Ajatuksissa

Tänään on taas ollut ajatuksissani sellaiset ihmiset, joista en ole kuullut pitkiin aikoihin. Minulla on tuttavia ja tuttuja, joita en edes ole koskaan nähnyt, mutta joiden elämää olen seurannut jossakin yhteydessä ja joiden kanssa olen vaihdellut kuulumisia. Esimerkiksi blogien kautta tutustuu tällaisiin tuttaviin.
"Kiikkulaudalla" ja "Luosala" ovat sellaisia blogeja, joiden kirjoittajien kanssa tunsin yhteenkuuluvuuden tunteita, koska hekin ovat perheenäitejä. Nyt kun kyseiset blogit ovat olleet pitkään hiljaa, ajattelen usein ihmisiä niiden takana.
En minä kaipaa mitään juoruja ja ihmissuhdekoukeroilla mässäilyä ja päivittelyä, vaan minua askarruttaa, kuinka heidän elämänsä kulkee - onko arki onnellista ja sujuuko elämä ilman ylitsepääsemättömän suuria vaikeuksia.
Aina kun jonkun ihmisen asiat tulee mieleeni ja epätietoisuus alkaa vaivata minua, päädyn useimmiten muistamaan Taivaan Isän edessä tätä henkilöä. Vaikka en tiedä jonkun oikeaa nimeäkään, vain nimimerkin blogin takaa, Taivaan Isä kyllä tietää tarkalleen, kenestä on kysymys.

Huomenna on Kuopion Veljen syntymäpäivä. Hän on vuoden minua nuorempi, joten saa odotella vielä tovin isompia juhlia. Minulle ne isot juhlat sattuu näillä näkymin hyvään aikaan - maallemuuttokesään.
Minulla oli tarkoitus keinotella veli puhelimen ääreen jo tänään, mutta satuinkin nukahtamaan illansuussa ja yhdeksän jälkeen en soittele enää kenellekään, vaikka tietäisin olevan hereilläkin. Huomenna on veli arvatenkin hyvin kiireinen, koska hänet tuntien saattaa kehitellä vaikka mitä harrastetta merkkipäivänsä kunniaksi.
Äidiltä kuulin, että veli on tulossa talolle alkuviikosta. Uskoisin metsätöiden häntä houkuttelevan. Voi olla, että tyydyn huomenna tylsään tekstiviestionnitteluun ja arkena juttelemme sitten maratonpuhelun, kun veli soittaa työpäivänsä päätteeksi Lautakankaan pihalta ja tekee tilannekatsauksen. Pihalta hän soittaa sen takia, koska sisällä talossa löytyy kenttää hyvällä lykyllä vain olohuoneen pohjoispäädystä.

Jos rehellisiä ollaan, on ajatuksissani myös syksylle tuoksuva Lautakankaan piha. Miika puhuu joka päivä jotakin toisesta kodista ja odottaa kovasti sinne pääsyä. Isin motivaatio kaupungissa elämiseen näyttää myös kesän jälkeen hiipuvan kovaa vauhtia. Minä yritän työntää ajatuksia syrjään ja keskittyä käsillä olevaan, mutta silti huomaan usein leijuvani mielikuvissa talon huoneesta toiseen.
Jos elonpäiviä riittää ja blogini pysyy hengissä, kirjoitan vielä joskus kuulumisia syksyisestä puutarhasta, pelloista ja metsistä, Miikan kalansaaliista, kerätyistä puolukoista.