Tämmöinen talo

Ruoholahden kodissa meillä oli kerrostalon kakkoskerroksessa (joka oli ensimmäinen asuinkerros), viisi huonetta, keittiö ja sauna ja kahdeksantoista neliön parveke, jota ei ollut lasitettu. Neliöitä oli 105 ja puoli. Vuokraa maksoimme vesimaksuineen kuukaudessa 1500 euroa ja "suurituloisuutemme" perusteella emme tuohon vuokraan saaneet enää vuosikausiin Kelan asumistukea. Monilla suomalaisilla on käsitys, että jos on suuri perhe, myös kaikki mahdolliset yhteiskunnan tarjoamat tuet ovat itsestäänselvyyksiä. Asumistukijärjestelmä on mielestäni oikeudenmukainen, enkä suinkaan tässä kohtaloamme nitise. Mutta sen sanon rehellisesti, että työn ja tuskan takana oli viimeiset vuodet tienata vuokrarahat kasaan. Kotimme oli lähellä keskustaa ja asunto oli verrattain suuri. Kyseinen vuokra oli kuitenkin keskiverto helsinkiläinen kaupungin vuokra-asunnon vuokra - ei mikään kiskurivuokra laisinkaan.

Täällä Kangasniemellä asumme omakotitalossa, joka valmistui 30 vuotta sitten. Itse muutin kotoa pois juuri siinä vaiheessa, kun talon pystyttämistä suunniteltiin. En siis ole aikaisemmin tässä "uudessa" talossa asunut. Vanhemmillani oli sijaislapsia talon valmistumisen aikaan.
Talo on Jukka-talomalliston valmistalo, johon tehtiin pieniä muutoksia. Kokonaispinta-ala talossa on melko tarkkaan 200 neliötä ja talon etu- ja takapuolella on 30 neliön katetut terassit. Talo on siis ristin muotoinen: suorakaiteen muotoinen talo, jonka keskellä terassit ovat ristin vastapäiset "sakarat". (Yksinkertainen asia monimutkaisesti selitettynä. Mutta jos katsot taloa ilmasta käsin, se näyttää tältä: + )
Talossa on viisi makuuhuonetta, takkahuone ja 37 neliön suuruinen olohuone. Keittiön jatkeena on erkkeri, johon mahtuu suurehko ruokapöytä. Neliöitä on keittiössäkin: se on kaksi kertaa niin suuri kuin kaupunkikodissamme.
Keittiön puolella on leivinuuni ja puuhella ja takkahuoneen puolella on varaava takka. Keittiö tulisijoineen on keskellä taloa, joten talon lisälämmönlähteenä tulisijat palvelevat mainiosti.

Muuton myötä halusin tarjota mahdollisimman monelle lapselle mahdollisuuden omaan huoneeseen. Esimerkiksi 18- ja 17- vuotiaat tytöt eivät olleet vielä koskaan saaneet asua yksin omassa huoneessaan, nuoremmista nyt puhumattakaan.
Anne-Mari ja Kaisahan asuivat talossa jo entuudestaan ja he olivat asettuneet yhdessä samaan huoneeseen (jossa muuten asuu myös äitikani ja neljä poikasta kanihäkissä).Tyttöjen huoneen takana on Lähihoitajapojan huone ja sen vieressä 17-vuotiaan huone. Takkahuoneesta rajasimme korkeilla kirjahyllyillä Miikalle (12v) oman huoneen, jossa on sopivasti oma ikkunakin. Miikan huoneesta huolimatta takkahuoneeseen jäi vielä tilaa sohvalle takan edustalle.
Talon toisessa päädyssä on 18-vuotiaan tytön huone ja sen takana asuu samassa huoneessa kaksi yläasteikäistä poikaa. He asuivat samassa huoneessa jo kaupungissa ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Poikien huoneen seinän takana olohuoneessa on niinikään kirjahyllyillä rajattu Saaran huone ja Saaran huoneen vieressä on isin ja minun "nukkumahuone", jonka erottaa olohuoneesta piano. Meillä on tarkoitus hankkia korkeat vaatekomerot oman soppemme näköesteiksi, koska vaatekaapit meiltä vielä puuttuu. Isin ja minun vaatteet ovat vielä banaanilaatikoissa, lasten vaatteet alkaa jo suurin piirtein löytyä kaapeista.

Meillä on tilaustyönä teetetty massiivipuinen pirtinpöytä penkkeineen ja tuo parimetrinen pöytä on olohuoneessa. Näyttää siltä, että pöydästä tulee työpöytä. Keittiön erkkerissä on pyöreä pöytä tuoleineen ja olemme kovasti ihastuneet pyöreän pöydän ääressä istuskeluun. Keittiössä on lisäksi pieni kalusteissa oleva kiinteä sivupöytä, jossa kaksi-kolme syöjää mahtuu omaan rauhaansa vaikka aamu- tai iltapalalle.

Aikoinaan äiti ja isä valitsivat keittiöön Puustellin valkoiset kalusteet uraovilla. Keittiö oli jo tuolloin 30 vuotta sitten todella hintava, mutta laatuun kannatti satsata. Keittiö on edelleenkin kaikin puolin käyttökelpoinen. Joka ikinen sarana toimii ja kaappien ovet ovat ehjät ja siistit. Olen hyvin tyytyväinen "uuteen" keittiööni, eikä minulla ole aikomustakaan tehdä keittiöremonttia vielä pitkään aikaan. Keraaminen liesitaso ja uuni menevät vaihtoon melko pian, mutta näillä näkymin aion itsepintaisesti ostaa vanhanaikaisen levylieden. En ole edelleenkään sinut liesitasojen kanssa.

Mitä asuminen tulee tässä talossa maksamaan, sitä on vaikea vielä arvioida. Talossahan on vesikeskuslämmitys ja lämmitystapoina on puu ja sähkö. Saimme pari vuotta sitten porakaivon, joten vettä riittää omasta takaa. Karkeasti olen arvioinut, että jos jaksaa mättää puita lämmityskattilaan, niin asumiskustannukset ovat vuodessa saman verran kuin kaupunkikodissa kuukaudessa. Tuo 1500 voi kaiken lisäksi olla aika realistinen summa, vaikka pitää sisällään myös kiinteistöveron.

Suurimman osan tuosta 30:sta vuodesta, jonka talo on ollut pystyssä, äiti ja isä asuivat täällä miltei kahdestaan. Mitään remontoimisen tarvetta ei ole juurikaan tullut, koska taloa on pidetty hyvin ja äiti oli intohimoinen siivooja.

Kun isä ja äiti tekivät aikoinaan päätöksen monen mielestä ylisuuresta omakotitalosta, ei kukaan voinut arvata, että vielä joskus tämän talon jokainen neliö tulee todelliseen tarpeeseen.