Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että paras asiantuntija arvioimaan hoitajan ammattitaitoa ja onnistumista työssä on hoidettava, eli potilas, asiakas tai asukas, riippuen siitä, missä hoitaja työskentelee?
Jottei teistä kukaan saisi kovin yksipuolista käsitystä minusta hoitajana, kerron teille, millaista palautetta olen saanut hoitotyöstäni ja persoonastani viimeisten kahden työvuoron aikana. Minähän saatan täällä kirjoitella kovin siloiteltua tekstiä ja saatatte luulla sen perusteella omianne.
Torstai-iltana menin yövuoroon. Kierrolla tulin erään vanhuksen huoneeseen ja näin, että hän nukkuu huonossa asennossa pää painaen metallista sängynlaitaa. Kuiskasin hänelle, että siirrän varovasti hänen päätään. Asukas ponkaisi sängyssään suoraksi ja huusi naama punaisena niin että koko uinuva osasto kaikui:
- "Sinä olet paska! Älä revi mun päätäni!"
Tänään minut hälytettiin iltavuoroon tuntia ennen vuoron alkua.
Tein toisen hoitajan kanssa eräälle asukkaalle iltapesuja ja laitoimme yövaippaa, kun tämä puuskahti meille:
- "Te olette oikeita teurastajia."
Nyt tekin tiedätte totuuden.
Olen ollut yhden kesän töissä vanhainkodissa, toista kertaa en mene. Jos jostakin syystä töihin tuli mentyä iloisella mielellä, tunne taatusti katosi työvuoron aikana.
VastaaPoistaVanhusten ja lasten hoito lienee siinä mielessä samankaltaista, että oma / sama tuttu hoitaja on tärkeä. Luottamuksen synty ja säilyminen hoitavaan henkilöön tärkeä. Sijaisiin suhtaudutaan muuallakin ankeasti - ajatelkaa vaikka esim jos kampaaja tai hammaslääkäri onkin eri kuin kenelle aika on tullut varattua. Normaalisti siinä tilanteessa hyvä käytös auttaa sammakoita pysymään piilossa, mutta lasten ja vanhusten suusta se totuus tulee ulos. Dementikot tietysti oma potilasryhmänsä.
VastaaPoistaMinä koin näiden vanhusten repliikit lähinnä positiivisessa mielessä: hyvä, että löytyy vielä rikasta verbaalisuutta siinä tilanteessa, kun on vuoteensa orja ja tyystin toisten avun varassa. Sitten kun ei jaksa kommentoida enää mihinkään mitään, olemme jo antaneet periksi.
VastaaPoistaJustiinsa, olen samaa mieltä! Olen ollut kans(virkistytoiminnan oohjaajana) vanhainkodissa töissä ja muistan muutamat hyvät kommentit vieläkin:
Poista-eräs muistisairas ihana rouva odkuukausiaotti joka aamu että luen hälle tietyt palstat sanomalehdestä, kerroin aina kuka olen (koska muutamat kerrat hän sitä kysyi kesken lukemisenkin) ja aloin lukea. Tätä jatkui kuukausia, kunnes eräänä aamuna hän katsoi minua vähän säälivästi että "kai minä nyt tiedän kuka sinä olet kun sinä täällä joka alvarin aamu ramppaat kailottamassa nimeäsi" :D
huumoria tarvitaan hoito-työssä...kyllä sitä itsekin aikoinaan sai vanhuksilta vaikka mitä palautetta,mutta niihin oli vaan opeteltava suhtautumaan "pilke silmä-kulmassa" :)
VastaaPoistaOn hyvä, että kerrot noista varjopuolista työssä vanhusten parissa. Onko sitten joidenkin hoitajien epäasiallinen käytös vanhuksia kohtaan syynä siihen, että jotkut vanhukset käyttäytyvät tuolla tavalla varsinkin sijaisia kohtaan?
VastaaPoistaMillaisiahan me itse sitten olemme, kun joudumme olemaan toisten autettavina iäkkäinä?
Voi vaan arvailla.
Viiknoloppuna luin lehdestä juttuja pöntölle sidotuista ja lattialla tuskissaan päiväkausia makaavista vanhuksista ja itkin. Itkin sitä tuskaa ja hätää mikä vanhuksilla ja omaisilla täytyy olla kun tietää että hoitolaitoksessa asiat eivät ole kunnossa, mutta valituksista huolimatta mitään ei tehdä. Kun ei ole sitä rahaa. Niin... voisihan sitä vähän tiukkoina aikoina priorisoida; ihmiset ensin ja huvitukset sitten.
VastaaPoistaMillainen tulevaisuus meillä vanhana on? Kuka meistä huolehtii ja miten? Vakaasti olen sen päättänyt että minun vanhempani ja elossa oleva isovanhempani eivät laitokseen lähde. Minun on pyrittävä järjestämään elämäni niin että saan olla apuna ja tukena, hoitamassa sitten kun siihen on tarve. Jos itselläni elonpäiviä riittää, sitä totisesti sopii toivoa.
Leppis
kyllähän nuo vanhukset osaa aika kärttyisiä olla jos sikseen tulee, ja toisaalta myös moni sairaus aiheuttaa ei-niin-kivaa-käytöstä... ja toisaalta taitaa olla kamalaa jos itse vanhuksena selkeästi huomaa että itsemäärämisoikeus ja ihmisarvo on menetetty :-( mutta varmaan tuosta hoitajana on vaan otettava hurtti huumori käyttöön :-)
VastaaPoistaMonenlaistahan sitä tulee ihan yhdenkin vuoron aikana. Minähän olen hoitaja, jota eräs kollega pitää lähes arveluttavana, koska jaksan höpötellä, olla hyväntuulinen ja iloinen (yleensä) koko vuoron ajan, mutta joskus on niitä potilaita joita _en_vaan_jaksa, töissä olen akuutilla terveyskeskusosastolla. Ja sitten löytyy aina näitä peloissaan ja eksyksissä olevia dementikkoja jotka laittaa koko osaston ihan sekaisin ja haistattelee ihan kaikille, välillä pitää ihan naurunpurskahdusta pidätellä kun toinen on niin piikikäs ja kieli hyvinkin notkea ja oma lukunsa on tietysti mielenterveyspotilaat.
VastaaPoistaMutta kaikkien kohdalla ainakin omassa työssäni pätee se, että kaikille on aikaa liian vähän, ei ole aikaa tehdä asioita potilaan ehdoilla vaikka se usein sittenkin voisi olla se helpompi tapa.
Tsemppistä syksyyn terveisin sh-opiskelija :)