Seitsemän koululaista tässä perheessä

Seitsemän koululaista on tänä syksynä meidän perheessä. Siinä mielessä suurperhetouhu jatkuu täydeltä laidalta. En ottanut tämän viikon arkipäiville töitä, kun arvelin, että uudella paikkakunnalla uusiin kouluihin asettuminen voi vaatia myös vanhemmilta joitakin toimenpiteitä.

Tänään koulu alkoi yhdellä tytöllä Mikkelissä ammattioppilaitoksessa. Päivän mittaan selvisi, että tytön ykköshakutoiveena olleessa leipuri-kondiittorikoulutuksessa oli vapaita paikkoja ja pikaisesti suoritetun valintahaastattelun ja koetehtävän jälkeen tyttö saikin opiskelupaikan haluamastaan koulutussuunnasta.
Kävimme varaamassa hänelle työvaateliikkeestä ammattiasut.

Huomenna menemme uudestaan Mikkeliin ostamaan lukiolaiselle kirjoja ja ylihuomenna alkaakin sitten kuuden lapsen koulu.
Tänään koulutaksin kuljettaja soitti ja ilmoitti lasten hakuaikaa. Kaikki kuusi - lukiolainen mukaanlukien - saa koulukuljetuksen. Koska perheessä on eläkkeelläoleva ammattikuljettaja, olemme myös varautuneet siihen, että joinakin päivinä jos odotusajat uhkaavat venyä, turvaudumme isin kyytiin. Autokyytiä tarvitsevat myös työssäkäyvät.
Tosiasia on kuitenkin se, että Helsingin ruuhkiin tottuneille on matkanteko täällä silkkaa lepoa. Kirkonkylään, jossa on yläaste, lukio ja työpaikat, on ajoaika täältä (nopeusrajoituksia noudattaen) tarkalleen 12 minuuttia. Ajoaika Mikkeliin jäi laskematta, kun pysähdyimme matkan varrella olevaan Myyryläisen kauppaan, josta on tullut uusi lempikauppamme. Mutta puolessa tunnissa sekin matka taittuu.

Kun pari viikkoa koulua on takana, alkaa rutiinit löytyä ja lapset sopeutua uuteen rytmiin. Sanoin tämän päivän kouluunlähtijälle, että kun itse aikanaan olin lähdössä kouluun kesäloman jälkeen, olin monta päivää ennen koulun alkua kipeänä jännityksestä ja hyvin ahdistunut loman loppumisesta. Ikinä en osannut sitä vanhemmille sanoiksi pukea ja taitavasti osasin sen myös peitellä. Jotenkin nyt tarkkailen omien lasten puheita ja kehonkieltä, kun kouluunlähtötilanne on heillä kaikilla nyt tuplaten jännittävämpi, kun ovat vasta muuttaneet ja kaikki koulukaverit ovat vielä vieraita. Kysyn myös suoraan, "jännittääkö sinua, kun koulu kohta alkaa".

Kouluajatusten vastapainona ihastelemme, että kanat munivat jo kuusi munaa päivässä! Mustikat eivät vähene metsästä ollenkaan ja huomenna saamme vielä kunnon lastin mansikoita säilöttäväksi. Puutarhasta löytyy vadelmia joka päivä pakastettavaksi asti ja kohta päästään keräämään mustia viinimarjoja. Punaiset viinimarjat ovat kaupunkilaiset maallemuuttajat ahmaisseet suoraan pensaista parempiin suihin ja niinpä siltä osin säästyimme pakastamishommilta.
Etukatoksessa odottaa vielä tavaraa seuraavaa sijoituspaikkaansa, mutta hyvillä mielin olemme jo taloksi asettuneet.
Ja uskomaton on se uupumus, kun illalla pääsee pitkäkseen. Maalaisilmaa, maalaisen töitä ja paljon ulkonaoloa. Monta rautaa täällä olisi tulelle pyrkimässä, mutta nyt keskitytään vain muutamaan oleellisimpaan.
Voikaapa tekin hyvin, hyvät ystävät!