kun käy sydämen päälle tällaisen puun nakkeleminen tulen ruuaksi.

Nukkumapäivän "aivosumussa"

 "Nukkumapäiväksi" nimitetään ainakin täällä päin yövuorosta tulopäivää. 

Olin aamulla puoli kahdeksan jälkeen kotona pikaisen kaupassakäynnin jälkeen. Pappa haki minut töistä ja kun olimme nostaneet ostokset autosta sisälle, Pappa suunnisti uudestaan kirkonkylään kyydissään kahdeksaksi töihin menevä tyttö ja kouluun menevä Kaisa.

Poikkeuksellisesti Kaisa ei ollut ehtinyt käyttää Keriä ulkona - mitä nyt sen verran, kun tulivat vanhasta talosta nukkumasta uuden talon puolelle. Otin Kerin hihnaan ja vein alapihalle. Keri löysi oitin kanalan luota tuoreet jäniksen jäljet ja oli niistä tietysti kovin innoissaan.

Vaikuttiko pieni pyrähdys pakkasessa vai mistä johtui, mutta en ollut millään saada unenpäästä kiinni. Kylmäkin oli. Vielä puoli kymmeneltä ihmettelin, missä uni viipyi, vaikka silmäluomia jo särki eikä tahtonut jaksaa enää vessaan kävellä. No kävin sitten kerran vielä pissillä, laitoin villatakin päälle, kahdet villasukat jalkaan ja villaviltin peittoni päälle. Ei enää muuta taikaa tarvittu ja jo kelpasi nukkua.

Iltapäivällä heräsin ja ulkona pilkisteli aurinko. Olin eilisiltana laittanut ruisleipätaikinan ja lisäillyt jauhoja muutaman kerran. Alustin taikinan ensi töikseni ja menin sitten vasta laittamaan tulen lämmityskattilaan.

Nyt kovilla pakkasilla olen antanut sen verran periksi, että napsautan sähkön päälle aamulla viimeistään, ettei tarvitse yön valvomisen jälkeen ruveta tappelemaan polttopuiden ja lämmityskattilan kanssa. Jos kovalla pakkasella vesisäiliössä lämpötila ehtii laskea 40 asteeseen, saa puita polttaa tuntikausia, ennenkuin on 80 astetta mittarissa.

Yövuoron jälkeisen nukkumisen määrästä ja laadusta riippuu, kuinka tarmokas olo on päivällä. Kun sain ruisleivät paistettua, tiskattua ja pari koneellista pyykkiä pestyä, oli helppo päätyä kaivelemaan jääkaapeista tähteitä ruuaksi. Huomenna on pitkästä aikaa ihan kokonainen vapaapäivä ja nyt kun asetun nukkumaan, voi huomenna nautiskella kaikista niistä kotitöistä, joita ei tänään viitsinyt tehdä.

Vihdoinkin olen oppinut nauttimaan myös yötyön tuomasta terveestä väsymyksestä. Yövuoron jälkeisenä päivänä - jos ei tarvitse mennä toiseen yöhön- voi oikein hyvin puuhastella vain sen verran kuin jaksaa ja tuntuu hyvältä. Mitä ei jaksa tai ehdi, voi delegoida muiden tehtäväksi tai tehdä toisena päivänä.

Sauna, jalkavoide ja villasukat

 Jokainen täällä pistäytynyt on havainnut tarkalleen saman asian: hiljaista on "Kaikki kotona?"- blogissa ollut. Sillä hiljaisuudella ei ole mitään vertailukohtaa elämäni kanssa, koska rautoja ja tulia olisi ollut vaikka muille jakaa.

Huomiseen vapaapäivään virittäytymisen aloitin tekemällä iltapäivällä (herättyäni) taikinajuuren. Leivinuunin pellitkin virittelin jo valmiiksi. Nuohooja valisti minua, että hiillospelti kannattaa sulkea ennen tulien sytyttämistä, jottei liiallinen veto vaikuta arinan lämpöominaisuuksiin. Uutta oppii aina ja todennäköisesti olen aikanaan vain kuunnellut äidin antamat lämmitysohjeet puolella korvalla.

Saunaan jaksoin kerrankin mennä. Siihen tarvitaan voimia, vaikka virkistynyt, rento olo saunan jälkeen onkin. Nukkuminenhan on yötyöläisen lempipuuhaa ja jos vaihtoehtoina on saunaanmeno tai nukkuminen, valitsen useinmiten sen nukkumisen. Olenko maininnut, että ehkä tärkein isänperintö minulle on hyvät unenlahjat.

