Vihdoinkin kotona

Meillä on käynyt näiden kahden viikon aikana täällä maalla enemmän vieraita kuin Helsingissä asuessa puolessa vuodessa! Äskenkin hyvästelimme ystävämme, sipoolaisen pariskunnan, jotka matkansa varrella poikkesivat meitä ilahduttamaan.
Televisio ei vielä toimi, puhelinyhteydet ovat mitä ovat ja tietokone pelaa talon toisessa päässä, mutta eläviä ihmisiä saa tavata kasvotusten, jutella ja nauttia ystävien seurasta. Kaikki vieraat ovat vielä suhtautuneet suurella ymmärryksellä kaaokseen, joka meillä vallitsee sekä sisällä että ulkona.

Torstaina saimme siis kaupunkikodin tyhjennettyä ja kaikki "poikaset siipiemme suojaan", eli viimeisenkin maallemuuttajalapsen haettua tänne. Neljä vanhinta "poikasta" pärjäävät jo maailmalla, eli asuvat omissa kodeissaan Helsingissä.
Perjantaiaamuna isi ajeli vielä Helsinkiin palauttamaan pakettiautoa ja iltapäivällä hain hänet junalta Mikkelistä. Kun isi tuli tänne ja kaikki velvollisuutemme Helsingin suuntaan oli hoidettu, sanoin hänelle "tervetuloa kotiin". Itse en huomannut, mitä sanoin, mutta kun illalla kävimme nukkumaan, mies kiitti noista sanoista.

Mustikat kypsyvät metsässä hyvää vauhtia, tienvierustat ovat punaisenaan metsämansikoita ja vanhan talon takaa löytyy puutarhavadelmia ja karhunvatukkapuskat notkuvat raakileiden painosta. Viinimarjapensaissa on tulossa niin paljon satoa, että sydämen kyllyydestä saamme viinimarjojakin tänä syksynä poimia ja säilöä.
Kanat tuottavat jo viisi suloista munaa päivässä ja joka ikisellä metsäreissulla täytyy syödä ketunleipiä oikein urakalla.

Koska ajankohtaista tekemistä on yllinkyllin sekä sisällä että ulkona, olen suosiolla lämmittänyt talon käyttöveden sähköllä. Puita en ole lämmityskattilaan vielä mättänyt kertaakaan, koska vedenkulutus on ollut huimaava taukoamattoman pyykinpesun ja siivoamisen vuoksi. Lisäksi on tuntunut alkeelliselta ylellisyydeltä, että suihkusta on tullut riittävän lämmintä vettä kaikkina vuorokaudenaikoina. Jos lämmittäisimme veden puilla, täytyisi kattilaa lämmittää kahdesti päivässä ja se aika olisi järjestelyhommista pois. Kun saamme huoneet kuntoon ja tavarat raivattua, joutaa kuskaamaan puita ja lämmittämään taloa.

En muista, olenko jo kuinka monta kertaa maininnut, mutta meillä kaikilla on rentoutunut, huojentunut ja hyvä olo. Nautimme tilasta, vapaudesta, luonnon läheisyydestä, eläimistä, puhtaasta hengitysilmasta, syvästä unesta päivän touhujen jälkeen, maasta, metsästä, taivaan korkeudesta ja elossa olemisesta. Lupaan, että kerron teille, sitten kun ilmaantuu sellainen asia, johon olemme tyytymättömiä tai jos jokin asia on hullusti. Hyttysiä ja paarmoja ei tähän lasketa.