Tuoksuva maa

Täällä jatketaan elämän ihmettelyä. Ihmettelyn kirjaaminen muuttui kertaheitolla, kun Pikkuveli asensi tänään koneeni keittiön erkkeriin. Näytön takaa minulla on näkymät kuistin pyykkinarujen yli puutarhaan ja sen takana olevaan metsään. Metsän takaa uhittelee ukkospilvi, jota uhmaan, koska äsken jo saimme rankkasadekuuron jylinän, salamoinnin ja muutaman minuutin sähkökatkoksen myötä.
Perheen pojat ovat saaressa Pikkuveljen ja Enon kanssa, eli elämysmatkailua ovat pojatkin saaneet tänään. Puulanselkä on ukkosmyrskyssä hyvin jännittävä - sen verran on lapsuuden venematkoista jäänyt kesämuistoja.

Metsässä on mustikoita. Muistui mieleeni lapsuuteni ennätyskesä, jolloin miehet kantoivat suurissa saaveissa mustikoita metsästä talolle, kun olimme suurella joukolla niitä keräämässä. Täsmälleen samassa paikassa metsää - nyt Kuopion Veljen Rantakankaan puolella - on sellainen mustikkamäärä, että eilenkin illalla auringon laskiessa keräsimme Isin ja yhden pojan kanssa reilussa puolessa tunnissa käsin reilut kaksi kiloa puhdasta marjaa. Keräsimme marjat tarkoituksella puhtaaksi jo metsässä, jotta säästyimme myöhäisen illan marjansiivoamisurakalta. Auringon laskiessa on miellyttävä mennä marjankeruuseen, kun ilma on jo viilentynyt.

Kerroin teille muistaakseni jo kaupungissaollessa, etten aio etukäteen haikailla työpaikka-asioitteni perään. Olin mielessäni haaveillut jonkin viikon "luppoajasta", jolloin olisin vain laittanut lapsia kouluun ja järjestänyt paikkoja täällä päätoimisesti.
Kuluneella viikolla sain kuitenkin paikallisesta vanhainkodista puhelinsoiton ja minulle tarjottiin työtä. Ensimmäinen työvuoro oli jo seuraavalle päivälle.
En nähnyt mitään syytä kieltäytyä tarjotusta työstä. Koin jopa, että kyseessä on jatkumo Jumalan johdatukselle, jolla asioitamme hoidetaan meidän parhaaksemme.

Tein kaksi työvuoroa ja jouduin kieltäytymään useasta ensi viikolla olevasta työvuorosta, koska minun on kuitenkin huolehdittava, että seitsemän lapsen koulunaloitus sujuu hyvin. Seuraavan kerran menen töihin viikon kuluttua viikonloppuna.

Kuskaamista riittää työläisten ja ajoittain mahdollisesti koululaisten matkojen tiimoilta. Voimme olla hyvinkin pian tilanteessa, että yksi auto ei huusholliimme riitä. Vanhin poika myi autonsa minulle, joten olemme viime viikkojen ajoista selvinneet mukavasti. Anne-Marin autokouluun meno on vakavan haaveilun asteella.

Sähkökatkokset ovat sammuttaneet koneeni muutaman kerran tämän kirjoittamisen aikana. Kärsivällisesti olen odottanut ja jatkanut.
Menen haistelemaan, miltä ulkona tuoksuu sateen jälkeen. Täällä tuoksuu uskomattoman raikkaalle ja puhtaalle kaiken aikaa, kun talon vierustalla on valtaisa kuusiaita suurine kuusineen, jotka puhdistavat ilmaa. Se kauan ja hartaasti kaivattu metsän tuoksu on joka ikinen metsäreissu viedä tajun. Edelleenkin sydän on kovilla elämän kaikkinaisen ihmeellisyyden keskellä.