Olen ihastunut erääseen jalkavoiteeseen ja ylin hemmottelu, mitä voin itselleni keksiä, on nykyään jalkojen voitelu saunan jälkeen. Tänään lisäsin siihen hierojakoulun oppien mukaan tehdyn hieronnan, niin jopa on kevyt olo jaloissa. Villasukat kuuluvat kostyymiini öin päivin, kesät talvet, niin hieronnan jälkeen vetäisin villasukat jalkaan. Tuon jalkavoiteen ominaisuuksiin kuuluu, että se ehkäisee kosteuden karkaamista iholta. Siksi jalat tuntuvat lämpimiltä ja voiteen teho riittää vielä seuraavaan päivään.

Joskus elämän tuiskeet käyvät kovin rajuina, niin ajatusten kiinnittäminen välillä vaikka omien jalkojen voiteluun tai kissan kanssa jutteluun tekee hyvää.

Lumen perään haikailijat ovat saaneet mitä halusivat. Talvi kaikkine riemuineen on käsillä. Ihan liian vähän on ehtinyt nauttia ulkona olemisesta, mutta helmikuun lopulla oleva lomaviikko viimeistään tuo asiaan parannusta. Töissäkäymisen ja nukkumisen lisäksi kun lyhyet päivät ovat täyttyneet lähes yksinomaan talon lämmittämisestä, ruuanlaitosta ja kaupasta ruokakuormien rahtaamisesta. Joko minusta on tullut vanha ja hidas tai sitten päivät ovat oikeasti lyhentyneet, mutta en tahdo nykyään ehtiä tehdä juuri muuta.

Papan elämä täyttyy meidän muiden kuskaamisesta ja puiden toimittamisesta mummoa varten pannuhuoneeseen sekä takan ja leivinuunin läheisyyteen. Koululaiset opiskelevat innokkaasti, työläislapset käyvät reippaina töissä. Siinähän ne meidän elämänkulut päällisinpuolin onkin.

Kotikoloja

Eilen kävin kirveen, käsisahan ja vesurin kanssa raivaamassa lisää metsätien vierustaa. Kottikärryllisen sain polttopuutakin mukaan.

Kun katselin jälkeenpäin tuolta reissulta ottamiani kuvia, oli kuvissa ihan sattumalta koloteemaa monessa muodossa.

Vanhan talon alunen on erityisesti kissojemme mieleen.

Tuosta vanhasta talosta sen verran: se on minulle paljon mieluisampi tunnetasolla, kuin tämä uudempi. Mitä taas tulee käytännöllisyyteen ja arjen rutiineiden hoitamiseen, uusi talo vie voiton. Vanhalla talolla on persoona, uusi talo on vain rakennus jossa asutaan ja joka on tällä hetkellä myös koti.

Aamupäivän puuhommat

Minullahan oli tarkoitus tällä lomalla viettää mahdollisimman paljon aikaa metsässä puuhommissa. Nyt lomaa on vajaa viikko jäljellä ja tänään ehdin puuhommiin ensimmäisen kerran. 

Ihan metsään asti meidän ei edes Papan kanssa tarvinnut mennä, vaan raivasimme pienen pätkän "Etelänpuolle" menevää metsätietä. Tie meinaa ihan väkisin vesakoitua umpeen ja sen varrella kasvaa jo ihan moottorisahatyötä vaativia puita, jotka eivät ole mitään kasvatusmetsää.

Teimme Papan kanssa niin kauan kyin väsyimme ja tuli nälkä ja Pappa sanoi, että kyllä siinä kahden päivän polttopuut saatiin tehtyä.

Jos on viime talvien kaltaisia leutoja talvia edelleen, niin vuotuinen polttopuiden tarve on meillä noin 60 kuutiota. Sitä määrää ei meidän vanhankansan konsteilla yksi eläkeläispappa muiden hommiensa ohella teekään, vaan ostopuuta tarvitaan lisäksi. Toistaiseksi meille tuo hidas ja vaivalloinen nyhrääminen on ollut silkkaa iloa. Ehkä joskus olemme valmiit hommaamaan muutamaksi päiväksi koneapua hoitamaan koko urakan kerralla.

Oikein hyvältä liikunnalta tuntuu puiden kaato, karsiminen, katkominen ja pihan latoon kuskaaminen. Ja työn jälkien näkeminen on paras kiitos.

Ylimmässä kuvassa näkymä metsätieltä pihapiiriin päin ja alimmassa metsään päin.

Kirpputoriostoksia

Lomaviikolla on ehtinyt käydä pikaisesti myös kirpputorilla. Kummasti vain asioita aina kirkonkyläreissuille kertyy, ettei ole ollut aikaa jäädä kovin perinpohjaisesti tarjontaa tutkistelemaan.

