Juostaanko pihan ympäri?

-"Me lähdemme nyt oikeesti lenkille" ilmoitti Työläislapsi äsken iloisenpunainen takinkyykkänä päällään ja sovitteli jalkaansa uudenkarheita lenkkitossuja. Ahkera lapsi oli pukeutunut punaiseen hänkin ja kummallakin tytöllä näytti olevan yhteisenä piirteenä leveä hymy. Hauska nähdä, onko hymy hyytynyt, kun puhkuen tulevat takaisin. Kun he viimeksi olivat lenkillä, olivat juosseet Hietaniemen uimarannan perukoilla asti ja vielä Töölön kautta kotikulmille. Matkaa tuli niin hurjasti, että ei ihme, jos siitä lenkistä on nyt pitänyt palautua kunnolla. Tätä lenkille lähtöä suunniteltiin muistaakseni jo viime viikonloppuna, kun kurkistin hämyiseen tyttöloukkoon, jossa istuttiin kerrossängyn alakerrassa ympärillä karkki-,sipsi- ja popcornkulhot ja televisiosta katsottiin jotakin ikäkaudelle tyypillistä "brät pittiä". "Me ollaan ihan kohta lähdössä lenkille." Ja kyllä ne äitinsä syö, kun tällaisesta tulkinnasta lukevat.
Ja eivät muuten kovin paljoa lue. Viime keväänä ylioppilaaksi suorittanut Työläislapsi sanoi kerran, että "ei niitä sun juttuja jaksa lukee edes puoleen väliin, kun ovat niin pitkiä". Ottamatta kantaa äidin kirjoitusten mielekkääseen sisältöön, ilmaisin lapselle kummasteluni, kuinka hän on sitten päässyt yo-kirjoitukset läpi, jos ei jaksa edes näin lyhyitä juttuja lukea. Lapsi vain totesi, että "ylppärit nyt pääsee läpi kuka vaan".
Minulla siitä heräsi ajatus, että jos niin on, niin kyllä ne sitten menisi läpi vaikka vanhalta äidiltä. Onneksi nyt ei näytä tulevaisuus yhtään siltä, että yo-todistusta tulisin tarvitsemaan ainakaan kovin kipeästi.

Hain äsken lisäruokintaa pikaruokaravintolasta naapuritalosta. Vuorovastaava joutui siellä ojentamaan muutaman kerran teinityttöä, jolla oli pakkomielle asetella kenkänsä vastapäiselle tuolille. Omaa tilaustamme odotellessa Tirtetta söi suurella halukkuudella jäätelöä. Katselin  äidintyytyväisyydellä pinkkiin kevättakkiin (kiitos Hope-yhdistyksen) sonnustautunutta Tirtettaa, joka istui selkä suorassa ja katseli suurilla tummilla silmillään maailman menoa. Ajattelin, että "ottakaa tytöt mallia neljävuotiaasta, kuinka nätisti syödään."
Ylpeys käypi nolon lankeemuksen edellä. Kun työntekijä tuo tilauksemme, ponnahtaa Tirtetta seisomaan tuolilleen yltä päältä hiekkaisissa talvisaappaissaan ja alkaa etsiä omaan ateriaansa kuuluvaa lelua. Samalla kun naamani herahtaa punaisenkirjavaksi, nappaan tytön joutuisasti lattialle. Näyttääkseni oikein kuuliaiselta äidiltä, hankaan servetillä  tuolia puhtaaksi hiekanmurusista. Enpä rohjennut enää edes vilkaista teinityttöjen suuntaan, vuoropäälliköstä puhumattakaan. Tämä nyt sattui olemaan niitä sen ravintolan herttaisimpia työntekijöitä. Siis: minua nolotti erittäin paljon ja varsinkin niiden omien ajatusteni takia. Eihän muuten nyt tuollaisessa perheravintolassa ole kovinkaan tavatonta, jos ipana ehtii nousta tuolille seisomaan.

Lapset ovat retkeilleet kotipihassa. Jo aamusta asti siellä nurmikonlämpäreellä on ollut vilttejä levällään ja niillä makoillut sekalainen joukko erivärisiä lapsia. Kausi ei näytä vielä vaihtuvan lapsilla ensimmäisenä aurinkopäivänä: löytyi vielä paivänpaistatteljoita toppahaalareissa. Kyllä se aurinko muutamassa päivässä kuorii topat pois.
Sitten on se toinen ääripää pukeutujissa. Kun pienellä epävarmalla äänellä voi sanoa, että on pouta, nämä uskaliaat aloittavat pallopelit sun muut juoksijaiset teepaidoissaan. Mies eilen etunenässä näytti lapsille esimerkkiä vetelemällä leukoja pihan kiipeilytelineen tangossa. Kaikki silmänruokaa kaipaavat talonmummot saivat tuntikausia kurkkia virttyneeseen teepaitaan verhottua suurehkoa vatsakumpua.
Kesän urheilukausi on siis avattu: isi vetelee leukoja keskellä pihaa ja lapset juoksevat pihan ympäri ja isi ottaa kännykänkellolla aikaa.