Viikonloppuna Pikkuveli, Vaimonsa ja meidän vanhin poika käväisi yhden yönseudun talolla. Annoin heille lasipullon mukaan ja pyysin tuomaan vesinäytteen uudesta porakaivosta.
Sunnuntai-iltana tulivat hämärissä ja parvekkeelta näin, kun vanhin poika nousee autosta pullo kirkasta käsipuolessaan. Säpsähdin toki, kun en ensihätään muistanut, mistä pullosta on kyse.
Kun sain pullon käteeni, tein ensin silmämääräistä arviota veden laadusta: kirkasta. Vettä maistettuani totean ääneen, että "eipä ole mitään sivumakuja, vaikka lämmintä onkin".
Pikkuveljen ja tämän Vaimon velmu kiemurtelu sai minut kysymään veden alkuperää. Kumpikin nyökkäsi vanhimman poikani suuntaan ja käskivät pojan kertomaan, mistä vesi on peräisin.
- "Keskeltä Puulan selkää..." vastaa poika.
Saaressa käydessään olivat täyttäneet pullon syksykesän järvivedellä ja minulle se meni täydestä. Totuuden nimissä on mainittava, että täydestä meni myös mieheni kohdalla. Vesi oli kirkasta ja hyvänmakuista.
Vaikka tulinkin aika helposti huijatuksi, olen hyvin innoissani siitä, että kotijärvessämme on täysin juomakelpoista vettä vielä tähän aikaan vuodesta.
Oli maallakävijöillä mukana myös uuden kaivon vettä. Aivan virheettömän makuista ja jos katsoo rinnakkain järviveden kanssa, pienen sävyeron toki huomaa.
Talolla oli äitini saanut luumut ja marja-aroniat kerättyä talteen. Omenoitakin tulee omiksi tarpeiksi.
Luumuista saa valtavan hyvää hilloa ja kaikista ylimääräisistä olen sitä keittänytkin kaurapuuron herkuksi. Jonakin päivänä aion kokeilla luumun ja puolukan yhdistelmää, koska luumu on ollut tänä syksynä todella makeaa ja pieni hapan lisä tekisi hillosta monikäyttöisempää.
Tällä viikolla riittää koulujen vanhempainiltoja ja oman koulun läksyjä tenttiin valmistautumisen lisäksi.
Tenttiin voi lukea joko hirmuisesti stressaten tai sitten ottamatta mitään stressiä. Päätin, että luen niin paljon kuin ehdin, enkä ota mitään stressiä. Anatomianvihko on mukana metro- ja raitiovaunumatkoilla ja käytän hyödyksi jokaisen joutenistumisen hetken. Edelleen olen hyvin innoissani koulunkäynnistäni.
Aroniat ovat hyviä mehumarjoja ja hilloonkin muiden seassa. Miten teet luumuhillosi?
VastaaPoistaHienoa, kun osaat käyttää joka hetken hyväksi...
Puolikypsät luumut menee hillossa mukavasti mukana.
PoistaKivet pois, sukkela kiehautus vesitilkassa, tehosekoittimella sopivaan olomuotoon (itse tein aika tasaiseksi, ettei kuoret tunnu) sitten hillosokerin kanssa kiehautus uudelleen. Varmuuden vuoksi huuhtelin purkit vielä atamonilla, koska luumu pilaantuu herkästi. Pakastaessa ei sitä ongelmaa tietysti ole. Hillo jähmettyy jäähtyessään, kuumana ihan "lirua".
Hienoa kuulla, että koulutus vastaa odotuksiasi ja toiveitasi.
VastaaPoistaJa ihanaa, kun on marjoja ja hedelmiä, on talvella, mistä ottaa. Meillä oli surkea sato. Punaisia viinimarjoja tuli juuri sen verran, että keitin yhden maijallisen mehua ja survoin ämpärillisen tuoresoseeksi. Luumu, se mokoma uskollinen, se ei edes yrittänyt kukkia tänä vuonna. Ja omenapuun jänikset söivät, sen joka kantoi viime kesänä ensimmäiset kaksi omenaansa. Kahta keväällä istuttamaani en ole uskaltanut käydä edes vilkaisemassa. Tomaatteja sentään tulle arviolta n. 500 kappaletta ja niitä olemmekin nakertaneet kilpaa kasvihuoneessa vierailevan karvaisen häntäniekan kanssa, joka ei ole orava. Mutta ensi vuonna ehkä on parempi onni.
marja-aroniasta ja herukasta tulee tosi hyvää mehua..
VastaaPoistaSyksy säilömisineen on minun lempivuodenaikani. Tulee mieleen Veikko Huovisen kirja "Hamsteri", todella oivallinen ja hauska romaani! Ja luumuhillo on ihan parasta, täytyykin kokeilla kaurapuuron kanssa kuten mainitsit.
VastaaPoistatv Leena