Kahvimyllyä olen etsiskellyt jo pitkään. Tämän löysin paikallisesta Fb- kirppisryhmästä ja tulin löydöstä hyvin iloiseksi. Hinta, 10 euroa, on mielestäni nimellinen tällaisesta aarteesta. Lapsuudessani kahvinkeittoa edelsi kahvinpapujen jauhaminen ja sitä samaa kaavaa haluaisin kokeilla. Tosin mieleinen kahvipannu täytyy vielä etsiä.

Tunnustaudun jonkin sortin kattilafriikiksi. Kattiloille on aina käyttöä. Viime viikolla kerjäsin äidiltäni upean kymmenen litran kattilan, josta äiti vihdoinkin oli valmis luopumaan. Keväällä kattilaa kysyessäni hänellä oli vielä hillonkeittoaikeita. Kuvassa olevan kattilan ostin eilen Työttömien yhdistyksen kirpputorilta neljällä eurolla. Taka-ajatuksena minulla on näille hankinnoille, että kun lapsia muuttaa omilleen, on mitä antaa perinnöksi.

Eilen siellä työttömien kirpputorilla iskimme Papan kanssa yhtä aikaa silmämme kahteen nojatuoliin. Meillä ihmisten lisäksi myös kissat ja koirat tykkäävät viettää aikaa leppoisissa tuoleissa. Kun nuo yhteensä 10 euroa maksaneet tuolit ovat aikansa eläneet, ei niiden lyhytkään elinkaari meidän huushollissa yhtään harmita.

Käy se marraskuu lomakuustakin

Tämän viikkoa olen ollut lomalla. Marraskuu on mitä oivallisin kuukausi lomanviettoon, koska lepääminen ja voimien kerääminen on aika luontevaa ja helppoa, kun suurempia houkuttimia kaikenlaiseen touhuiluun on minimaalisesti. Olin etukäteen haaveillut raivaussahahommien jatkamisesta, mutta minun kunnollani ja tautien vastustuskyvyllä on silkkaa hulluutta mennä tuuleen ja vesisateeseen rehkimään.

Maanantaina saimme Papan kanssa pannuhuoneen taas kuntoon: minä nuohosin kattilan ja Pappa kuskasi tuhkat pois. Ennen joulua on kyllä nuohooja pyydettävä käymään, kun on vuosi edellisestä käynnistä ja tukkoista alkaa olla lämmityskattilan veto.

Kellarin siivosimme samaan syssyyn. Yksi hylly siellä oli vielä irtonaisia rakenteita ja sen purimme pois. En ehkä tänä talvena säilytä kellarissa mitään, kun ei ole aivan pakko. Jos siltä tuntuu, ensi kesänä voisi kellaria kunnostaa. Kuitenkaan pienien juurespussien takia ei viitsi talvella kulkea pihan poikki ja lapioida lumia ovisyvennyksestä.

Tänään täällä tuulee ja kattopellit kolisee. Aamulla oli lyhyt sähkökatko. Rahkapullien tarvikkeet minulla on jääkaapissa odottamassa, mutta katselen vielä tuulen kehittymistä, kun leipominen on ärsyttävää, jos sähköt on välillä pois. Sähkökatkon aikana ei kyllä mikään tekeminen huvita.

Nukuin muutaman viikon vanhan talon hiljaisuudessa, mutta nyt ei enää yhden sähköpatterin tehot riittäneet pitämään sinistä kammaria riittävän lämpimänä. Kaisan huone on pienempi ja hyvin eristetty, siellä lämpöä riittää. Mummonkammari olisi nyt perällä tyhjillään pojan muuton jäljiltä ja siellä kyllä lämpö pysyisi paremmin, mutta ajattelin nyt välillä asua "uuden" talon puolella. Paljon huonommin täällä kyllä nukkuu, kun on enemmän liikettä ja paljon sähkölaitteita. Pelkkä kiertovesipumppu pitää jo omaa kohinaansa, saati sitten 3 jääkaappia ja kaksi pakastinta. Ainoa plussapuoli uudella puolella nukkumiseen on vessan läheisyys: vanhasta talosta kipität yöllä pihan poikki toiseen taloon pissille.

Kuten taas voi selkeästi huomata, on minulla elon murheet aivan omaa luokkaansa. Ehkä näillä näennäisen pienillä ajatusten askarointia aiheuttavilla asioilla saa kompensoitua ja prosessoitua niitä suurempia elämisen myllerryksiä, joissa perheenä olemme kahlanneet. Suurperheessä korostuu ja kertautuu elämän ilot ja surut. Kun jollakin perhepiirissä on vaikeaa, taakkaa kantavat kaikki 14 muutakin. Kun ilo kohtaa, se muuttuu 15-kertaiseksi. Tämä on näköjään suurperheiden elämässä pysyvä asiain tila.